Ylöjärvellä järjestetty kaksipäiväinen Suomen suurin takapiharockfestivaali VahantarocK oli saanut houkuteltua paikalle mielenkiintoisen bändikattauksen.
Metalliluolan osalta tapahtuman perjantain avauspäivä jäi valitettavasti väliin päällekkäisyyksien vuoksi ja tuolloin esiintyjälistalla olisivat olleet esimerkiksi Stargazery ja Warmath.
Festivaalin lauantai avautui helteisenä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta ja vehreä nurmikkoalue tarjosi oivat puitteet tapahtumalle. Olimme paikalla alusta lähtien ja idyllinen ympäristö teki heti vaikutuksen kauneudellaan ja kompaktilla koollaan.
Musiikki tällä viihtyisällä alueella starttasi jo kello 13 ja ilahduttavasti juhlakansaa oli heti asemissa ennen päivän avannutta Crüel Bastardsia. Homman nimi oli Mötley Crüe ja coverit vedettiin laadukkaasti ja viihdyttävästi. Ei klassikkobiiseillä pahasti pieleen voi mennä. Klassikkokaman lisäksi setissä kuultiin myös edes hieman harvinaisempaa ja vähemmän soitettua materiaalia, kuten “Red Hot” ja “Take Me To The Top”.
Turbo Testicles jatkoi yleisön viihdyttämistä ja setissä kuultiin muun muassa Ghostia, Iron Maidenia, Rage Against The Machinea ja Alice In Chainsia. Tämä oli mainiosti kesäpäivään sopivaa musiikkia tarjolla olleiden virvokkeiden lomaan.
Burning Point on jo tutumpi tapaus myös Metalliluolasta ja kitaristi/säveltäjä Pete Ahosen johdolla kuultavaksi saatiin hyvä läpileikkaus bändin tuotantoon. Paikallisväriä edusti yhtyeen ylöjärveläinen laulaja Niko Rauhala. Melodinen power metal soi mainiosti, mutta yllätyksettömästi.
Seuraavana lauteille saatiin vanhan liiton thrashia, eli vuonna 1986 perustettu National Napalm Syndicate. Yhtye on yksi genren pioneereista maassamme ja oli ilo nähdä heidät vielä tositoimissa. Sairaustapausta tuuraavan basistin kanssa vedetty keikka upposi festariruokana olleen pyttipannun ja grillimakkaran ohella alkuillan thrash-nälkään mukavasti. Myös pitti saatiin asiaankuuluvasti pyörimään. Paikoitellen mieleen tuli Stone.
Thrash-nostalgian jälkeen kysyttiin Missä on John Frusciante? Hauskasti nimetyn yhtyeen Red Hot Chili Peppers -tulkinnat soivat letkeästi saaden hymyn huulille ja yleisön tanssimaan. Paljon paremmin ei voisi aurinkoista kesäpäivää viettää!
Satan’s Fall ei tarjonnut saatanallisia säkeitä, vaan rehellistä kasariheviä! Laadukkaita kappaleita ja viihdyttävää esiintymistä oli ilo kuunnella ja katsella jälleen kerran.
Illan ja koko festivaalin pääesiintyjäksi oli saatu Hellcats Sloveniasta. Yhtyeen perustivat jo vuonna 2003 sisarukset Sasha ja Sonja Zagorc. Välillä hiljaiseloa viettäneen bändin julkaisulistalta löytyy vain yksi täyspitkä albumi, vuoden 2013 ”Warrior Princess”. Levy julkaistiin alkujaan myös slovenian kielisenä nimellä ”Divja Pot”.
Lukuisten kokoonpanomuutosten jälkeen yhtye on taas aktivoitunut toden teolla ja sisarusten Sonja (rummut) ja Sasha (basso) lisäksi nelikon täydentävät pari vuotta sitten mukaan liittyneet Mia Marinič (kitara) ja Sara Simeunović (laulu). Bändin mukaan aikeissa on keikkailla aktiivisesti ja työstää myös uutta musiikkia. Kokoonpanon ensimmäinen sinkku ”Black Thunder” julkaistiin viime vuoden lopulla ja uusi Hellcats-albumi olisi enemmän kuin hieno juttu reilun kymmenen vuoden jälkeen.
Illan keikalla ”Warrior Princess” -albumi kuultiin kokonaisuudessaan, tuoreempien ”I Am” ja ”Black Thunder” -kappaleiden täydentäessä settiä. Oman materiaalin lisäksi mukaan oli valittu muutama maukas cover: Warlockin ”I Rule The Ruins”, Judas Priestin “Breaking The Law”, AC/DC:n “T.N.T.” ja Scorpionsin “Rock You Like A Hurricane” toimivat nelikon käsittelyssä mainiosti.
Niin yhtye kuin myös yleisö tuntuivat olevan fiiliksissä tästä mainiosta vedosta, joka oli kaikin puolin onnistunut ja viihdyttävä. Metalliluolan puolesta toivotamme slovenialaisille kaikkea hyvää tuleville keikoille ja uuden levyn valmisteluun! Toivottavasti tämä keikka ei jää heidän ainoaksi maassamme.
Tällaisen voittoa tavoittelemattoman ja vapaaehtoistyöhön perustuvan pienen festivaalin järjestäminen on raskas urakka niin työmäärällisesti kuin taloudellisesti ja pian tapahtuman jälkeen ilmoitettiin, että Vahantarockia ei tulla järjestämään ensi kesänä.
“Tämä ei ole festarin loppu, vaan pieni hengähdystauko! VahantarocK:ia on tehty päivätöiden ohessa pienellä porukalla ja suurella sydämellä jo neljän vuoden ajan. Voittoa tavoittelemattomasta tapahtumasta on muotoutunut tekijöidensä näköinen ja siinä sivussa olemme oppineet tekemään juttuja ammattimaisemmin. Toki opittavaa riittää edelleen, mutta se tästä tekeekin niin mielenkiintoista. Usein sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi, mutta festarin järjestämisessä itse tapahtuma on se nautinto, jonka eteen tehdään töitä lähes vuosi etukäteen. Välillä täytyy kuitenkin antaa aikaa myös perheille ja läheisille. Ehkä jopa itsellekin. Siksi pieni huilitauko tähän väliin.”
Musiikkihommat Ylöjärvellä eivät kuitenkaan tähän lopu:
”Ei me kuitenkaan laakereilla lepäillä. Mielenkiintoista keikkaa ja rokin makuista iltapuhdetta on tulossa myös 2025. Toivottavasti pysytte kuulolla jatkossakin”.
Iso kiitos VahantarocK, kiitos Hellcats ja päivän muut bändit!
Raportti: Hannu ja Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
