John Smith Rock Festival, tuo kylpyläloman ja raskaan musiikin yhdistävä tapahtuma veti jälleen juhlaväen Peurunka-järven rantaan 18.-20.7.2024. Jo totuttuun tapaan laadukas ja monipuolinen line-up houkutteli paikalle riittävästi väkeä myymään perjantain ja lauantain liput loppuun.
Tapahtuma aikuiseen makuun
Tapahtumana John Smith Rock Festival on sujuvasti järjestetty ja jopa hieman luksuksen makuinen kylpylähotelli-yhteistöineen kaikkineen. Lähes jokaisella keikalla paukkuu pyrot, alue on siistiä puistoaluetta ja sitä koristavat vuosi vuodelta vähitellen sisääntyvät omat erityiset somisteensa. Tänä vuonna uutuutena alueelta löytyi sairaalasängyin varusteltu Välikuolema-teltta väsyneille juhlijoille. Lepääviä sieluja vartioi parimetrinen kaapuun pukeutunut patsas. Myös alueen eri kohteiden merkiksi ja suunnistamista helpottamaan oli tänä vuonna laitettu lystikkäin sanaleikein varustetut kyltit, kuten Holy Diner (ruokakojujen alue), Inf(ern)o (info-piste), sekä jo edellä mainittu Välikuolema.
Toimivista järjestelyistä tärkein on luonnon kutsuun vastaamiseen varatut tilat, eli Hotelli Helpotukset, eli bajamajat, eli vessat. Kun juomaa tarjoillaan usealta tiskiltä ja koko juhla-alue on ikärajallista anniskelualuetta, tulee bajamajalle asiaa tuon tuostakin. Huolimatta nautituista virvokkeista on myös tärkeää, että käytettävät vessat ovat siisteystasoltaan kuta kuinkin siedettävässä kunnossa. Tässä JSRF onnistui tänäkin kesänä ihan asiaan kuuluvalla tavalla. Vessoja myös tyhjennettiin tapahtuman aikana asiakasmukavuuden varmistamiseksi, mikä sinällään on erittäin hieno asia, paitsi jos viemäriauton korviasärkevä ulina sattuu kuulumaan juuri Mokoman keikan aikana.
Juomapuolta ei tullut henkilökohtaisesti tapahtuman aikana testattua vesipisteitä (riittävästi ja hyvin merkitty) lukuun ottamatta, mutta päätellen juhlaväen humalatilasta juomaa oli saatavilla rahaa vastaan riittävästi. Mietojen alkoholijuomien hinnat näyttivät pyörivän tyypillisissä festarihinnoissa, mikä sinällään varmasti joka kesä yllättää ja järkyttää useampaakin juhlijaa.
Holy Dining -alueelta löytyi apetta moneen eri makuun ja ruokavalioon sopivasti metrilakusta hampurilaiseen. Tänäkin vuonna kuulin sivukorvalla murinaa numeroilla noudettavien annosten saamisen suhteen, mutta tämä ei varsinaisesti ole tapahtuman järjestelyihin liittyvä pulma. Alueellehan on luvallista tuoda myös vaikka omat piknik-eväät, tosin alkoholijuomat on ostettava alueelta.
Musapuoli
No sitten siihen pääasiaan, eli artistikattaukseen! JSRF on siitä kiva ja jännä tapahtuma, että joka vuosi kiinnityksissä on vähintään yksi lyömätön yllätys. Toisinaan se on Herra Smithin naftaliinista maanittelema klassikkoyhtye, kuten tämän vuoden Suburban Tribe, ja joskus ilmeisesti myös jo ennen julkisesti perustamistaan kiinnitetty superkokoonpano, kuten tänä vuonna debyyttikeikkansa festareilla heittänyt Cemetery Skyline.
Toivottavasti ensi vuoden maaginen yllätys on iki-ihana Barren Earth, jonka hetkellisestä keikoille virkoamisesta on jälleen jo useampi aivan liian pitkä vuosi. Koska Amorphis soittaa tapahtumassa joka tapauksessa lähes joka vuosi, olisi ainakin yksi bändin jäsenistä todennäköisesti jo valmiiksi paikalla!
Ylläreiden ja ilmeisen taitavan verkostoitumisen tuloksena paikalle loihdittujen artistien lisäksi JSRF:ssa on aina myös Isoja Nimiä. Tämän vuoden tarjonnassa Testament herätti kunnioituksen tunteita, niin terävästi, ammattitaitoisesti ja siitä huolimatta laisinkaan leipääntymättömällä tyylillä nämä nopean metallin vanhat sedät keikkansa vetivät. Henkilökohtaisesti Testament ei ole koskaan vedonnut minuun, enkä ole sitä sivistyksenkään vuoksi kuunnellut, mutta tämä keikka jäi positiivisella tavalla tapahtumasta mieleen.
