Kallomäki on riihimäkeläinen vuonna 2018 perustettu folk-henkinen metalliyhtye, jonka pääsoittimena toimii vuosituhansia vanha instrumentti jouhikantele – eli jouhikko. Kallomäki on vastikään julkaissut neljännen kokopitkän albuminsa joka kantaa nimeä “Teilipyörä”. Albumien tarinat ja teemat ovat pitkälti sidotut yhtyeen perustajan, Tero Kallomäen, luomaan myyttiin “Roka Ukri” kulttijohtajasta. Halusinkin kuulla lisää uudesta albumista ja myytistä herra Kalliomäeltä itseltään.

 

Kuva: Inka Eskelinen

Tero, kertoisitko mistä Roka Ukrin myytissä on kyse? Mistä inspiraatio myytin kirjoittamiseen lähti? Minkälaisia historiallisia elementtejä olet ottanut myyttiin mukaan? Ainakin teilipyörä on vanha kidutusväline jonka käyttö kiellettiin 1700-luvulla. Mistä löytyi inspiraatio käyttää elementtiä albumilla?  Mitä teilipyörä edustaa sinulle?

Roka Ukrin myytti sai alkunsa siitä, kun yhtyettä luodessani halusin selkeän teeman visuaalisuudelle mitä meillä keikoilla on, enkä halunnut pelkästään pysyä perinteisissä suomalaisissa myyteissä. Toki käytämme myös perinteisiä loitsuja ja manauksia sanoituksissamme, mutta niitäkin monesti yhdistelemällä niitä meidän teemaan. 

Myytti kertoo muinaisesta, 1600-luvun lopussa eläneestä kulttijohtajasta ja jouhikonsoittajasta joka nälkävuosien aikaan sai ihmiset uskomaan kaiken sanomansa ja liittymään lahkoonsa, joka julisti maailmanlopun tulevan ja että ainoat selviytyjät tulevat olemaan “Ukrin lapsia”. Palvontamenoihin liittyi lasten uhraamista, ihmissyöntiä ja kaikkea muuta hassunhauskaa.

Inspiraationlähteenä käytin mm. useita kauhuelokuvia. Eniten vaikutti Wicker Man ja Children of the Corn (Uhrijuhla ja Maissilapset). 

Kansi: Rita Rönkkö

Kidutuksen historia ja kidutusvälineet ovat kiinnostaneet minua pitkään, sitä kautta sain inspiraation käyttää sitä levyn nimenä ja yhdistää myyttiin, Ukrin viimeiseen päivään. Ihmismieli on kyllä todella sairas ja julma kun asiaan perehtyy tarkemmin. 

Teilipyörä (teilauspyörä) oli kärrynpyörän näköinen laite johon kidutettava sidottiin ja hänen kaikki raajansa murrettiin metallitangolla tms. Usein uhri kuoli jo vammoihin, mutta teilaaja suoritti loppuun jos ei. Ja paloittelua oli myös, jolloin ruumiinpalat jätettiin usein pyörän päälle ihmisten nähtäväksi. 

 

Lisäksesi yhtyeessä useampikin jäsen ja joskus vierailevat artistitkin sanoittavat lauluja. Miten saatte pakan pysymään kasassa jos runosuoni sykkii niin monella ihmisellä? Vaikuttaako se myytin ja tarinan eheyteen?

Alunperinhän tämä lähti minun sooloprojektina, mutta yhtäkkiä meitä onkin 8. En tiedä mikä meni reisille ja mitä tapahtui, mutta hyvä että meni.

Debyttialbumi piti tehdä pelkästään vierailevien laulajien kanssa, mutta jo siinä vaiheessa soolo alkoi muuttua joksikin muuksi, hieman isommaksi. 

Nykyään käytän vähemmän vierailijoita, mutta on tälläkin albumilla muutamissa biiseissä. 

Emme ole pitäneet kiinni teemasta 100%:sti vierailijoiden suhteen mutta hyvin ovat tajunneet mistä meissä on kyse ja kaikki lyriikat sopineet tyyliin ja teemaan. 

Pakka pysyy kasassa kyllä, päästä en tiedä. 

Yksi pääsanoittaja meillä on joka tuntee myytin sanasta sanaan, Petri Määttä. Petri ja minä tehdään myös paljon sanoituksia ja päätän mitä mihinkin niin ei pääse leviämään aivan käsiin aiheet.

 

Albumilla kuullaan kappaleiden kesken musiikillista variaatiota. Esimerkiksi  “Äiti Varjo” ja “Ihmishaaska” ovat keskenään hyvinkin erilaisia kappaleita. Levyllä myös vierailee muita artisteja kuten Ines Lukkanen (Embassy of Silence, Uinuos) ja kanteletaituri Aslak Tolonen eli Nest, ja Harri Koskela (Lost in Grey, Emperage). Avaisitko tätä enempi?

