Kitaristi Euge Valovirralta ei kuluvasta vuodesta tekemistä puutu. Keväällä 2024 ilmestyi Valovirran kolmas sooloalbumi Hardtones, jonka kitarasointi on kuin kultainen aikamatka suoraan 80- sekä 90-lukujen kitarailotteluun. Albumilla äänessä kuullaan vierailevia laulajia, kuten Olli Herman ja Samy Elbanna. Hardtones -albumin soundeja kuultiin kevään aikana livenä sekä Tampereen YO-talolla, että Helsingissä On The Rocksissa. Mutta plektraa Valovirta ei ehdi heittää nurkkaan, sillä mies soittaa sekä keikkakiertueen aloittavan Suburban Triben että ruotsalaisen metalliyhtyeen Cyhran riveissä. Bänditreenien ja keikkailun ohella Valovirralta löytyy vielä aikaa ja virtaa artistien albumien mikslailuun sekä kitara-kaluston esittelyyn YouTube:ssa.
Mitä sulle kuuluu?
-Oikein hyvää, kiitos. Soololevy tuli ja nyt kohta alkaa Suburban Tribe:n paluukeikat. Mä tulin eilen Suomeen ja siitä suoraan Suburban Triben treeneihin. Ja tänään ja huomenna treenataan, viikonloppuna on pa-treenit kautta tuotanto harjoitukset On The Rocksissa ja sitten maanantaina meillä on siellä loppuunmyyty keikka.
Millainen oli Hardtones -albumin kirjoitusprosessi?
-Melkein kaikki biisit sai alkunsa mun YouTube -kanavalta. Esittelen vahvistimia ja kitaroita ja mitä lie – niin monta kertaa mä oon sitten tehnyt jonkun introbiisin, jotta jengi kuulee kaluston oikeassa kontekstissa miksattuna. Ja näistä vähän enemmän 80- ja 90-luvun biiseistä on tullut tosi paljon kysymyksiä et: “mistä noita saa niinku ostaa?” Et tollasta musaa jengi ei enää duunaa. Mä aattelin et no, tehään.
-Tein niistä muutaman minuutin mittaisista demoista kokonaiset biisit ja kun mä kirjoitin ja kokosin niitä biisejä, niin mulla oli laulaja mielessä, et: “Tää biisi, Samy, tähän Olli.”… Mä oon kaikkien kanssa soittanut, äänittänyt, tehnyt niin mä tiesin niiden äänialat – ja sit mä muuttelin jostain vähän sävellajia, sen mukaan mikä käy kenellekin laulajalle. Tein basic trackit ja otin kundeihin yhteyttä että, hei, kiinnostaaks? Niin kaikkien vastaus oli tyyliin että: “Paskooko karhu metsään? Kiinnostaa.”
-Vaikka biisi-ideat lähti multa, niin kaikki biisit on creditoitu puoliks mulle ja puoliks laulajalle, sillä he teki periaatteessa laulumelodiat ja sanoitukset itse. Me viimeisteltiin biisit yhdessä, että niistä instrumentaalidemoista tuli ihan oikeita kappaleita, jossa sanoillakin on jotain merkitystä.
Äänität ja miksaat kitarat itse, mitä editointi vaiheessa täytyy tehdä kitaran soundille että siitä saa mahdollisimman hyvän?
-No ei hirveesti mitään jos se on soitettu ja äänitetty hyvin. Mulla on sellanen ‘old school’ -lähtökohta, että mulla on tosissaan studiolla oikeita vahvistimia mikitettynä, valtaosa 80- ja 90-luvuilta. Ja miten mä niinkun äänitän? Esim. nyt viikonloppuna miksasin yhden suomalaisen bändin ep:n ja he lähetti mulle DJ-soundit kitaroista, mitkä mä reamppasin noilla oikeilla vahvistimilla – niin mä miksasin rummut, basson ja kiipparit eka, ja sitten kun ne oli ok, mietin et miltä kitaroiden pitää nyt tässä kuullostaa? Sit mä reamppasin sieltä DJ:n vahvistimen kautta ja kuuntelin kaiuttimista, väännän nappuloita kunnes totesin et toi soundi on hyvä, mitä muuta mä tarviin? Okei tää oli 5150, tumma, nyt mä tarviin siihen vähän Marshallii… Sama tässä Hardtones -levyssä. Käytin mun kolmea suosikkia: Marshallin JCM800:sta ja Peavey 5150 ja Marshallin Plexiä sen mukaan minkä soundi sopi mihinkin biisiin.
