Vuonna 2012 perustettu Graveshadow tekee paluun kolmen vuoden levytystauon jälkeen ja julkaisee toisen täyspitkänsä. Kalifornian Sacramentosta kotoisin oleva yhtye pudotti melkoisen pommin debyytillään ”Nocturnal Resurrectionilla” (2015), ja kyseinen levy päätyi allekirjoittaneen top-5 listalle tuona vuonna. Odotukset ovatkin siis suuret.
Bändissä ehti levytystauon aikana tapahtua muutama muutos, sillä kiippareista vastannut Valerie Hudak sekä liidikitaristi Matthew Mitchell poistuivat rivistä ja kaksikkoa paikkaamaan tuli Aaron Robitsch. Etenkin Hudakin poistuminen oli menetys, sillä hän oli debyytillä mukana kaikkien biisien säveltämisessä. Robitschilla onkin jonkinmoiset saappaat täytettävinään, sillä herra vastaa niin soolokitaroista kuin myös koskettimista.
Musiikillisesti Graveshadow sijoitetaan usein sinfonisen metallin genreen, mutta kyseessä on paljon monipuolisempi paketti. Bändin musiikista nimittäin löytyy vahvoja power-, thrash- ja doom-vaikutteita, sekä aavistus myös progressiivisia sävyjä.
Ensimmäisillä kuuntelukerroilla korvaan pistää eniten se, että ”Ambition´s Price” on pykälän verran kevyempi kuin edeltäjänsä. Mitään raastimen läpi vedettyä juustoa ei (onneksi) edelleenkään tarjoilla, vaan raskaampaakin osastoa löytyy. Toivottavasti tulevaisuudessa tämä raskauden vähentäminen ei ole vallitseva trendi, sillä silloin se Graveshadown ”oma juttu” tulisi häviämään ja bändi uppoaisi varmasti samaan suohon, johon niin moni hyvä ja lupaava porukka on vuosien saatossa kadonnut lähdettyään kevyempään suuntaan. Nyt kuitenkin kaikki on vielä hyvin.
”Ambition´s Price” on voimakas albumi, jolla bändi on ottanut kehitysaskelia edelleen, vaikka jo ”Nocturnal Resurrectionilla” esiintyi valmiin kuuloinen ryhmä. Miehistönvaihdoksetkaan eivät ole tehneet hallaa, vaan soitto kulkee hienosti ja biisit ovat komeaa kuultavaa. Jengin ehdoton ”tähtipelaaja” on 27-vuotias vokalisti, Heather Michele Smith, jonka ääni taipuu aina sopraano-osastolta vakuuttavaan örinään. Smith käyttää ääntään debyytin tapaan kuin instrumenttia ja naisesta on saatu kaikki mahdollinen irti. Tällainen vokalisti olisi vahvistus mihin tahansa bändiin ja tällä albumilla Smith saa omalla tulkinnallaan tuotua lisää voimaa jo ennestään vahvoihin sävellyksiin.
Albumi alkaa tasaisen vahvalla kolmikolla ”Doorway To Heaven”/”Widow And The Raven”/”Ambition´s Price” ja onnistuu kuulostamaan välittömästi vakuuttavalle melodisten sekä samalla raskaiden sävellystensä myötä. Vahvan avauksen jälkeen laitetaan vähän vauhtia ja lennokkuutta peliin hieman ”nightwishmaisen”, levyn kevyimmän kappaleen ”Hero Of Timen” siivittämänä. Biisissä on tarttuva kertosäe, selkeää hittipotentiaalia ja kitaristi Robitsch pääsee näyttämään osaamistaan kappaleen puolessa välissä.
Muista sävellyksistä mainitsemisen arvoisia ovat hitaampi ja levyn raskainta osastoa edustava ”The Gates” sekä kolmiosaisen ”Call Of The Frostwolvesin” osat ”Liberator” ja ”Warchief”. Levyn päättää lähes kokonaan puhtaasti laulettu, melodinen ”Eden Ablaze”, joka kuuluu myös albumin eliittiin.
Kokonaisuutena ”Ambition´s Price” on hyvä näyttö, jolla bändi pystyy lunastamaan isolta osin levyyn kohdistuneet odotukset. Graveshadow tulee varmasti saamaan lisää jalansijaa ja myös tunnettavuutta muuallakin kuin kotimaassaan tämän julkaisun myötä. Albumi kuulostaa hyvin tarkasti rakennetulta, mutta kuitenkin niin, ettei sielukkuutta menetetä. Vahvan musiikillisen suorituksen lisäksi myös kuvitus ansaitsee tulla mainituksi, erityisesti jenkkibändien suosiossa oleva Dusan Markovic on onnistunut jälleen ja taiteillut yhden alkuvuoden komeimmista kansista.
9-/10
Miika Manninen
1. Doorway To Heaven
2. Widow And The Raven
3. Ambition’s Price
4. Hero Of Time
5. Gates
6. The Unspoken
7. Return To Me
8. Slave
9. Liberator
10. Warchief
11. Eden Ablaze
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}