Melodisen death metallin kotimaisen veteraani Insomniumin kuudes studiolevy ”Shadows Of The Dying Sun” täyttää 10 vuotta. Kyseessä oli kitaristi Markus Vanhalan debyyttilevy yhtyeessä.
Kolme vuotta aiemmin ilmestynyt ”One For Sorrow” asetti jo korkean riman, jonka ylitys ei ollut helppo tehtävä. Tästä huolimatta joensuulaiset onnistuvat tässä yllättävän selkeästi. Emotionaalisesti tuntuu kuin olisi edetty jälleen uudelle tasolle.
Bändi avaa pelin erinomaisesti ”The Primeval Dark” -kappaleella, joka liukuu saumattomasti singleen ”While We Sleep”. Nämä kasaavat palikat järjestykseen koko levylle ominaiseen tempoon, sovituksiin sekä tunnelmaan. Biisit käyvät melodisen death metal -genren oppikirjasta, melodisesta ja kirkkaasta alusta synkästi eteneviin nopeatempoisiin riffeihin ja intensiiviseen rytmiin. Niilo Seväsen laulu on samanaikaisesti koskettavaa, että uhkaavaa.
Albumilta julkaistiin kolme singleä, mutta muu materiaali ei jää lainkaan jälkeen, Kitaramelodiat ja soolot ovat ensiluokkaisia, kuten yhtyeen tyyliin on aina kuulunut. Vanhala istui uutena jäsenenä soundikuvaan ongelmitta ja luontevasti. Hän osallistui vahvasti luovaan prosessiin Seväsen ja toisen kitaristi Ville Frimanin kanssa. Tässä saattaa olla yksi tekijä, joka nosti albumin vielä parempaan luokkaan.
Seppäsen vokaalisuoritus on kitaroiden ohella bändin paras osa-alue. Laulaja yhdistää aggressiivisuutta ja painostavaa ilmaisua herkempään ulosantiin menestyksekkäästi. Murina ja puhtaat vokaalit ovat hyvässä tasapainossa. Teemu Aallon taustalaulu ja harmoniat säestävät sopivissa kohdissa onnistuneesti.
Myös sanoitukset ovat moni-ilmeisiä ja introspektiivisia, olemassaolon eri ulottuvuuksia tutkitaan mielenkiintoisesti. Sevänen laulaa ”Children of infinity, Always gazing to our past, We are dust of the stars” vetäen kuulijan mielialan mukaiseen suuntaan. Levyn herkkkä tunnelma pitää tunteikkuuden esillä jatkuvasti, ”Black Heart Rebellion” raskaampana esityksenä maalaa hetkellisesti perinteisempää kuoloa.
Lopusta on nostettava esiin nimikappale ”Shadows Of The Dying Sun”. Odotetusti kyse on kuuden minuutin kestävästä minieepoksesta, joka rakentuu kohti huippua hitaasti ja dynaamisesti. Kuten muissa biiseissä, Aleksi Munterin soittamat koskettimet tuovat väriä sävellykseen, mutta eivät varasta valokeilaa kitaroilta. Määränpää sinetöi positiivisen kuuntelukokemuksen.
”Shadows Of The Dying Sun” on yksi kauneimmista kotimaisista raskaan musiikin teoksista, vaikka tämän kaltaisella musiikilla ei listakärjissä jostain syystä usein olla. Albumi erottuu edukseen omaperäisyytensä ja hienosti sovitettujen kappaleiden muodostaman kokonaisuuden sekä rikkaan soundimaailman ansiosta. Levy luo varjoja, joista ei kaipaa valoon.
9/10
Ville Krannila
1. The Primeval Dark
2. While We Sleep
3. Revelation
4. Black Heart Rebellion
5. Lose To Night
6. Collapsing Words
7. The River
8. Ephemeral
9. The Promethean Song
10. Shadows Of The Dying Sun
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}