-Äänittää kannattaa niin lähellä lopullista niin sanotusti “sisään mennessä”. Sit miksauksessa soundi ei sinänsä muutu. Puhutaan siis jostain hyvin pienistä muutoksista, tyyliin 1-2 desibelistä. Et mä en sitä muuta vaan vähän muokkaan. Esim. jos mä koin: “Okei ehkä tää vaatii vähän kirkkautta, leikataas vähän tota alapäätä, ettei oo basson tiellä,” että soundi sopii sinne riippuen miksauksesta ja mikä kitaran vire. Ja sit yleensä laitan vähän sinne sitten pikkusen ehkä kaikua, ettei koko homma oo ihan kuiva. Sitä kaikua ei oikeastaan kuule, paitsi jos sen ottaa pois niin sitten ne kitarat onkin yhtäkkiä vähän lähempänä. Ja ehkä vähän chorusta, tällänen DIMENSION D -efekti 80-luvulta. Käytän kyllä plugaria vaikka mulla on se oikee pedali kans, mutta plugarit on niin hyvii. Se tuo sellaisen tietyn leveyden et soundi vähän elää.
-Lyhyt vastaus on, että koitan äänittää mahdollisimman lähelle sen soundin mikä se tulee olemaan, niin sitten miksaaminen on todella paljon helpompaa. Se on rummuissa ja laulussa ja kaikessa – kaikki on paljon helpompaa saada soundaamaan hyvältä kun se soundi on mietitty jo siinä äänittäessä ja soittaessa.
Monesti olet sanonut että olet ‘old school’ -tyyppi, ja että tykkäät 80- ja 90-lukujen artisteista kuten Panterasta ja Ozzysta. Mutta onko sulla joku artisti joka on ylitse muiden ja joka olisi vaikuttanut sun omaan uraan?
-On! Bruce Springsteen! Mulla on ensimmäinen muistikuva et mä kuulen musiikkia – mä oon varmaan ollut viis tai kuus – mun eno soittaa mulle Bruce Springsteeniä, ja mä muistan vielä kun mä ihmettelin sitä levyn kantta. se oli The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle. Bruce on parrakkaana ja se oli jotenkin vaan et, tää on maailman kovin tyyppi. Ja se on edelleen maailman kovin tyyppi. Bruce on ykkönen, se on Jumala ja sit tulee muut. Se on vaikuttanut eniten, vaikkei sitä aina ehkä kuule. Mä pystyn koko elämäni ajoittaa, että siellä on Brucen biisit aina tähän päivään asti, hänen viimeisinkin levy on älyttömän hyvä. Brucen biisit ovat siis elämäni soundtrack.
Sulla oli keikat Helsingissä On The Rocksissa sekä Tampereen YO-talolla Hardtones -levyn tiimoilta ja siellä oli laulajat mukana, niin miten keikat meni ja onko tulossa lisää keikkoja soololevyn tiimoilta?
-Keikat meni tosi hyvin, meillä oli tosi hauskaa. Me tehtiin nekin ‘old school’ -meiningillä, eli ei ollut korvamonitoria, ei klikkiä korvassa, ei ollut taustanauhoja. Lavalla soitettiin ja se tuli lujaa – mikä muutamia laulajia ehkä hämmensi. Ja YO-talollakin kun avasin hanat, miksaaja oli silleen et: “Ohoh, sehän tulee, sehän tulee.” – Mutta tietenkin pitää pysyä järkevällä voimakkuudella, että miksaaja voi jotain tehdä, et kitarat ei tuu lujempaa kuin PA. Ne keikat oli tosi hauskoja, meillä oli hyvä meininki. Lähes kaikki laulajista pääsi, Olli ja Ben ei päässyt Tampereelle. Ja Cyhran laulajan Jaken piti lentää Euroopasta, mutta valitettavasti hänen lentojen kanssa meni sellaiseks sählingiks, että hän tais olla ilmassa kun oli On The Rocksin keikka. Ja Tampereen keikalle matkatessa hänen matkalaukut hävisi, ja sitten hän oli jumissa Kööpenhaminassa. Mutta onneksi muut laulajat hoitivat homman. Kundit treenas biisit ja taustalaulut silleen et me saatiin kummallakin keikalla koko setti vedettyy. Ja kumpikin keikka loppui Panteran Cowboys From Helliin, milloin kaikki oli lavalla ja laulo ja tanssi ja piti hauskaa.
