Sateisen, synkän ja tuulisen marraskuisen maanantai-illan voinee pelastaa vain perkeleellinen kummituskabaree. Sitä tarjoiltiin loppuunmyydyssä pahan messussa Helsingin The Circuksessa, jonne Ghost oli saapunut uuden ja hyvin menestyneen Meliora-levyn kiertueen tiimolta. Yhtyeen edellinen Helsingin keikka pari vuotta sitten oli jälkipolvien mukaan huippuluokkaa, joten tänään odoteltiin vähintään vastaavaa suoritusta.
Lämppäribändi Dead Soul aloitti illan ja veivasi melko tujuilla soundeilla paikalle valuneen hiippakunnan lämpimäksi illan Mestaria varten. Dead Soul oli allekirjoittaneelle täysin tuntematon suuruus, mutta bändi vakuutti melankolisella menollaan niin, että aion ehdottomasti tutustua yhtyeeseen tarkemmin.
Pirunpalvonnan aloitus myöhästyi ilmeisesti teknisistä syistä johtuen. Olin odottanut tätä keikkaa kuin verikuuta nousevaa, koska bändin kolme julkaistua levyä ovat nousseet itselleni klassikoiden asemaan. Lievä myöhästyminen aiheutti siis pientä lapsenomaista levottomuutta itsessäni ja kanssaseurakuntalaisissani. Siinä vaiheessa, kun yleisö alkaa taputtamaan lavalla pyörivälle rumputeknikolle tietää, että keikka voisi jo pikkuhiljaa alkaa. Ja alkoihan se, kun Ghostin paljon käyttämä intro Masked Ball pyörähti soimaan. Biisi, joka on tuttu Stanley Kubrickin elokuvasta Eyes Wide Shut, jossa mässätään myös melkoisilla maskiorgioilla. Täydellinen intro, jonka jälkeen uuden levyn kaksi avausraitaa Spirit ja From the Pinnacle to the Pit herättelivät vielä tässä vaiheessa aika hiljaista suomiyleisöä hurmoksen valtaan. Pahan portit menneisiin aikoihin potkittiin auki, kun Ghostin ensimmäiseltä levyltä Opus Eponymous suosioon nousseet Ritual ja Con Clavi Con Dio esitettiin kaikessa hartaudessaan. Muita biisejä debyyttilevyltä ei illan aikana kuultukaan, vaan kattaus keskittyi Infestissumamin ja Melioran antimiin.
Viimeistään Per Aspera Ad Inferi Infestissumam-levyltä sytytti The Circuksen pakanat hyppimään tasajalkaa ja hakkaamaan nyrkkejään ilmaan. Tässä vaiheessa bändikin tuntui vaihtavan stydimmän vaihteen päälle ja Papa Emeritus kävi riisumassa hiippahatun, kaavun ja viitan yltään. Takaisin loppukeikan ajaksi tuli hieman homppelin elkein tanssahteleva viktoriaanisen ajan karismaattinen pappismies, joka osasi ottaa yleisönsä. Papa Emeritus III on esimerkillinen keulakuva ja live-esiintyjä, joka tietää, miten seurakunta pidetään varpaillaan ja herran pelossa. Oli ilo seurata papparaisen touhuja lavalla keikan aikana. Janoiset ja nälkäisetkään eivät jääneet Papalta huomiotta, vaan Body and Bloodin aikana eturivin hurskaat saivat ehtoollisleipää ja viiniä, joita tarjoili kaksi nunnaksi pukeutunutta hottista. Pitää muistaa ensi keikalla parempi lokaation valinta…
Seuraava erityisen upea elämys tarjoiltiin, kun taustanauhalta kajahti “Belial, Behemoth, Beelzebub, Asmodeus, Satanas, Lucifer”. Year Zero on täydellinen livebiisi ja kun melkein parituhatpäinen yleisö huutaa yhteen ääneen “Hail Satan! Archangelo!” voin kuvitella, kuinka Päivi Räsänen siellä jossain tuntee päässään pientä vihlontaa.
