Dark metal -yhtye Mustan Kuun Lapset juhlistaa tänä vuonna 30 vuoden merkkipaalua samalla päättäen uransa. Haastattelu on tehty toukokuussa 2023 juuri ennen lopettamispäätöksen julkistamista.
Metalliluola istahti yhtyeen perustajajäsen Peten ja nykyisen kitaristin Heikin kanssa keskustelemaan yhtyeen historiasta, taustoista, musiikkimaailman murroksesta ja lopettamispäätöksen taustoista. Haastattelun toisessa osassa käydään yhtyeen tuotannot vuosilta 2021-2023 läpi keskustellen samalla korona-ajan musiikinluomisprosesseista sekä haasteista.
- Ensimmäinen osa kuunneltavissa: Haastattelussa Mustan Kuun Lapset – Lopun alla, osa 1/3
Haastattelun voi katsoa videona, kuunnella podcastina tai lukea siistityn version alta:
Katso video:
Kuuntele podcast Metalliluolan Spotify-kanavalla:
Vuoden 2021 Kruunu-levyssä taitaa olla Talvenranta-vivahteita aika paljon mukana?
Pete: Joo, tää on nyt se toteutumaton haave minkä takia me perustettiin Talvenranta-projekti. Eli tehdään akustinen levy. Ja kuten nimikin viittaa niin täähän on siis korona-ajan levy. Ja silloin me mietittiin että nyt jos koska. Kaikki kyhjötettiin kotonamme ja tää on täysin etänä tehty levy. Täs ei oo kertaakaan treenattu yhdessä. Paitsi minä ja Heikki.
Heikki: Me tehtiin tietysti ihan sovituksellisia juttuja.
Pete: Joo, me tehtiin sovitukset yhdessä ja treenattiin akkarikitarat yhdessä, mutta kaikki muut tässä levyllä on vierailijoita. Hyvinkin paljon.
Heikki: Australiasta asti. Se on tuo Mark Kelson on se mikä tuli sieltä ausseista asti tuohon mukaan. Se tuli meidän levy-yhtiön kautta, mut mä en muista mikä hänen bändinsä oli.
Pete: Eternity.
Heikki: Ja se oli hauska, että kaikki vierailijat lähti ihan mielellään mukaan. Tässä on paljon semmosia vanhoja tuttuja. Rämö Jani esimerkiksi. Se oli silloin Arkun Tuuletus -kiertue kun oltiin Turussa ja Levykauppa Äx:ssä vedettiin se akkarikeikka.
Ja sitten mietittiin että, Antti kun ei ollu tulossa siihen mukaan. Hänellä oli jotain muuta vai pyydettiinkö edes. Mut sitten Helenius sanoi, että hänellä on tuttu täällä, joku Rämö Jani. Ikinä nähty koko heppua aikaisemmin. Me siellä Äx:n levyvarastossa treenattiin biisit just ennen keikkaa.
Pete: Joo ja suoraan vaan lavalle.
Heikki: Niin siinä oli kyllä ihan joka jätkällä aika kuumottava fiilis siinä kohtaa. Ja hemmetin hyvin meni. Harmi kun siitä… No on siitä varmaan jotain tallenteita.
Pete: Se on itseasiassa ainoa kerta kun ollaan esitetty ”Morfiininsiivet” livenä Mustan Kuun Lapset -nimellä.
Heikki: Talverannan kanssahan me sitä vedettiin. Mut sehän tietysti oli oikeestaan lähempänä totuutta sen Talverannan kohdalla kun siinä oli Antti mukana. Mut tää oli sitten niin kuin Janin kanssa. Hänhän on sitten myös laulanu ja tullu ihan meidän ystäväksi. Oli myös ”Saatolla” taustoja laulamassa.
Pete: Joo parissa biisissä oli.
Heikki: Oli sitten Nummirockissakin myös ihan livenäkin.
Pete: Joo ja on ollu muutamalla muullakin keikallakin.
Heikki: Niin on. Eiks ollu silloin just Nummirock joka osu niinku Saatto-rundille?
Pete: Joo, niin oli.
