Tunnelmallista post-black metallia soittava itävaltalaisyhtye Harakiri For The Sky on julkaissut neljännen albuminsa ”Arson”. Levyllä melankolia sekoittuu raivoon ja hulluus merkityksellisyyteen, toivon kajastusta on rivien välistä vaikea löytää.
Harakiri For The Sky on kahden nuoren miehen kokoonpano. Matthias “M.S.” Sollak vastaa musiikista, sovituksista ja lähes kaikista soittimista studiossa, kun taas Michael “Jimbo” Wahntraum kirjoittaa lyriikat sekä huolehtii lauluista. ”Arsonilla” rummuissa kuullaan mm. Septicfleshin ja Behemothin kanssa soittanutta Kerim “Krimh” Lechneriä.
Yhtyeen edellinen pitkäsoitto ”III: Trauma” on soinut allekirjoittaneen soittimessa aika lailla, vaikka bändin kaksi ensimmäistä eivät ole vastaavalla tavalla onnistuneetkaan vakuuttamaan. ”Trauman” korviin kummittelemaan jäävät kitaroinnit ja Wahntraumin epätoivoista ahdistusta tirisevä vokaalitulkinta asettivat ”Arsonille” jonkinmoisen riman ylitettäväksi.
Levyn sanoitukset jatkavat teemoiltaan HFTS:n aikaisempaa linjaa. Lyriikoissa Wahntraum käsittelee omia tummia tuntojaan, lähipiirin ja omaa rappiotaan päihteineen ja kuolemantoiveineen sekä ikuisia ihmissuhdepulmia. Yhtenäistä tarinaa kantaneesta ”Traumasta” eroten ”Arsonin” kappaleet ovat kuitenkin kukin oma kokonaisuutensa. Tämä on jättänyt hieman enemmän tulkinnallista vapautta sanoituksille ja sanakäänteet ovat siten edeltäjää lennokkaampia.
Levyn singlemaistiaisista ensimmäisenä julkaistu perhetragediasta kertova “Tomb Omnia” jätti ensikuuntelulla hieman odotettua laimeamman mielikuvan, vaikka senkin kitarariffit soivat ylimaallisen surullisina ja korvaan takertuvina. Toisena julkaistu “You Are The Scars” ei myöskään suorastaan heti räjäyttänyt pottia, mutta varsinkin koko levyn kuuntelussa se nousee kyllä edukseen, ja muutamalla kuuntelulla alkaa myös uida vaivihkaa ihon alle.
Sinkkujen lailla koko levyn ensipuraisu jäi hieman vaatimattomaksi alkuperäisiin odotuksiini nähden. Palikat ovat kyllä ”Traumalta” tutuilla paikoillaan: Jimbon tuskainen rääkynä ja ärjyntä välittää epätoivon ja ahdistuksen sanoman, Sollakin koskettavat kitaroinnit jäävät lähes jokaisesta kappaleesta soimaan mielen taka-alalle biisin vaiettua. Varsin tasapainoisesti eri elementein rakennettu musiikkimassa velloo eteenpäin kuin tummanpuhuva Tonavan vesi, pysähtyen hetkittäin surullisiksi suvannoiksi.
Muutamalla pyöräytyksellä kokonaisuus alkaa hahmottua ja tarjota enemmän tarttumapintaa. Aloituskappale, parisuhteen päättymisen tuntemuksia käsittelevä “Fire Walk With Me” on yksi suosikeistani levyllä. Herkillä pianosoinnuilla starttaava kappale ruttaa muutamassa hetkessä kuulijaa napakasti säröllä palleaan, toistaen reseptiä edetessään mielenkiintoisesti.
Kokonaisuudesta avauksen lisäksi aiemmin mainitut kaksi ensimmäistä sinkkua erottuvat loppujen lopuksi levyltä edukseen, samoin kuin videosingle “Heroin Waltz”. Myös bonusraita, amerikkalaisen indierockbändi Graveyard Loversin kappaleesta coveroitu “Manifesto” nousee suosikiksi, ehkä siksi, koska se antaa biisien toistamaan kaavaan vaihtelua. “Manifesto” etenee alkuperäiselle versiolle riittävän uskollisesti hieman enemmän melodia edellä, ja herkän eteerinen naisääni tarjoaa uudenlaista tarttumapinta-alaa materiaaliin.
Kokonaisuutena ”Arson” on liian tasapainotettu. Sen jokainen kappale tarjoaa juuri sitä kauniisti toimivaa herkän melankolisen ja tuskaisen raivon konfliktia ja vuoropuhelua, mutta kappaleet eivät pääse erottumaan toisistaan ansaitsemallaan tavalla. Wahntraumin vokaalien aidon tuskainen tulkinta on upeaa, mutta loppujen lopuksi laulussakin alkaa kaivata hieman eri sävyjä. Kaikki tämä tekee sinällään varsin hyvästä ja toimivasta materiaalista kokonaisena levynä tällä kertaa hieman yllätyksettömän ja jopa pitkästyttävän kokemuksen.
”Arson” tulee soimaan tulevaisuudessakin soittimessani. Toimivuutta parantaakseni saatan kyllä käyttää suoratoistopalvelun soittolistaominaisuutta ja sirotella levyn kappaleet vaihtelevamman materiaalin sekaan. Näin biiseistä saa varmasti vielä enemmän irti.
7½/10
Raisa Krogerus
1.Fire, Walk With Me
2.The Graves We’ve Dug
3.You Are The Scars
4.Heroin Waltz
5.Tomb Omnia
6.Stillborn
7.Voidgazer
Bonus:
8.Manifesto (Graveyard Lovers)
Harakiri For The Sky kuva: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
 Metalliluolan arvio, Raisa Krogerus.){kind=link}