Kitaristilegenda Tony Iommin ”Fused” -soololevy ilmestyi kesällä 2005 ja käsittämättömästi oli vasta toinen virallinen sooloteos Iommin tuolloin jo yli 35 vuotta kestäneellä uralla.
Levyn ilmestymisen aikaan Black Sabbath oli kasannut alkuperäisen kokoonpanonsa ja keikkaillut satunnaisesti 1990-luvun loppupuolelta saakka. Uutta studiolevyä oli yritetty taltioida tuottajavelho Rick Rubinin kanssa, mutta sessiot eivät johtaneet lopputulokseen. Iommilla tuntui olevan virtaa luovaan prosessiin, joten viisi vuotta aiemmin julkaistun debyyttisoolon ”Iommi” jatkoksi saatiin kauppoihin ”Fused” 20 vuotta sitten.
Kyseessä oli monella tavalla ympyrän sulkeutuminen. Vokalistiksi saapunut toinen legenda Glenn Hughes oli laulanut Black Sabbathin “Seventh Star”-levyllä 20 vuotta aiemmin. Kyseinen LP oli tarkoitus olla Iommin ensimmäinen virallinen sooloalbumi, mutta levy-yhtiön vaatimuksesta se julkaistiin ”Black Sabbath featuring Tony Iommi” -nimen alla. Tämän vuoksi kyseinen teos sai runsaasti lokaa niskaansa ja mainetta on myös niittänyt Hughesin huipussaan ollut huumeaddiktio, jonka johti miehen poistumiseen riveistä nopeasti kesken seurannutta vuoden 1986 kiertuetta.
10 vuotta myöhemmin Iommi oli kuopannut Sabbathin sekä I.R.S. -merkin levytyssopimuksen ja yritti toisen kerran soolouraa, nyt raitistuneen ja luovuuden huipulla ratsastaneen Hughesin kanssa. Jälleen homma jäi yritykseksi ja nauhoitukset ilmestyivät lopulta vuonna 2004 ”The DEP Sessions” -nimellä.
Vielä vuosikymmen lisää tauluun, kolmas kerta Iommin sekä Hughesin yhteistyötä ja lopulta “Fused” käsittelyyn. Sekä ”Seventh Star”, että “The DEP Sessions” ovat mainettaan selvästi parempia kokonaisuuksia ja ”Fused” tuntuu vahvistavan kaksikon toimivaa kemiaa. Lisäarvoa tuo yksi historian laadukkaimmista sessiorumpaleista Kenny Aronoff sekä tuottaja Bob Marlette. Nämä herrat eivät yleensä yhteydestä riippumatta heikkoja suorituksia ulos laittaneet. Marlette soitti albumille myös bassot ja kosketinsoitinosuudet.
Singlenä ilmestynyt “Dopamine” esittelee kokonaisuuden ja muusikoiden yhteistyön vahvuudet, Hughesin tulkinta, Iommin riffit ja tunnistettavat soolot sekä Aronoffin voimakas rumputyyli vievät sovitusta vastustamattomasti eteenpäin.
Glenn Hughesin samettinen ääni on aina toiminut takuuvarnasti ja kantaa luonnostaan raskaamman musiikin päällä erinomaisesti. Marlette on myös ymmärtänyt tämän ja miksannut Hughesin vokaalit pinnalle ja kirkkaasti. Iommin mukaan sessiot ja luova prosessi sujuivat poikkeuksellisen jouhevasti ja kieltämättä rentous kuuluu hyvin hitsautuneiden sovitusten kautta. Levyä ei ole myös ylituotettu kuten joitain Marletten teoksia, vaan päämiesten soittimille sekä äänelle on annettu orgaaninen tila soida luontevasti.
Vakuuttavimmat kirjainmerkit on sijoitettu levyn alkuun ja loppuun. ”Dopaminen” ohella 9-minuuttinen ”I Go Insane” on hieno raita, jossa Iommi tarjoilee tuotantonsa kärkiosastolle yltäviä sooloja ja Hughes taatun erinomaista tulkintaa. Tempon vaihtelut kantavat sovitusta ja siinä liikutaan alun ”Seventh Star” -kautta muistuttavasta fiilistelystä raskaaseen ulosantiin.
Black Sabbathin aktiviteettien lopullisesti päätyttyä on liikkunut puheita vielä yhdestä Iommin soololevystä, jossa Hughes mahdollisesti jälleen vierailisi. Tämän mielellään näkisi ja kuulisi, sillä ”Fused” on vahva teos toimien yhä hitaasti koukuttavalla tyylillään.
8+/10
Ville Krannila
1.Dopamine
2.Wasted Again
3.Saviour Of The Real
4.Resolution Song
5.Grace
6.Deep Inside A Shell
7.What You’re Living For
8.Face Your Fear
9.The Spell
10.I Go Insane
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}