[three_fourth]Norjalaisen Djevelin neljäs albumi nimeltä ”Norske Ritualer” oli kovan paikan edessä. Yhtyeen aikaisemmilla täyspitkillä jälki on ollut tasaisen laadukasta. Viime vuonna julkaistu ”Saa Raa Og Kald” oli lajissaan erittäin vahva tekele. Odotukset uudelle albumille olivatkin harvinaisen korkealla. Tässä vaiheessa voin todeta, että pettyä ei tarvitse – Djevel iskee pöytään vähintään yhtä kovan levyn kuin edellisenä vuonna. Norjalaiset rituaalit osoittavat miten black metal voi kaikessa synkkyydessään olla niin sanoinkuvaamattoman kaunista.
Tekijämiehistä parhaiten esille nousee bändin rääkyjä Hjelvik, sama mies joka vastaa myös Kvelertakin vokaaleista. Ei voi kuin ihmetellä mistä mies on ammentanut voimansa. Laulusuoritukset ovat täynnä epätoivoa, ahdistusta ja pimeyttä. Rumpali Dirge Rep on tuonut myös soittoonsa lisää monipuolisuutta. Pellit kolisevat tasaisesti ja työskentely on muutenkin ihailtavan varmaa. Riffit huokuvat perinteitä ja tremolo-osuudet saavat riittävästi toistoa tuoden hypnoottisen vaikutelman kaiken kaaoksen keskellä.
Soundillisesti ”Norske Ritualer” on ottanut hieman taka-askelia ja tuonut musiikkiin aavistuksen ohuemman, mutta samalla myös kylmemmän ja raaemman äänimaailman. Tämä on ehdottomasti positiivinen asia, joka tosin vaatii sisäänpääsyltä enemmän aikaa ja vaivaa. Taustamusiikkina Djevelin kappaleet eivät toimi tarkoitetulla tavalla, vaikka rautalankamelodiat vahvasti kuuntelijasta tarraakin. Kuulokkeilla ja omassa rauhassa volumet kaakossa ”Norske Ritualer” antaa synkkää sielunhoitoa mitä parhaimmalla tavalla.
Albumin kahdeksan raitaa kellottaa ajaksi jopa 50 minuuttia. Biisirakenteet eivät mukaile standardeja, mutta sävellys- ja sovitustaidot pitävät huolen siitä, että summittaiseen sekamelskaan eikä taiteiluun ei sorruta. Vaikka yhtyeen musiikillinen linjaus on primitiivinen ja 90-luvulle vahvasti peilaava, niin biiseihin on upotettu folkahtavia osuuksia kuin myös hitaampaa tunnelmointia. Nämä eri osiot kasvattavat kuunteluelämystä ja tuovat syvyyttä itse kappaleisiin. Tästä paras esimerkki on vajaa kymmenen minuuttinen ”Doedskraft Og Tri Nagler”. Biisin eeppinen ja tunnelmallinen osio kasvattaa odotuksia että mitä vielä voi olla tulossa. Loppupuolen melodiat saavatkin raavaammankin miehen silmäkulmat kostumaan täydellisen pimeyden edessä. Jälki on kerrassaan musertavan hienoa. Biisissä vierailee Taaken Hoest.
”Norske Ritualer” lunasti odotukset palanen palaselta. Kuuntelukertojen kasvaessa albumi nousee todelliseen hienouteensa. Djevel osoittaa hallitsevansa black metallin eri osa-alueet vankkumattomalla ammattitaidolla, eikä tylsiä hetkiä koeta edes akustisessa välisoitossa ”Til Mitt Kjaere Norge”. Tässä on yksi vuoden parhaimpia black metal – albumeita joka näyttää keskisormea kaikelle ylituotetulle roskalle. Pelkistetty kansikuva ei imartele, mutta jollain tapaa kuvastaa albumin yleisilmettä paremmin kuin hyvin.
9-/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Vi Slakter Den Foerste og Den Andre, Den Tredje Lar Vi Gaa Mot Nord
2. Jeg Maner Eder Alle!!
3. Doedskraft og Tre Nagler (feat. Hoest)
4. Med Christi Legeme og Blod Under Hoeiere Fod
5. Til Mitt Kjaere Norge
6. Med Tornespiger Var Han Haengt
7. Maatte Vetter Rase Som Aldrig Foer
8. Afgrunds-Engle[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}