Itse en tykkää albumeista joissa jokainen biisi on liian samanlainen, sama keikkojen suhteen. Jopa minulle doom fanina, doom metal ilta jossa 5 perinnedoomia soittavaa saa pään hajoamaan ja tylsistymään. 

Tykkään tehdä monipuolisesti musiikkia ja olen mieleltänikin samaan aikaan herkkä taiteilija ja karu dödisukko, kiltti ja pervo. Ja mikään ei saa nauramaan yhtä paljon kuin mustaakin mustempi huumori.

Joten siis teen sellaisia biisejä mistä itse nautin välittämättä siitä, onko se myyvää tai järkevää.

Kuva: Inka Eskelinen

 

Kallomäki tekee myös paljon yhteistyötä tanssijoiden kanssa keikoilla ja videoilla ja heitä nähdään myös mm. “Kallomäelle” musiikkivideolla. Keitä he ovat ja miten tämä yhteistyö sai alkunsa?

Morte & Dohlen, vatsatanssijat tulivat mukaan kuvioihin joskus aikanaan Pakanallisilla Syysmessuilla. Näimme synkän ja “creepyn” tanssiesityksen ja mieleen tuli usealle että tuommoinen esitys sopisi hienosti meidän lavashow-meininkiin. 

No kukaan muu kuin silloinen show/crew-jäsenemme ei uskaltanut mennä kysymään, vastaus oli myönteinen ja siitä se yhteistyö sai alkunsa. He ovat mukana ainoastaan isommilla lavoilla tilanpuutteen vuoksi. 

 

Joillakin Kallomäen albumeilla kuullaan myös kitaraa, mutta livenäharvoin ja ilmeisesti uudella albumilla ei ollenkaan. Miten perustelet kitaran käyttämisen ja/tai sen pois jättämisen? Haluatko nostaa esiin muita soittimia joita albumilla kuullaan?

Teimme pari albumia täysin ilman kitaroita omalla soundillamme, ja kolmannella albumilla Huunpuremalla halusin kokeilla miten raskas kitara sopisi biiseihin. Kyllähän se sopi, mutta se vei hirmusti biiseistä ja soundista omaperäisyyttä pois ja luovuimme siitä. Ei pidä koskaan sanoa ei, mutta ei enää kitaroita Kallomäkeen, kiitosshhh. 

Teilipyörä on taas täysin ilman kitaroita.

Albumilla kuullaan jouhikon ja sellon lisäksi myös kanteletta ja ocarina huilua jota opettelin soittamaan levyä varten. 

 

Yhtye järjestää ensimmäistä kertaa oman festivaalin Hyvinkään Tapahtumatehtaalla 7.11.2026. Mistä idea oikein lähti? 

Ihan alunperin Kallofest-ideaa on pyöritelty baarissa jo joskus 5 vuotta sitten, mutta aina ne ideat ei tuppaa etenemään. 

Noh, nyt tuorein naisvokalistimme otti kopin asiasta ja pisti teilipyörän pyörimään. Festeillä raajoja irtoilee! Alkuperäinen idea oli “kun huonosti saadaan festarikeikkoja niin järkätään oma tapahtuma”, nyt asiat menny paremmin kyllä. 

Kallofesteillä soittaa Azaghal, Saattue, Kallomäki, Nest ja Vildling. Monipuolisesti musiikkia laidasta laitaan, black metallista doomin kautta konemusiikkiin, yhdistävinä tekijöinä kenties folk/pakanallisuus. Tulehan katsomaan mistä on kyse!

Lisätietoja tapahtumasta löytyy mm.: https://kallomaki.com/kallofest/

 

Mitä Kallomäen loppuvuoteen ja vuodelle 2027 kuuluu? Onko Kallofestien lisäksi tulossa muita keikkoja ja tai uutta soivaa materiaalia?

Kallofestin jälkeen on vuoden viimeinen keikka John Smith Frozenissa, siellä lämppäämme Europea, ei huono sekään. 

Todennäköisesti julkaisemme taas itsenäisyyspäivänä perinteisen coverversion jostain ei meille tyypillisestä biisistä…itse asiassa biisikin on jo valittuna. 

Ja tammikuussa julkaisemme EP:n “Kunnes kastevesi vereksi muuttuu”, joka on kunnianosoitus old school death metallille, kaikki tietysti soitettu jouhikolla, ei kitaroita siinäkään. Luvassa runsaasti suolenpätkiä ja tykitystä ihan kyr…ä. 

 

Mitä muuta haluaisit vielä sanoa tai nostaa esille?

Haluaisin sanoa, että laittakaahan ihmiset heijastin kun liikutte tuolla pimeässä ja isääni lainatakseni “käyttäytykää söpösti”. 

Kuvaaja: Inka Eskelinen

 

 

TEKSTI: Anne Lill Rajala

Kirjoittaja on gradua vaille valmis viestinnän ja journalistiikan maisteri joka on myös valokuvaaja, videokuvaaja, sekä Kallomäki- että Lost in Grey -yhtyeiden laulaja. Lisäksi hän on tuorein lisäys Metalliluolan toimitukseen.