Heikki: Pyydettiin sitten Jani siihen kans kun nyt tietysti oli Nummessa jo valmiiks mukana fiilistelemäs niin mikäs siinä. Hyppäs lavalle ja laulo.
Sit toi viulisti Caroline Salmonan. Se tuli taas sitten Instagramin kautta. Hienosti nykyalustoja pitkin. Hän tekee covereita metallibändien biiseistä viululla, pianolla ja.. Oliko jotain muutakin?
Pete: Ainakin ne kaksi.
Heikki: En muista minkä biisin oli meiltä soittanu.
Pete: Se oli joku Valon biisi.
Heikki: En mä tiedä miten Insta toimii. Se vaan oli tullu mun feediin sinne. Jukka ei ollu enää saatavilla sitten tähän projektiin ja Peten kanssa mietittiin että…
Pete: Niin, et kun ne viulistit kumminkin tarvittiin.
Heikki: Kerroin, että tämmönen on tullu vastaan. Ja Pete oli, että pitäiskö laittaa viestiä? Mä sanoin, että ei muuta kun menemään ja no, sehän oli heti messissä. Se oli erittäin otettu myös siitä että sai olla mukana. Ja on jopa käyny Suomessakin. Hänestäkin on tullu ystävä
Ja sitten Tero Kalliomäki. Sillä on sellanen bändi kun Kallomäki. Miksi sitä voisi sanoa?
Pete: Pakanametalliksi.
Heikki: Soittaa jouhikkoa siis. Hänhän on myös ollut genressä pitkään. Ja Pete tuntee entuudestaan. Jollain kautta jotenkin oli etäisesti tuttu jo silloin kun nähtiin ensimmäistä kertaa.
Pete: Joo ja Kallomäki on soittanut meidän lämpärinä Torvessa joskus.
Heikki: Joo. No se tuli sillai ja sitten Sami kuka soitti käyrätorvet?
Pete: Joo, se on Necropsyssä, mikä on taas meidän aikalaisia
lahtelaisista bändeistä. Ainoita yhtä vanhoja tai jopa vanhempi kuin me.
Heikki: Ja Malmbergin Jenny kuka lauloi ”Aarian” ja olikos myös ”Ikaroksenkin”?
Pete: Oli joo.
Heikki: Niin hän tuli kans sitten vähän mutkien kautta. Jenni oli meidän kanssa keikalla oman bändinsä kanssa lämppäämässä. Meni puihin edellinen laulaja kenen piti tulla. Siinä rupesi olla kaiken näköistä. Ei haluttu mitään turhaa draamaa tähän mukaan. Sitten me istuttiin treenikämpässä ja mä kattelin kun Petellä on hienosti keikkajulistetta tapetoitu seinille. Niin mä katoin, et eiks toi Jenni laulanu aika hyvin? Ja sit sinne viestii, niin sekin oli messissä sitten.
Pete: Heikki on ollu semmosena casting-miehenä tässä. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä niin Naumin Jouni, joka on siis ihan ystävä. Todella komea ääninen.
Heikki: Ihan itse oikeutetusti tässä eturivissä.
Pete: Joo, lead vokalisti.
Heikki: On se vaan nykymaailmassa helppoa. Emmä tiedä kuinka paljon nykyään bändit tällaista harrastaa et ne ei toisiaan edes näe. Ne treenaa etänä tai lähettää ideoita toisilleen. Sitten vasta ku keikka lähestyy ni vedetään semmonen yhteinen sessio ja sit lähetään.
Pete: Kait se olisi nykypäivää, mutta en mä tuommoista bänditouhua haluaisi.
Heikki: En mäkään. Kyllä mäkin olen enemmän tollanen vanhan liiton mies. Se on enemmänkin sitten ihan mukavaa yhdessä tekemistä myös toi soittaminen. En mä tiedä, osaisinks mä olla sillä, että vedetään etänä vähän. Eri asia studiosessiot. Tää meni tosi hyvin. Mut sitten jos ajatellaan, että pitäis treenata johonkin keikkoja varten niin kyllä siinä pitää mun mielestä olla koko porukka läjässä.
Pete: Kyllä, ehdottomasti.
Heikki: Mut tää on vaan meidän mielipide.
