Brasilialainen true metal -soturi Fabio Paulinelli on pyörittänyt Grey Wolf -yhtyettään jo tuntuvan tovin. Manowarin ja Running Wildin jalanjäljissä kulkeva bändi on ehtinyt julkaista vuodesta 2012 eteenpäin neljä täyspitkää ja useamman pienemmän julkaisun. Viimeisimpänä diskografian jatkoksi liittyi kasettina ilmestynyt EP ”Stygia”.
Useasta julkaisusta huolimatta Grey Wolf ei ole murtautunut valtavirtaan, eikä se ole ollut tavoitteena. Tuotannon rujo ja raa’an puoleinen ulosanti karkottavat varmasti kuuntelijoita, mutta genren ystävät pitävät jälkeä ainoastaan sopivan käppäisenä.
Sanoituspuolella mennään jälleen Robert E. Howardin tarinoiden inspiroimissa sfääreissä, eli tarjolla on miekkaa sekä magiaa. Sävellyspuolella Paulinelli on ottanut suuria kehitysaskelia viimeisten vuosien aikana ja ensimmäisillä julkaisuilla vaivannut biisien tehottomuus sekä tasapaksuus on muisto vain.
”Stygia” koostuu kolmesta uudesta sävellyksestä ja yhdestä coverista. Lisäksi bändin toisella demolla, ”Die By The Steel” (2012), mukana ollut ”Thoth Amon” on päässyt uuteen käsittelyyn. Biisit ovat taattua Grey Wolf -laatua jossa tutut elementit mm. Paulinellin rouheiden laulusuoritusten sekä raskaan poljennon muodossa pääsevät oikeuksiinsa. Julkaisua voi ehdottomasti suositella eeppisen käppähevin ystäville, muut eivät välttämättä saa tästä paljoa irti.
4/5
Miika Manninen
1. Stygia
2. Master Of The Black Circle
3. Through The Eyes Of Set
4. Thoth Amon (2020)
5. Preacher (Running Wild-cover)
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}