-Ja keikkoja, puhuttiin siitä että olisi tosi kiva tehdä lisää. Koska kuten sanottu, oon tehnyt noiden kaikkien laulajien kanssa vuosien saatossa enemmän tai vähemmän keikkoja ja äänityksiä ja levyjä. Se on tietenkin haaste, kun kaikilla on aktiiviset omat bändit. Samy esimerkiksi lähti Tampereelta, sillä oli seuraavana päivänä heti Lost Societyn keikka. Että tota, katotaan jos joku hetki tulis taas et saatais kaikki paikalle. Tai sitten ehkä pienemmällä laulaja ryhmityksellä. Keikkoja ois kyllä hauska tehdä, muttei varmaan tänä vuonna koska nyt on Suburban Triben keikat ja sitten meillä on tulossa Cyhran kanssa Scandinavian kuukauden rundi ja mahdollisesti sitten vielä Euroopan rundi. Että tää vuosi on ainakin ihan täynnä.
Kun on eri bändien keikkoja, soolo-albumia, toisten artistien miksailua, ja sitten on vielä YouTube-kanavaa, niin milloin sä lepäät? Onko sulla vapaa-aikaa ollenkaan?
-No tää kesä… Ei kyllä oo. Tää vuosi ollut aika täys tohon heinäkuun loppuun. Mutta elokuun alussa me ollaan menossa vaimon kanssa mökille ja Lappiin. Viimeistään silloin. Ja mulla on hyvät unenlahjat: Mä nukun missä vaan ja koska vaan. Varttikin tekee ihmeitä.
-Se on hauskaa tässä työssä, kun mä en tätä edelleenkään oikein osaa mieltää työksi. Kun tää on niin kuin harrastus. Mä oon pelannut lätkää, ja edelleen intohimoisesti seuraan NHL:ää ja musta piti tulla ammattikiekkoilija, mutta loukkaantumiset ja muut sitten… Multa on selkä leikattu monta kertaa ja olkapäät ja kyynärpäät – niin mä aattelin et tää kitaran soitto ei olisi fyysisesti niin riskialtista. Mä koen edelleen et mä oon vaan lätkäpelaaja joka vähän tässä soittelee ja miksailee. Vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntuu uskomattomalta että mä oon jotenkin pystynyt tekemään tästä elannon. Arvostan joka päivää, jolloin tää on mahollista. Välillä se on raskasta – mä olin viime viikolla Suomessa ja mä lensin kahdeksi päiväksi vaan Sveitsiin studiolle miksaamaan kaksi biisiä ja sit mä lensin takas tänne. Nukuin sit lentokoneessa, miksasin ne biisit, oli kahdentoista tunnin työpäivät. Sunnuntai yönä sain valmiiksi, maanantai aamuna oli puol kuus herätys. Menin lentokentälle suoraan ja tulin eilen iltapäivällä ja otin vartin tirsat ennen Subbarien treenejä ja sit mentiin taas.
Huh – muusikon elämää.
-Se on hauskaa!
Teitte neljä musiikkivideota Hardtones -albumin biiseille, miten niiden kuvaukset meni?
-No ensimmäinen musiikkivideo siitä The Game -biisistä, se kuvattiin itse asiassa jo yli vuosi sitten. Se biisi ei ollut edes silloin vielä valmis. Mulla oli siitä olemassa demoversio, ja kun mä olin käymässä Suomessa, niin mä kysyin Ocean Horsen Jönniltä ja Beniltä et pitäiskö kuvata siihen musavideo kun ollaan kaikki tässä? Ocean Horsen Jönni eli Joonas lauloi ja Beni soitti vierailevan kitarasoolon. Me mentiin treenikämpälle ja yks yhteinen kaveri tuli kameran kanssa ja taltioitiin se – se oli sitten siinä.