Pete: Ja se on oikea mielipide. [naurua]
Minkälainen oli vastaanotto Kruunun kohdalla? Sehän oli hyvin erilaista, mihin oli ehkä teidän paluun jälkeen totuttu näiden Saatto- ja Valo-albumien myötä.
Pete: Kyllä se jatko tota hyvää palautesarjaa, mikä oli edellisillä levyillä.
Heikki: Moni on ehkä odottanutkin, että vetäkää vanhoista biiseistä jotain akustisia versioita. Tässä on uuttakin mukana. Toi oli mikä me mietittiin tää ”La Última Playa del
Corazón”. Se on hyvinkin erilaista, mutta sekin sai ihan näissä vanhoisikin faneissa hyviä reaktioita.
Pete: Joo, se oli ehkä kehutuin biisi kumminkin koko levyltä ihan sen erilaisuutensa takia.
Heikki: Ja monikaan ei tajunnut tätä ”Dream About a Dying Angelia”. Sitäkin arvosteluissa sanottiin, että on uusi biisi. Mutta sehän ei ole totta.
Pete: Se on koko levy vanhin, se on -97 demolta alun perin.. Mut Corazónista vielä. Se oli tosi kiva tehdä. Mä halusin tehdä tommosen ihan täydellisen irtioton tohon metallimaailmaan. Mutta tästä levystä yleensä, että mulle itselle jää semmonen kuva, että kriitikot tykkäs tästä tosi paljon. Mutta mä en tiedä sit kumminkaan, että oliko tää kumminkin vähän liikaa useammalle meidän perusfanillekin, koska tää ei oo metallilevy. Mä en tiedä.
Heikki: Siis, akustinenkin musiikki voi olla raskasta. Se ei aina tarvii hirveetä meteliä tai noita säröjä ympärille. Se on ihan miten sen haluaa kuunnella.
Pete: Joo, silloin kun me julkaistiin ”Morfiininsiivet”, niin Stay Heavy Records tarjosi sitä Radio Rockille. Siellä tuli palautteeksi, että tää ei oo tarpeeks raskasta. Vittu, se on raskaampi ku 90% Radio Rockin paskamusasta, että terveiset vaan sinne, saatanan Jone. Tai kuka ootkaan. [naurua]
Heikki: Voihan ne sanoituksetkin tuoda sitä raskautta siihen. Ei sen tarvi olla aina se, että se junttaa sieltä jostakin Ö-vireestä.
Pete: Joo, kyl mä oon sitä mieltä, että ”Morfiininsiivet” on yks meidän raskaampia biisejä. Ainakin henkisesti.
Heikki: Tässähän on kaikuja Talvenranta-projektista myös. Esimerkiksi tää ”Kruunu”-introhan on napattu yhdestä Talvenranta-biisistä. Minkähän biisin, en muista nimeä, mutta siitä se semmonen väliosa. Hyvinkin semmonen barokkihenkinen. Voisko sitä sanoa näin? Tämmöinen vähän ”kulkuset kilisee hatussa ja töppösissä”.
Talvenrannasta, niin nämähän löytyy YouTubesta?
Pete: Kyllä. Suurin osa löytyy.
Heikki: Suurin osa löytyy. Tätä just sen takia sanoinkin, että mikä on tää ”Kruunu”-intro, niin sitä ei ole missään. Sitä ei ole ikinä mihinkään alustoille ajettu. En tiedä onko meilläkään enää missään. Ehkä jossain.
Pete: Saattaa olla, en tiedä.
Heikki: Ja ”Matkalainenhan” on ihan tälle levylle tehty, eikö ollut?
Pete: ”Matkalainen” ja ”La Última Playa del Corazón” on semmoset täysin tän levyn sessioissa tehty.
Heikki: Ja eikö ”Kosketus pohjaan” ollut kanssa sieltä Talvenrannan jostain vanhemmasta? Se oli niinku uudelleen sovitettu.
Pete: Joo, taitaa olla.
Heikki: Tästähän olisi saanut vaikka.. No ei nyt ehkä ihan tupla-levyä, mutta jos ajatellaan, että miten hyvin noita pystyis jalostaa?
