Alkuvuosi 2018 on ollut black metalin saralla erityisen musta (hyvällä tavalla). Perinteinen kirkonpolttohevi tuntui taannoin potevan jonkinlaista suvantovaihetta, mutta toisin on asian laita nyt, kun laadukasta materiaalia tuntuu tulevan enemmän kuin ehtii kuuntelemaan – ja mikä positiivista, monesta eri ilmansuunnasta: tuttujen Pohjoismaiden lisäksi muiden muassa niin Itä- ja Keski-Euroopasta kuin Yhdysvalloistakin.
Kotimaista osaamista näyttää tällä kertaa Nivalan oma äpärälapsi Goats of Doom, jonka kolmas täyspitkä ”Alla Kirkkaimman Tähden” on luokassaan erittäin synkkä (hyvällä tavalla) kokemus. Ensvaikutelma ei tälläkään kertaa paljastanut koko totuutta, sillä hieman väkinäiset ja moneen kertaan kuullut hymnit eivät juuri vakuuttaneet, eivätkä iskelmä-osastolta lainatut puhtaat laulut tuntuneet lähtevän millään. Jotain tuttua ja turvallista tässä musiikissa kuitenkin oli, joten päätin antaa albumille vielä muutaman lisäpyöräytyksen.
Hymy alkoi hyytyä jo parin kuuntelukerran jälkeen, sillä kyse on kuitenkin pohjimmiltaan puhtaasta ja perinteisestä suomalaisesta black metalista, joka ei tarvitse tuekseen mitään äärettömyyksiin polveilevia progeiluja tai sen ihmeempiä discomeininkejä. Goats of Doom ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan, vaan toimittaa pimeää ja melodista musiikkiaan varmalla ja vakuuttavalla otteella. Alkuun hilpeyttä herättäneet puhtaat osuudetkin lunastavat nopeasti paikkansa, ja niitä huomaa hoilaavansa mukana ennen kuin ehtii saatanaa sanoa. Albumille ei ole tungettu yhtäkään täytebiisiä, ja vahvinta niskalihasten nykimistä aiheuttanevat erinomaiset ”Polun Päässä” ja ”Northern Demon”. Maltilliset 36 minuuttia kellottava albumi on juuri oikean kokoinen suupala, joka vie nälän, mutta ei aiheuta ähkyä.
Goats of Doom istunee varmasti jokaisen suomiblack-fanin levyhyllyyn, vaikkapa sinne Satanic Warmasterin, Havukruunun, Alghazanthin ja Azaghalin albumien viereen. ”Alla Kirkkaimman Tähden” on jälleen hieno osoitus siitä, minkälaista epätavallista musiikintekotaitoa mahtuu maailman mittakaavassa mikroskooppiseen Suomeen, sillä voin melkoisella varmuudella sanoa, että jo pelkästään Nivalasta löytyy kovempia metallimuusikoita kuin monesta maasta ylipäätänsä. Rohkaisen seuraamaan näiden herrojen edesottamuksia vastakin.
8+/10
Markus Salmela
- Yhtä kuin maa
- Polkuni päässä
- Descend into a Den ov Predators
- Tulkoon vapaus
- Alla kirkkaimman tähden
- Northern Demon
- Tämä maa on meidän
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 Metalliluolan arvio, Markus Salmela.){kind=link}