Pyhäinpäivänä Helsingin Circuksessa saatiin kokea aimo annos skandinaavista tunnelmointia, kun ruotsalaisen melankolian lähettilään Katatonian kanssa lavalle nousivat nuorten tanskalaisten miesten VOLA sekä islantilainen Agent Fresco. Yksikään illan bändeistä ei ole helposti määriteltävissä, mutta yhdistävänä tekijänä löytyy pohjoismaisuuden lisäksi melankolinen tunnelma ja musiikillisten raja-aitojen ennakkoluuloton rikkominen.
Yleisöä oli paikalla mukavasti jo hyvissä ajoin. Molemmilla illan avaavilla bändeillä oli selvästi kuulijakunnassa omia fanejaan. Luonnollisesti illan pääesiintyjä veti lattian tiiviisti täyteen, mutta myös VOLA ja Agent Fresco houkuttelivat kuulijat lavan eteen osallistumaan.
Syyskuussa debyyttialbuminsa Mascot Recordsin kautta julkaisut tanskalainen VOLA yhdistää musiikissaan progressiivisen rockin otteella aineksia elektronisesta musiikista äärimetalliin. Alakuloisen, mutta masentavuuden kuopan kiertävän tunnelman välitti kauniisti Asger Mygindin kuulas, melodinen laulu. Yhtyeen soitto on taidokasta levyllä, eikä livetilaisuus pettänyt kuulijaa. Kiertueella VOLAn vakituista rumpalia Felix Ewertiä tuurasi Simen Sandnes Felixin ollessa kiireinen muiden projektiensa parissa.
Yhtyeen kuuden numeron setti soi kauniisti ja tasapainoisesti. Mygindin laulut kuuluivat selkeästi ja settiin oli valittu molemmat lempibiisini “InMazes” -albumilta, ”Starburn” sekä ”Emily”. Yleisössä oli selvästi yhtyeen tuotantoon perehtyneitä faneja ja kappaleet saivat asiaankuuluvan kiittävän vastaanoton. Bändi haastattelua on myös luvassa Metalliluolaan myöhemmin.
Agent Fresco ja yhtyeen musiikki olivat minulle ennestään tuntemattomia, mutta olin kuullut ennakkoon kiittäviä kommentteja aikaisemmilta Euroopan kiertueen keikoilta. Odotukseni progressiivisesta taiderockista tuntui aluksi vastaavan jollain tavalla todellisuutta aloitusbiisi ”Anemoin” lähtiessä liikkeelle pianon ja kevyiden rumpujen saattelemana. Setin edetessä musiikki sai kuitenkin enemmän massaa ja säröä.
Yhtyeen esiintymistapa oli alusta asti hyvin liikkuvaa ja energistä. Ensimmäisenä huomioni kiinnitti rumpali Hrafnkell Örn Guðjónssonin villi soittotyyli huolimatta aloitusbiisin rumpujen hillitystä soundista. Laulaja Arnór Dan Arnarsonin levoton liikehdintä ja ilmaisuvoimainen sekä läsnäoleva esiintyminen sai bändin hyppäämään heti alusta iholle. En osannut odottaa lainkaan Arnarsonin alkavan kirkua kuin tuliperäisen maan demoni kesken melodisen biisin. Kylmiä väreitä! Mahtavaa! Tähän yhtyeeseen on tutustuttava ajan kanssa.
Keskilattialle kuultuna basso dominoi soundeja hieman liikaa suhteessa muihin soittimiin peittäen kitaran alleen, mutta isossa salissa on saattanut löytyä parempikin paikka kuunteluelämykselle. Laulu kuului kuitenkin korkeutensa ja kirkkautensa ansiosta mukavasti. Kuten VOLA, myös Agent Fresco kiitti kiertueen onnistumisesta kaikkia mukana olleita bändejä ja työntekijöitä sekä yleisöä. Kiitoksista kävi selväksi kiertueen olleen tiivis, antoisa ja henki tien päällä hyvä. Agent Frescon aikana lavalla riitti eloisan bändin lisäksi vipinää muutenkin. Bäkkäriltä piipahdettiin nappaamaan friendsietä basisti Vignir Rafn Hilmarssonin kanssa kesken biisin ja nähtiinpä lavalla pikainen viuhahtajakin.
Katatonialle oli lämppäreiden jälkeen isot odotukset. Tupakkakopissa spekuloitiin muutaman vannoutuneen VOLAn fanin kanssa, voiko pääesiintyjä enää pistää lainkaan paremmaksi. Yhtyeen aloittaessa Circus oli pitkälti täynnä ja tunnelma tiivis. Biisit saivat lähes poikkeuksetta lämpimän vastaanoton. Katatonia soitti kirjavasti kappaleita koko uransa varrelta. Tänä vuonna julkaistulta “The Fall Of Heartsilta” kuultiin toki useampi biisi, mutta yliedustettuna uusi levy ei kuitenkaan hyvänmittaisessa setissä ollut.
Mieleeni illasta jäi parhaiten ”The Fall Of Heartsilta” poimittu henkilökohtainen suosikki ”Serein”, sekä aikaisemmasta tuotannosta ”Teargas”, ”Evidence” ja iki-ihana ”In The White”. ”Teargas”, kuten muutama muukin yleisön suosikki, sai kuuntelijat hienosti mukaan laulamaan ja osoittamaan suosiota. Katatoniassa oli ainakin tällä kertaa reippaasti enemmän särmää ja metallia livenä, kuin normaalisti levyä kuunnellessa. Soundit kuulostivat muhkeammilta ja biisien syke oli napakampi kuin levyllä. Keskilattialle bassot ja rummut peittivät kitarat, mutta laulu kuului vähintään kohtalaisesti. Sivummalle kitarat kuuluivat paremmin.
Omaan korvaani vokalisti Jonas Renksen ääni jäi hieman tukkoiseksi suurimmaksi osaksi keikkaa. Laululle olisi voinut antaa enemmänkin tilaa, koska kyseessä on Katatonian musiikissa tunnelmalle hyvin merkittävä tekijä. Keikan lopuksi lavalle tukan heilutteluun liittyivät myös kiertueen lämmittelybändit ja loppukumarrukset toteutettiin myös koko esiintyvän tiimin voimin.
Illan tunnelma oli kokonaisuudessaan keskimääräistä kolmen bändin keikkailtaa lämminhenkisempi ja hyväntuulisempi huolimatta kaikille yhtyeille leimallisesta melankoliasta. Tunnelma välittyi hienosti myös yleisöön. Jälkikäteen kuulemani kommentit esiintyjistä olivat kiittäviä ja hyvin linjassa oman kokemukseni kanssa.
Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