Kansainvälisesti tunnettuja nimiä riitti toki useampia jokaiselle kolmesta päivästä ja jokaiseen makuun, kuten esimerkiksi Behemoth (tälläkin kertaa älyttömän ihana, 666/5), Ruotsin Rolling Stones eli Hellacopters, upea NeObliviscaris sekä portugalilaisklassikko Moonspell.
Päivien ohjelma oli rakennettu tarinan kaarta ajatellen erittäin taitavasti. Päivän käynnistykseen ja juhlinnan vauhtiin saattamiseen oli varattu energiaa, kuten IKINÄ, taattua moshpit-tavaraa, kuten Kalmah ja Verikalpa, sekä iloista powerhumppaa, kuten Unleash The Archers, Visions Of Atlantis ja Bloodbound. Iltaa kohden yleisö pääsi purkamaan raivoa esimerkiksi Raised Fistin tahtiin ja tunnelmoimaan Insomniumin, Harakiri For The Skyn, NeObliviscarisin ja Draconianin suloisiin säveliin. Illan päätteeksi luonnollisesti puristettiin vielä viimeiset ilot irti takuuvarmasti vielä pitkän päivän päätteeksikin kansaan uppoavalla päivän pääpamauksella (Behemoth, Amorphis, Stam1na).
Kuten edellä mainittu, John Smith Rock Festival toimittaa laatua jos ei jokaiseen, niin ainakin todella moneen makuun. Tänäkään vuonna ei varsinaisesti yksikään keikka aiheuttanut myötähäpeää, vaikka jokainen bändi ei omaan pirtaan uppoaisikaan. Power metallista sai kolmen päivän aikana tosin tarpeekseen, jos itse tykkää lähinnä alakuloisesta ja hitaasta musiikista. Smash Into Piecesin keikkaa kuvatessa pohdin, käyttääkö yhtye taustanauhoja laulussa, koska solistin laulutapa oli niin ilmeetön ja ponneton. Laulaminen on kuitenkin fyysistä työtä, eikä vokaaliosuudet kuitenkaan olleet pelkkää hymistelyä tälläkään bändillä.
Omille makunystyröille sopi tämän vuoden kattauksesta parhaiten uutena ihastuksena kovaan soittoon päätynyt Ereb Altor, tummien ja syvien pyörteiden tunnelmoiva Draconian, sekä ylimaallisen kaunis NeObliviscaris. Nostalgiatrippinä ja muutenkin miellyttävänä keikkana mainittakoon myös Tarot, jolla on jo vanhastaan myös ihan erityinen paikka paitsi ehkä Helvetissä, myös minun pienessä metallisydämessäni.
Cemetery Skylinen keikka lunasti myös sille asettamani varsin korkeat odotukset. Näiden pohjoismaisten artistien yhteistyönä tehty musiikki ja live-esiintyminen on taattua laatua, eikä jää vaille kaupallistakaan potentiaalia. Biisit ovat siinä määrin tarttuvaa tavaraa, että yleisö tempautui mukaan, vaikka omasta tuotannosta on julkaistu vasta neljä singleä. Ainoa tunnelman pudotus sattui I drove all night -coverin kohdalla. Kappale ei toiminut kovinkaan tarttuvasti, eikä Mikael Stannen ääni päässyt siinä ollenkaan oikeuksiinsa.
Useampi artisti mainitsi jälleen keikan aikana tulevansa aina mielellään juuri John Smith Rock Festivaleille soittamaan, koska tapahtuma on niin hyvä. Tämä kertonee itsessään myös järjestelyiden toimivuudesta molemmin puolin bäkkärin aitaa. Tämä lienee myös vähintään osa herra Smithin maagista kykyä tuoda lavoille jo ammoin haudattuja kokoonpanoja ja muita iloisia yllätyksiä hevikansalle.
Kaiken kaikkiaan jälleen hyvin järjestetty ja hieno tapahtuma, jonne on vuosi toisensa jälkeen minunkin ollut mukava tulla uudestaan!
KUVAGALLERIAT:
Torstai
BEHEMOTH:
CEMETERY SKYLINE:
DYECREST:
MOONSPELL:
SHADE EMPIRE:
TESTAMENT:
VISIONS OF ATLANTIS:
Perjantai
AMORPHIS:
DRACONIAN:
EREB ALTOR:
INSOMNIUM:
RHAPSODY OF FIRE:
SMASH INTO PIECES:
TAROT:
UNLEASH THE ARCHERS:
VERIKALPA:
Lauantai
HARAKIRI FOR THE SKY:
HELLACOPTERS:
IKINÄ:
KALMAH:
MOKOMA:
NEOBLIVISCARIS:
RAISED FIST:
STAM1NA:
SUBURBAN TRIBE:
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