Pete: Joo, kun melkein kaikki Mustan Kuun Lapset -biisit on alunperin akustisella kitaralla tehty ja sitten on siitä jalostettu metalimuotoon, niin tavallaan se jalostus takaisin onnistus kyllä. Mutta me ajateltiin, että kymmenen biisiä. Puolet uutta ja puolet vanhaa.
Heikki: ”Peikonmieli” oli mun mielestä semmoinen tunnelmaltaan tässä niin, ja ”Kuolemavirta”, niin niistä tuli tosi hienot.
Ja sitten vielä siitä, kun puhuttiin koronasta yleensä, niin meillähän se korona ei niinku sillalailla kolahtanut mitenkään lujasti, koska me päätettiin jo jäädä tauolle ennen kuin korona edes tuli.
Pete: Joo, keikkatauolle jäätiin silloin edellinen kesä.
Heikki: Päätettiin, että nyt ollaan taas veivattu sen aikaan, että jäädään vähäks aikaa.
Pete: Tarkoitus oli pientä hengähdystaukoa, että aletaan kattelee uutta matskua, ja sitten tuli korona, ja sitten se venykin muutaman vuoden tauoks.
Heikki: Että se ei meiltä viennyt sillä lailla siinä hetkessä mitään pois. Periaatteessa toi tämän levyn.
Pete: Joo, meille se oli ihan plussaa vaan. Kyllä mä ymmärrän niitä musiikoita, joille se oli tosi paha juttu.
Heikki: Ne kelle se on oikeasti elanto. Me ei nyt ehkä puoliammattilaisiakaan nyt olla, mutta ei kumminkaan enää harrastelijoita, mutta..
Pete: No mut meidän elanto ei ole kiinni tässä. Päivätyöt on erikseen.
Heikki: Et ei me keikalle myös lähetä talkoillakaan, niin sanotusti? Kyllä se jonkunlainen diili täytyy olla.
2022 julkaisitte Suruntuoja Anniversary Edition -levyn?
Pete: Joo. Se oli semmonen, mikä oli tosi kiva tehdä. Sitä levyä ei ollu missään enää Spotifyssä tai vastaavissa. Se oli varmaan uusille fanille ihan uus tuttavuus koko levy, niin haluttiin sitten tehdä siitä tämmönen vähän paranneltu versio. Uudet kannet, tottakai remasteroitu, vähän lisäraitoja ja yhtyeen tämmöistä sen ajan historiaa sitten
levynteosta ja muusta.
Levystä, sen vaiheista ja historiasta voi lukea kattavamman artikkelin täältä:
Mustan Kuun Lasten ”Suruntuojasta” 20 vuotta: ”Vähät välitimme kenenkään muiden mielipiteistä”
Hypätään tuoreimpaan tulokkaaseen eli Suruaikaan. Kuvailitte sitä tämmöisenä synttäriteoksena Mustan Kuun Lapsille. Käydään sitä vähän tarkemmin läpi, että mennään kappalekohtaisesti vähän mistä on kyse ja mitä on haluttu kertoa.
Pete: Kirstunkantaja toimii levyn introna. Oli tarkoitus musiikin kautta kertoa tämmönen haudankaivuuprosessi. Mä en tiedä välittyykö se siitä, mutta kumminkin tämmöseen pyrin. Aluksi mä tein sen pelkästään synillä, mutta se jäi jotenkin tosi ohkaiseksi. Kunnes sitten siihen tuli tämä edellä mainittu Kallomäen Tero apuun. Ja jouhikolla taikoi siitä aivan vallan mainion kappaleen.
Heikki: Siihen tuli hieno tunnelma sitä kautta.
Pete: Joo. Sitten siitä seuraavaa onkin sitten Muistoa kunnioittaen, joka on ensimmäinen metallibiisi sitten Valo-levyn. Ensimmäinen biisi, jossa on uusi basisti Pasi Löfgren. Pasi myöskin äänitti, miksasi ja masteroi tämän.
Pasihan vaikuttaa Where’s My Biblelissa ja siitä voisi vähän kysyä, että mistä kautta bongasitte hänet?
Pete: Se oli aikalailla yleinen haku.