Keikan hurmostila vain parani entisestään, kun Spöksonat kajahti soimaan melkein täydellisen pimeyden vallitessa. Tuo intro kertoi, että vuorossa oli He Is. Yksi parhaista ja puhutuimmista Ghostin biiseistä. Yleisön reaktiosta päätellen en ole ainoa, jota biisi koskettaa. Nyt tuli todistettua myös, että zibale toimii yhtä upeasti niin livenä kuin levylläkin.
Melioralta kuultiin myös Majesty ja Mummy Dust, jotka tulevat varmasti säilymään Ghostin liveotannassa jatkossakin. En uskaltanut edes toivoa illalta kaksiosaista Ghuleh/Zombie Queenia soitettavaksi, mutta tämäkin positiivinen yllätys tapahtui ja kansa kiitti.
Ilta alkoi kääntyä ehtoopuolelle ja encorena veisattiin yhteislaulua Monstrance Clockin tahdissa. Täydellinen lopettajainen, jonka kertsiä taisivat yleisön lisäksi laulaa jopa baarin työntekijätkin. Saarnat oli nyt saarnattu, kolehdit kerätty ja veisut veisattu. Olin tyytyväinen, vaan en kylläinen. Lisää olisi mahtunut.
Tämän illan konklaavissa ei ollut mitään valitettavaa. Keikka täytti kaikki odotukset ja kohokohdiksi nousivat Year Zero, infernaalisen upea He Is, akustinen veivaus Jigolo Har Megiddosta, jo tavaramerkiksi muodostunut Roky Erickson coveri If You Have Ghosts ja häikäisevä boogieralli Ghuleh/Zombie Queen. Uuden Meloir… (ups, förlot mig Papa E.) Meliora-levyn biisit toimivat junttariffeineen erityisen hyvin livenä. Ilkeä ja pahansuopa Mummy Dust on kuin luotu livesoitantaa varten siinä missä From the Pinnacle to the Pit ja Cirice saavat jopa maanantai-iltaisen suomalaisyleisönkin hytkymään.
Lava oli koristeltu melko minimalistisesti uusimman levyn kannen art decomaisilla graafisilla elementeillä. Myös kynttilöitä, suitsukkeita, savua ja valoefektejä nähtiin pitkin iltaa, mutta näinkin visuaalisesti painottuneelta yhtyeeltä luulisi löytyvän muitakin kikkoja kaavuistaan.
Yllättävää oli Papan käyttämät lauluefektit ja taustaraidat, jotka kyllä rikastavat biisejä, mutta pistävät miettimään kuinka paljon herra oikeasti laulaa itse livenä. Papa valaisi välispeakeillään myös kappaleiden taustatarinoita, joista selvisi, että suurin osa taitaa kertoa panemisesta ja orgasmeista. Mikäpä siinä, olin vain siinä uskossa, että Ghost julistaa enempi vanhan vihtahousun sanomaa. Monstrance Clockissa laulettu “Come Together”-lyriikka sai siis aivan uuden merkityksen. Muutenkin hyvässä huumoritikissä ollut keulakuva nauratti yleisöä vitseillään ja kuten kollegani Markus pelkäsi, Pappa todennäköisesti saattoi ainakin eturivin immet raskaaksi törkypuheillaan.
Ghost kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa livenä. Bändi elää juuri nyt sellaista murrosaikaa, että seuraava kiertue saattaa olla halleissa klubien sijaan. Tällöin saatetaan menettää jotain oleellista bändin anonymiteetin ja mystisyyden mukanaan tuomasta intiimistä fiiliksestä. Toisaalta se voisi antaa myös hyvän mahdollisuuden toteuttaa livenä jotain uutta ja häikäisevää, jota vielä ei ole tehty. Ghost on bändi, joka siihen pystyisi.
Hail Satan!
Teksti: PETE ALANDER
Kuvat: MARKUS SALMELA
- Intro: Masked Ball (Jocelyn Pook)
- Spirit
- From the Pinnacle to the Pit
- Ritual
- Con Clavi Con Dio
- Per Aspera ad Inferi
- Majesty
- Body and Blood
- Devil Church
- Cirice
- Year Zero
- Spöksonat
- He Is
- Absolution
- Mummy Dust
- Jigolo Har Megiddo (akustinen)
- Ghuleh/Zombie Queen
- If You Have Ghosts (Roky Erickson)
- Encore: Monstrance Clock
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
