[three_fourth]Ruotsin death metallin yksi mielenkiintoisimmista nimistä on viime vuosina ollut ehdottomasti Entrails. Yhtyeen mädäntymisprosessi lähti käyntiin jo 90-luvun alussa, mutta kunnon löyhkän aikaansaamiseksi debyytti pistettiin pihalle vasta vuonna 2010. Tales From The Morque (lue arvio) onkin omissa kirjoissani parasta ruotsi death metallia mitä 2010-luvulla on julkaistu. Yhtyeen taito seikkailla primitiivisen runttauksen ja tarttuvien melodioiden välimaastossa oli ihailtavaa. Seuraavallakin albumilla Tomb Awaitsilla (2011) meno oli tappavan tasaista kunnes kolmas albumi Raging Death (2013) tiputti yhtyeen keskikastiin.
Bändissä tapahtui pieniä muutoksia kun kitaristi Matte Nilsson poistui rosterista ja tilalle tuli uusi kepittäjä Pontus ”Penki” Samuelsson. Toiko uusi kitaristi sitten yhtyeeseen lisävirtaa, koska levy kuulostaa omalla tapaa hyvinkin pirteältä. Mitään kansikuvapoikia Entrailsin jätkät eivät ole ja musiikkikin on hyvin soittajiensa näköistä. Metal Blade Recordsille kiinnnitetty yhtye on kovassa nosteessa ja neljä levyä viidessä vuodessa on kova saavutus.
Entrailsin tuorein annos tuoksuu ja maistuu niin ruotsalaiselle lihamösselle kuin olla ja voi. Kitarat soivat raskaasti ja biisien keskitempoinen polkeminen ravistelee kuuntelijaa tehokkaasti. Etenkin ilmava ja voimakas rumpusoundi jokaisella iskulla levittää mädäntyneen lihan tuoksua, joka vain vahvistuu kun laulaja Jocke Svensson avaa sanaisen arkkunsa. Svenssonin laulussa on paljon kaikuja LG Petrovin suuntaan. Harmittavasti Entrailsin tunnusmerkkinä olevat tunnelmalliset melodiat ovat pienemmässä osassa eivätkä ne kasva niin suuriin suhteisiin kuin esimerkiksi debyytillä. Soolotkaan eivät ole aivan niin mielenpainuvia, vaikka ne ovat nostettu hienosti pinnalle. Soittimet ovat kumminkin esimerkillisesti balanssissa ja levy on helppo koluta joka nurkasta lävitse.
Obliterationin kohokohdat sijoittuvat alkupäähän, joista yhtenä parhaimpana levyn avaava ”No Cross Left Untermed” jossa painetaan dismemberhengessä suolenpätkät suupielissä roikkuen seuraavan uhrin kimppuun. Heti tämän jälkeen isketään mieleenpainuvin kappale ”Epitome of Death”, jossa on juuri niitä elementtejä missä Entrails on parhaimmillaan. Etenkin biisin alku kuin kutsuu mullan alle möyryämään. Mainittavia tuulahduksia tuo myös, ”Beyond The Flesh” sekä ”Obliterate”, jonka vyörytysriffit pistää livenä varmasti yleisöön liikettä.
Tuotannollisesti levy on laadukas. Soundit rouhivat mukavasti vatsan pohjaa ja painetta löytyy. Parhaimmista kuolonmetallielementeistä kasattu aineisto luottaa ehkä liikaakin jo nähtyihin ratkaisuihin, joista veri valuaa tasaisesti Entombedin, Graven sekä Dismemberin suuntaan. Entrails tekee kumminkin työnsä sen verran laadukkaasti, että tätä 42 minuuttista tyylikkäisiin kansiin puristettua death metallia voi suositella kaikille alan ihmisille.
8- / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. No Cross Left Unturned 04:27
2. Epitome of Death 05:23
3. Beyond the Flesh 04:08
4. The Grotesque 03:17
5. Obliterate 03:50
6. Skulls 03:11
7. Midnight Coffin 04:17
8. Bonestorm 04:09
9. Abyss of Corpses 04:28
10. Re-Animation of the Dead 04:46[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