Heikki: Joo, meillä oli siinä taas yllättäen kun pistetään hakemukseen, että haetaan Lahen alueelta.
Pete: Niitä tuli..
Heikki: Kokkolasta asti?
Pete: Kokkolaa myöten. Pelkosen Ville siis jäi pois kuvioista. Me tehtiin tää 20-vuotispainos ja sitten me tehtiin meidän 90-luvun materiaaleista semmoinen kokoelma. Nää Ville vielä masteroi, mutta sitten hänellä elämäntilanne muuttui jonkin verran ja pitkän harkinan jälkeen sitten jättäytyi pois kuvioista.
Heikki: Joo ei mitään riitaa, että ihan yhteisymmärryksessä ja totta kai saa jättäytyä pois siltä tuntuu.
Pete: Joo ja sitten pistettiin ihan haku päälle basistista ja meille tuli aika monta hakemusta. Ja sanotaanko kaksi-kolme oli tosi hyvää ja sitten näistä sitten Pasi oli se kaikista meille sopivin. Et siinä tottakai se soittotaito ja lavapreesens määräävien tekijöitä mutta myöskin se vähän, että missä asuu. Koska noi kaukosuhteet on aika rasittavia. Ja meillä on ollut bändissä silleen, että on asuttu Helsingissä ja Tampereella ja ties missä. Pidemmän päälle, niin kun ei tämä ole tosiaan leipätyö, niin kyllä se aikuisilla miehillä alkaa olla vähän semmoinen, että jaksaako lähteä töitten jälkeen ajelemaan johonkin Lahteen 100 kilometrin takaa.
Heikki: Joo ja kun me pääsääntöisesti nykyäänkin, niin ollaan treenattu arki-iltaisin, että viikonloput on pyhitetty sitten muihin hommiin. Jos ei ole keikkoja, mutta sen ikäisiä ollaan että, ajatukset on jo muuallakin kun bänditouhussa.
Ja tosta biisistä ”Muistoa kunnioittaen”, jos ajatellaan sitä miten sitä ns. markkinoitiin sillai, että siinä on vähän läpileikattu koko bändin musiikillistä historiaa. Siinä on vähän rankempaa riffiä ja vähän melodisempaa kulkua. Että siihen on mun mielestä Pete on onnistunut siinä tosi hyvin, että se on osannut tuoda siihen periaatteesta eri ajoilta tohon yhteen biisiin sitten niinku sitä tunnelmaa.
Pete: Kiitoksia. Joo, se loppuhan on instrumentaali ja siitä on vähän tullut ehkä jonkin sortin kritiikkiäkin, että miksei siinä ole laulettu viimeiseen kolme minuuttiin mitään. Mä halusin siihen tehdä semmosen edelleenkin tämä hautajaisteema on koko tämän synttärialbumin kantava teema. Ehkä tietystä syystä, mutta se loppu oli tämä sitten tämä Hautaanlasku ja hiljaisuus. Sen takia siinä ei ole sanoja.
Heikki: Joo nyt ollaan tässä alkuvuonna keikoilla tota livenä vedetty ja mietittiin sitä että siitä tuli se musavideo ja siinähän ei sitä loppua ole. Se on niin kuin tehty editti ja siitä puhuttiin, että vedetäänkö livenäkin vaan se editti versio. Itse mä olin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että mitä jos joku oikeesti tykkääkin vaan sit loppuosasta siinä biisissä. Pakkohan se on vetää.
Pete: Se oli ihan oikein ratkaisu, että kyllä jengi on siinä jaksanut.
Heikki: Ei se tunnu niin pitkältä siinä soittaessa ja kyllä ihmisetkin jaksaa olla mukana siinä biisissä alusta loppuun omalla tyylillään. Joku seisoo paikalla ja joku ehkä heiluu.
Pete: Joo sitten seuraava on Paavo Laapottin laulama ”On suruaika täytetty”. Se on ihan kokonaan akustinen kappale. Siinä Saatolta tuttu Caroline Salmona soittaa viuluja ja hänen veljensä Axel selloa. Siitä tuli kyllä hyvä. Kaunis kappale.
Peikki: Joo. Se ois voinut olla ”Kruunu”-albumilla siitä miten se on työstetty.
