Aikavälillä 1987-2014 aktiivisena olleen Discgracen materiaalia lyötiin yksiin kansiin viime vuonna julkaistulla ”Grey Misery – The Complete Death Metal Years” -kokoelmalla. Turkulaisbändi siirtyi myöhemmin punkin pariin, mutta uran alkutaival kuljettiin death metallin maailmassa.
Kyseessä on materiaalin määrään nähden runsas koonti bändin vaiheista ja kahdelle levylle puristettu julkaisu sisältää yhteensä 25 kappaletta. Mukana on pari demoa, yksi EP, covereita sekä vuonna 1992 ilmestynyt ”Grey Misery” -pitkäsoitto.
Disgrace kuulostaa tällä kokoelmalla juuri siltä, mikä voisi olla ennakkokäsitys kotimaisesta kuolometallijulkaisusta 1980 -ja 1990-lukujen taitteesta. Tuotantojälki on ajan hengen mukaisesti aavistuksen tukkoista ja bändin suorittamisesta pursuaa alkukantainen energia. Materiaalin taso ei ymmärrettävästi myöskään ole vertailukelpoista siihen, mitä esimerkiksi Amerikassa tehtiin samoihin aikoihin.
Tämä julkaisu löytänee oman kuulijakuntansa, mutta mikään unohduksiin jäänyt mestariteos ”Grey Misery – The Complete Death Metal Years” ei ole. Se on saamistaan pyyhkeistä huolimatta mielenkiintoinen matka monen vuosikymmen taa kotimaisen death metallin alkulähteille.
6+/10
Miika Manninen
CD1:
1. My Dark Paradise
2. Unity´s Interlude Dyes Blind Tomorrow
3. Abstruse Myth
4. Obscurity in the Azure
5. The Chasm
6. And Below Lies Eternity
7. Waves of Hypocrisy Seas
8. Debris
9. Immortality´s Open Lake
10. Transcendental Dimension
CD2:
1. Beyond the Immortalized Existence
2. Offering
3. Deprive My Innermost
4. Ingrained Reign
5. Absurd Ascension
6. Debts of Gods
7. Deprive My Innermost Soul
8. Incinerate
9. Offering
10. The Chasm
11. Unity´s Interlude Dyes Blind Tomorrow
12. Transcendental Dimension
13. Waves of Hypocrisy Seas
14. Foxy Lady
15. The Day Man Lost
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}