[three_fourth]Pääkaupunkiseudulta lähtöisin oleva death metal-yhtye God Disease julkaisi keväällä EP:n nimeltä “Doom Howler”. Yhtyeen kaksi aikaisempaa julkaisua ovat itselleni jääneet hämärän peittoon, vaikka yhtyeen nimi onkin tullut tutuksi erinäisten bändien kautta. God Disease on nimenä jo sen verran hyvä, että odotukset yhtyeen murjonnasta olivat jokseekin korkealla.
God Diseasen tyyli on aavistuksen doomahtavaa keskitempoista death metallia. Nuori yhtye on selvästi oikeilla jäljillä ja jämähtänyt sinne kulta-aikaan eli 90-luvulle. Mitään modernia polkemista tai kikkailua on turha odottaa. Mielikuvani seilaavat 90-luvun alussa hetkellisesti suosiossa olleiden doom death metal -bändien ulosannissa, mutta jotenkin myös kuulen hollantilaisen Gorefestin painavampaa jyräystä.
Viiden biisin EP on omalla tavallaan ihan kelpo tavaraa keskitempoisen runnomisen näytellessä pääosaa. Vaikka välillä yhtye sortuu omasta mielestäni turhankin hidastempoiseen fiilistelyyn, niin unenomaiseen synkistelyyn ei kumminkaan päädytä. Vauhtia osataan lisätä oikeissa kohdissa ja raskaat riffit tempaisevat kuuntelijan paikoittain hyvinkin mukaansa. Laulaja Ilkka J. Laaksonen on ehdottomasti yhtyeen parasta antia hyvällä ja painavalla murinallaan. Muun yhtyeen esitys on hyvää, mutta ei erityisen mieleenpainuvaa, mikä lopulta koituukin Doom Howlerin kohtaloksi jämähtää keskikastiin.
Soundillisesti EP on ”nykystandardien” mukaan ihan kelvollista. Painopisteen ollessa kumminkin 90-luvun alkupuolella, niin nuppeja ei tämän tasoisessa julkaisussa ole syytä enempää käännellä, joten rujo ja vanhankaltainen soundimaailma peilaa kohtuullisesti kappaleiden sävellyksiin. Ongelmana on aavistuksen tasapaksu materiaali, joka ei lukuisistakaan kuuntelukerroista huolimatta nosta päätään kuin hetkellisesti.
2½ / 5
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Doom Howler
02. Maggots
03. Necromancer
04. Only Death is Real
05. Supposed to Rot (Entombed cover)[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 arvio. Metalliluola.){kind=link}