-Ja sitten nää kolme muuta musavideoo mitkä ohjasi Korhosen Joel Noise Medialta, niin Testify ja Fast Living Slow Suicide, eli Ollin ja Samyn toinen biisi kuvattiin Helsingissä studiossa saman päivän aikana. Samyn toinen biisi eli Flesh From The Bone, niin se itseasiassa kuvattiin viikkoo ennen kuin sen julkaisu oli, koska mä tajusin et on vielä tää focus-track, joka on sen verran hyvä että kyllä mä haluun sille videon. Soitin Joelille ja levy-yhtiöön, et: “Hei, eiks me tästä tehä?” Ja Joelilla sattui olemaan yksi päivä vapaa. Soitin Samylle ja kysyin et pääseekö se tolloin ja Samy sano et se pääsee. Sitten Joel kysyi et koska tän pitäis olla valmis ja mä sanoin et: “No periaatteessa heti seuraavana päivänä,” mutta Joel sanoi siihen et: “Okei… Laitetaan taittumaan.” Saatiin kuvaukset tehtyy ja seuraavana päivänä oli jo video. Joel oli siis koko yön editoinut – ihan uskomaton kaveri, hän on ihan uskomaton kaveri. Uskon että tullaan jatkossakin käyttämään häntä Cyhran kanssa.
Hardtones –albumin kannessa komeilee japanilaistyylinen lohikäärme, miksi tämä aihe on valikoitunut kanneksi?
-Mä oon digannut Japanista aina. Mulla on siis iso samantyylinen lohikäärme kun siinä kannessa tatuoituna selkään. Se menee alas pyörätelineeseen asti niin sanotusti. Sit mulla on tatuoituna karppi rinnassa – ja myös muumeja.
-Japanilaisen taruston mukaan musta karppi ui ylävirtaan, kohtaa matkalla haasteita, voittaa ne ja kun se pääsee sinne mistä se joki on alkanut eli luolaan, niin se muuttuu lohikäärmeeksi. Japanilaisessa mytologiassa lohikäärme on hyvä, positiivinen symboli. Euroopassa sehän on hirviö, tulta syöksevä hirviö. Eli mustasta karpista tulee lopulta viisas ja hyväntahtoinen lohikäärme ja tota, tää liittyy mun henkilökohtaiseen elämään hyvin vahvasti, menemättä sen enempää siihen.
-Mulla on Japanissa eri levy-yhtiö, maailmalla on Gramophone ja Warner Music mutta Japanissa on King Records – niin ne oli ihan fiiliksissä ja kysyi et: “Tiesit sä et nyt on lohikäärmeen vuosi 2024?” Mä oon syntynyt vuonna 1976, se on myös lohikäärmeen vuosi. Ne ajatteli että se oli suunniteltu juttu, mutta mulle se oli ihan puhdas yllätys. Se oli sellanen ‘stars alline’ tai jotain. Sen mä tiesin että oon syntynyt lohikäärmeen vuonna, mutta se oli ihan täys yllätys että nyt on lohikäärmeen vuosi kans, että sehän meni maaliin.
Onko tulevaisuudessa sitten mahdollisesti Japanin keikkoja luvassa?
-Toivottavasti, alustavasti on vähän puhuttu koska me ollaan käyty siellä Cyhran kanssa. Mä oon käynyt siellä aikanaan Shiningin kanssa ja mulla on siellä ystäviä jotka osa toimii levy-yhtiöissä ja osa keikkajärjestäjinä, niin on vähän ollut puhetta että ois kiva, mutta katotaan. Cyhran kanssa ollaan varmasti menossa taas jossain vaiheessa. Meillä oli viimeksi yhdeksän keikkaa siellä joista viis oli Tokiossa ja ne taisi olla loppuunmyytyjä. Eli meillä on aika hyvä buugi siellä Cyhran kanssa, ja toivottavasti nyt tän mun omankin levyn tiimoilta. Ei oo suunniteltu mitään tarkempaa, mutta toivottavasti ens vuonna pääsis, koska se on hieno maa. Mä tykkään tosi paljon ja siitä kulttuurista.
Kaikki kitaran soitosta kiinnostuneet voivat kuulla lisää Valovirran YouTube-kanavalta:
Artikkelikuva: Kia Valovirta
