”Two Steps From The Move” nosti jo aiemmin vahvan kulttibändimaineen rakentaneen Hanoi Rocksin suurempaan liigaan. Levy oli bändin ensimmäinen suurelle kansainväliselle levymerkille (CBS). Tuottajaksi saatiin legendaarinen Bob Ezrin, joka oli aiemmin tehnyt yhteistyötä mm. Alice Cooperin, Kissin sekä Pink Floydin kanssa. Myös Hanoi Rocksin kanssa Ezrin ei tyytynyt pelkkään tuottajan rooliin, vaan osallistui lisäksi biisintekoon.
Albumi julkaistiin vuoden 1984 elokuussa ja Hanoi Rocks lähti valloittamaan Yhdysvaltojen markkinoita kovalla tohinalla. Kiertue päättyi traagisesti ennen aikojaan jo joulukuussa, kun yhtyeen englantilainen rumpali Razzle menehtyi auto-onnettomuudessa. Turma-auton ratissa istui rattijuoppoudesta mitättömän rangaistuksen saanut Mötley Crüen laulaja Vince Neil. Kaksikko oli matkalla hakemaan lisää viinaksia ja törmäsi vastaantulevaan autoon, jossa olleet kaksi matkustajaa loukkaantuivat myös vakavasti.
”Two Steps From The Moven” aloittava Creedence Clearwater Revivalin klassikko ”Up Around The Bend” on surullista kyllä Hanoi Rocksin tunnetuin hitti, vaikka bändillä on myös omia menestyskappaleita liuta. Toisaalta on melkoinen suoritus ottaa CCR:n kaltaisen legendaarisen bändin biisi omakseen korottamalla sen energiatasoa toiseen potenssiin. Esitys oli kitaristi Nasty Suiciden alias Jan Stenforsin vanha jammailusuosikki, johon Hanoi Rock sovitti yhden kokonaan uuden säkeistön. Siitä tehtiin MTV:lle video, jossa yhtye saapuu helikopterilla hienostobileisiin köytettyään ennen sitä paikalle kutsutun orkesterin.
”High School” yhdistää punkraivoa hevivaikutteisiin, vaikka Hanoi Rocks oli tarkka siitä, ettei tullut haukutuksi hevibändiksi. Biisi on yhtyeen kimuranteimpiin kuuluvia ja pitää sisällään erikoisia tahtilajivaihdoksia. Soolossa Andy McCoy loistaa itämaisessävytteisellä bluesrevittelyllä.
”I Can’t Get It” jatkaa uudella hieman hevimmällä linjalla ja biisintekijöinä ovat Andyn lisäksi Ian Hunter sekä Bob Ezrin. Sanoituksissa lauletaan siitä kuinka tavallisen elämän perusasiat, kuten vaimo, lapset sekä talo, jäävät päähenkilöitä saamatta. Raita on pienien yksityiskohtien juhlaa.
”Underwater World” on psykedeelistä ja funkahtavaa rockia, joka räjähtää tarttuvan kertosäkeeseen, jossa lauletaan enteellisesti ”Welcome To The Jungle” ja epäilemättä Guns N Rosesin jäsenet ovat ottaneet kyseisestä sävellyksestä vaikutteita. Erityisen kiinnostavaa on kuunnella Andyn ja Nassen yhteistyötä rytmiosissa.
”Don’t You Ever Leave Me” on Andyn pakkomielle ja siitä löytyy lukuisia erilaisia sovituksia. Sävellys on julkaistu eri nimellä jo Hanoin ensimmäisellä levyllä. Paras versio löytyy livelevy ”All Those Wasted Yearsilta”, joka myös videoitiin.
Balladi ”Million Miles Away” osoittautui pahaenteiseksi lauluksi, jonka kipsi jalassa esiintynyt Michael Monroe omisti Helsingin Kulttuuritalolla tammikuun alussa 1985 pidetyssä konsertissa Razzlelle. Razzlen kuolemasta oli tässä vaiheessa vasta vajaa kuukausi, eikä yhtye salaa liikutustaan esittäessään tätä kappaletta. Kyseinen konsertti kuvattiin ja lyhennetty kooste niistä esitettiin Europe A-Go-Go –televisioshow’ssa. Rumpalina keikalla esiintyi pikakomennuksen saanut entinen Clash-soittaja Terry Chimes. Myös Mötley Crüen Tommy Lee oli tarjoutunut auttamaan bändiä tarvittaessa.
”Boulevard Of Broken Dreams” on energinen ja melodinen hard rock -numero, joka McCoyn mukaan kertoo allegorisesti huumeista. Sävellyksessö olisi ollut ainesta suuremmaksi hitiksi. Siinä on hienot intrumentaaliosat, joissa Andy pääsee esittelemään myös slide taitojaan.
Albumin kolme viimeistä kappaletta ovat vahvaa alkupäätä heikommat ”Boiler”, ”Futurama” ja ”Cutting Corners”. ”Boiler” on Andyn mukaan kunnianosoitus Lontoon cockneyn pubikulttuurille, minkä takia on kohdallaan, että cockneyn murteella puhuva Razzle tulkitsee biisin päälauluosuudet.
”Two Steps From The Move” jäi Hanoi Rocksin viimeiseksi varsinaiseksi studiolevyksi ennen 2000-luvun alussa toteutunutta reunionia. Läpimurron kynnyksellä olleen yhtyeen kohtalosta on spekuloitu paljon, mutta tosiasia on myös se, että ryhmä oli jo ennen Razzlen menehtymistä hajoamisen partaalla ja esimerkiksi basisti Sami Yaffa oli jo sitä ennen päättänyt lähteä kokoonpanosta. Myös Monroen ja McCoyn välit olivat huonolla tolalla.
”Two Steps From The Move” kuuluu ehdottomasti hard rockin kotimaisiin ja kansainvälisiin merkkipaaluihin. LP on täynnä toinen toistaan vahvempia esityksiä. Kolme viimeistä biisiä olisivat sopineet tyyliltään paremmin jollekin muulle Hanoi Rockin levylle, mutta varsinaista täytettä 40-vuotisjuhlaa viettävältä pitkäsoitolta ei löydy.
9/10
Miikka Merikoski
1. Up Around The Bend
2. High School
3. I Can’t Get It
4. Underwater World
5. Don’t You Ever Leave Me
6. Million Miles Away
7. Boulevard Of Broken Dreams
8. Boiler (Me Boiler ’n’ Me)
9. Futurama
10. Cutting Corners
Eniten kolisee klassinen metalli, kovarokki ja punk, mutta lopulta kysymys ei ole polvista, tyylilajeista vaan palleista (pallit ≠ mikään sukupuolesta riippuva/roikkuva; kovin huuto; nopein soitto). Harrastukset: musisointi ja kirjoittaminen. Kotona pienet kaksoset, vaimo ja maailman paras koira.
 Metalliluolan arvio, Miikka Merikoski.){kind=link}