Heikki: Joo mutta hyvä että se on tässä.
Pete: Kaikki vähän eri maista ja etänä tehty.
Heikki: Tässä on varmaan taas voi sanoa, että meikällä ehkä vähän oli casting miehenä tän Paavon suhteen. Mä en muista miten me mietittiin sitä. Jouniahan me aluksi ajateltiin.
Pete: Jounilla on niin paljon perhekiireitä ja työkiireitä.
Heikki: Ja Paavo on sitten tietysti tullu Voice of Finlandin kautta tutuksi. Mä laitoin hänelle viestiä. Ja Paavo on ollut MKL fani kumminkin. Hän on käyny meidän keikoillakin Turussa. Joskus tietysti ei silloin osannu kattoo häntä sillä lailla kun ei tienny taustoista. Mut, että nyt kun kuuli hänen laulavan, niin mä sit ajattelin et kysytään. Ja mä olin hänen kanssaan viestitellyt aikasemminkin ihan muutenkin. Paavo lähti ihan mielellään mukaan.
Pete: Oikein mukava kaveri.
Heikki: Kaikkea hyvää toivoo. Nyt on päässy hyvä nosteeseen. Varmaan on hommia niin paljon ku jaksaa vaan työstää. Että näyttäis olevan näitä vierailuhommia. Ja sit tietysti Before the Dawnin kanssa. Alkaa nyt rundit sitten. Se on hienoa, että pääsee heti täysillä mukaan. Ei tarvi niin sanotusti jäädä levy-yhtiön kurimukseen.
Pete: Niin ei ne tommoset TV-julkisuushommat välttämättä kauaa kestä. Jos ei sitten tuu mitään lihaa luiden ympärille muuten.
Heikki: Joo, vaikea homma. Ne kaluaa artistin loppu ja ottaa uuden tilalle. Jos rahakirstu kun ehtyy niin.. Sellainen fiilis on jäänyt.
Pete: Sitten viimeisenä EP:llä on Morfiininsiivistä tehty uusi kansainvälinen versio. Kansainvälinen nimenomaan siksi, että se on kans tälleen hyvin etänä. Rumpali on Italiasta ja kitaristibasisti Norjasta. Laulaja Argentiinasta ja Caroline Saksasta. Ja laulettu espanjaksi mikä alleviivaa tätä globaalia yhteistyötä.
Siinä on kattava teos synttäri-EP:ksi.
Heikki: On siinä neljään biisiin aika paljon erilaista.
Seuraavassa ja viimeisessä osassa käydään läpi musiikkimaailman muutokset, Mustan Kuun Lasten vaikutus Suomen metalligenreen sekä lopettamispäätöksen taustoja.
Mustan Kuun Lapset 2023
Vokaalit, kitarat, syntikka: Pete Lehtinen
Kitarat: Heikki Piipari
Bassot: Pasi Löfgren
Rummut: Kalle Takalo
Facebook
Instagram
Apple Music
Deezer
Rockpaidat
Julkaisut
Suruaika (EP, 2023)
Suruntuoja Anniversary Edition (2022)
Kruunu (2021)
The Dream About a Dying Angel (single, 2021)
Matkalainen (single, 2021)
Valo (2019)
Ikaros (single, 2018)
Saatto (2017)
Kuolemanvirta (EP, 2016)
14 Talvea – Mustan kuun lauluja 1993-2007 (kokoelma, 2011)
Viimeinen laulu kuolemasta (2007)
Morfiinisiivet (single, 2007)
Talvenranta (2005)
Lucifer & Rosemary (single, 2005)
Kauniinhauta (2003)
Suruntuoja (2002)
Uusi suomalainen black metal tulokas (split, 2000)
Prologi (EP, 1998)
Varjomaa (demo, 1997)
…kunnes loppuu yö (demo, 1996)
Haastattelu: Teppo Krogerus
Valokuvat: Mikael Soilevaara, Elise Oy/Joonas Ylänne, Mustan Kuun Lapset, Mark Kelson, Caroline Salmon, Jani Rämö, Juha Almqvist, Hannu Perälä
Amatööriradiojournalisti, kahvin ja melodeathin suurkuluttaja.
