Keski-Suomesta ponnistava Kamara iskee viidettä kertaa täyspitkän albumin muodossa ja tuorein näyttö kantaa yhtyeen nimeä. Hankasalmelainen, alunperin cover-bändinä aloittanut ryhmä pohjusti levyä parin singlen voimin ja tällä kertaa kyseessä on melodisinta Kamaraa tähän mennessä.
Uudelle levylle on kirjoitettu kahdeksan uutta biisiä ja CD-versioon on lisäksi heitetty mukaan uusintaotos ”Synti, Tuomio, Katumus”-debyytin avauskappaleesta ”Tulisade”. Kyseessä on yksi bändin parhaimmista yksittäisistä sävellyksistä, joten on mielenkiintoista kuulla että miten 13 vuoden takainen veto lähtee vuonna 2018.
Ensimmäisillä kuunteluilla korvaan pistää erityisesti bändin mainostama melodisempi ote ja puhtaiden laulujen lisääminen. Örinäosastoa ei onneksi ole täysin jätetty naftaliiniin, vaan brutaalisempaa tulkintaa on edelleen mukana. Kyllä tämän edelleen Kamaraksi tunnistaa.
Levy käynnistellään rajulla niskaperseotteella ja kolme ensimmäistä biisiä (”Alkutila”, ”Kruunu” ja ”Kaaoksen Kohdanneet”) ovat tanakkaa materiaalia. Raskaat sekä melodiset sävellykset sisältävät mukavasti koukkuja, mutta kärsivät myös liiallisesta pituudesta. Reilut kuusi minuuttia kellottavat järkäleet olisivat sopivaa murjomista neljän minuutin mitassa.
”Loputon Matka” tuo esiin lisää melodisuutta sekä rauhallisempaa menoa. Aivan slovariosastolle ei mennä, vaan nopeutta vain lasketaan aavistus ja tunnelmassa siirrytään pari askelta synkempään suuntaan. ”Katharsis” saattelee albumin puolivälin yli ja biisissä otetaan jälleen sama toimiva junttaus käyttöön, kuin ensimmäisissä kappaleissa. Tällä kertaa kevyen thrash-otteen tukemana.
Loppupään sävellyksiin on saatu puristettua myös vääntöä ja ”Sotaan Syntynyt” etunenässä matkataan kohti vääjäämätöntä loppua. Vahva ja mukavasti rullaava kappale voisi tosin olla lyhyempi, sillä loppu tuntuu väkisin venytetylle ja biisi kellottaa peräti 7,5 minuuttia.
Lopuista biiseistä erityisesti melodinen ”Kadonnut Horisontti” nousee avauskolmikon kantaan hienon kertosäkeensä sekä toimivien laulumelodioidensa iskiessä yhteen vahvan sävellyksen kanssa. Levy tulee päätökseensä naislaululla vahvistetun ”Raunioilla”-vedon sekä jo aiemmin mainitun ”Tulisateen” uudelleen lämmittelyn myötä. Ensin mainitun eeppisempi ote sopii hyvin lyömään viimeisiä nauloja arkkuun albumin vedellessä viimeisiään. ”Tulisade” soitetaan hyvin purkkiin ja on oiva päätös albumille.
Kokonaisuutena Kamara on saanut aikaan levyn, joka jää plussan puolelle ja pitää bändin pinnalla. Sävellyksiin on saatu virtaa ja muutamat kertosäkeet ovat mieleen jääviä sekä tarttuvia. Kappalemateriaalia vaivaa miltei koko levyn mitalta liiallinen pituus ja lyhyempänä ”Kamara” olisi huomattavasti tiiviimpi sekä dynaamisempi teos. Nyt biisien potentiaali ei pääse kunnolla oikeuksiinsa. Kaikesta huolimatta hankasalmelaiset todistavat kykenevänsä säveltämään musiikkia, joka on kaukana kertakäyttöisestä harmaasta massasta.
7+/10
Miika Manninen
1. Alkutila
2. Kruunu
3. Kaaoksen Kohdanneet
4. Loputon Matka
5. Katharsis
6. Sotaan Syntynyt
7. Kadonnut Horisontti
8. Raunioilla
9. Tulisade 2018 (CD bonus)
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}