[three_fourth]Mystisyyden ja pimeyden verhon takana työtänsä tekevän ranskalaisen Deathspell Omegan kolmas studioalbumi käänsi yhtyeen mustaa lehteä raskaalla kädellä. Kun kaksi ensimmäistä levyä kolkutteli tyylillisesti perinteisen ja alkukantaisen black metallin portteja, niin nyt yhtye otti ison askeleen sivuun ja toi musiikkiinsa entistä enemmän kokeellisempia ja progressiivisempia sävyjä. Tässä vaiheessa myös yhtyeen edellinen laulaja Shaxul astui sivuun ja tilalle tuli suomalainen Mikko Aspa, joka tunnetaan parhaiten Clandestine Blazen ainoana jäsenenä.
Deathspell Omega on ollut hyvin vähäsanainen tekemisistään eikä levyiltä löydy tietoja soittajista, säveltäjistä eikä juuri mistään muustakaan. Tänä päivänä tiedämme, että yhtyeessä ovat vaikuttaneet alusta asti Hasjarl sekä Khaos. Virallisia tai epävirallisia bändikuvia ei ole missään, joka luo entisestään mystisyyden ilmapiiriä yhtyeen ympärille.
Albumin vaikeasti lausuttava nimi on latinaa jonka voi yhdistää St. Paulin katedraaliin ja sen rakentajaan Sir. Christopher Wreniin. Wren on haudattu katedraaliin ja hänen hautakivessään lukee ” Lector, si monumentum requiris, circumspice”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa : “Jos etsit muistomerkkiä, katso ympärillesi”. Mitään kirkkopoikia yhtyeen jäsenet eivät kumminkaan ole, vaikka teemallisesti albumin tekstit liikkuvatkin saatanan, jumalan ja ihmisen välisissä suhteissa. Sanoitukset ovat filosofisesti erittäin hienoja ja lopulta ei jää epäselvyyttä kuka maailman herra on.
“O Satan, I acknowledge you as the Great Destroyer of the Universe. All that has been created you will corrupt and destroy. Exercise upon me all your rights.
I spit on Christ’s redemption and to it I shall renounce. My life is yours Lord, let me be your herald and executioner. My actions shall lead other hearts away from salvation. All shall acknowledge Your sacred royalty and crawl in terrified devotion.”
Jos sanoitukset ovat vaikuttavia, niin on myös albumin pituus. Vajaa 80 minuuttia on levylle kuin levylle paljon, mutta tässä tapauksessa matka on kaiken sen arvoista. Soundeiltaan yhtye otti ison askeleen eteenpäin luoden albumille pimeän, ahdistavan mutta omalla tavallaan selkeän maailman. Aavistuksen tunkkainen kitarasoundi antaa tilaa riffeille kuin myös melodioille. Basso tukee yleissoundia eikä sitä ole nostettu sen suuremmin esille etenkään yksityiskohtien puolesta. Rumputyöskentely onkin sitten viety äärimmilleen. Varmaa tietoa ei ole kuka rumpupatterin takana istuu, mutta todennäköisin vaihtoehto on kitaristi ja yhtyeen pääpiru Hasjarl. Kuka tämä mysteerimies ikinä onkaan, niin hän on onnistunut tekemään erittäin hienon suorituksen. Rumputyöskentely vietiin seuraavilla levyillä vieläkin pidemmälle ja puheet ohjelmoinnista tuli esille. Tosin monet ammattirumpalit ovat nämä epäilykset kumonneet, eli kyllä siellä joku lihaa ja verta sisältävä olio jakkaralla istuu.
Täyttä paahtoa vajaa 80-minuuttinen sielunmessu ei kumminkaan ole. Levyä jakavat osiin 3 erilaista “prayeria”, jotka vievät kuuntelijaa hypnoottisilla sävelmillään ja laulusovituksillaan kohti pimeyttä. Näihin eri väliosiin on istutettu myös kirkkomenoihin kuuluvia osiota, jotka tuovat entistä salaperäisemmän tunnelman itse levyyn. Ensimmäisen “prayerin” jälkeen isketään kuuntelijalta luulot pois erittäin hienojen “Sola Fide I & II:sen” turvin. Alkujaan yhdeksi kokonaisuudeksi suunniteltu biisi on jaettu levyllä kahteen osaan. Vaikka vauhtia biiseissä onkin, niin tietty selkeys säilyy kaaottisten riffien muotoutuessa yhä uudestaan uuteen muotoonsa. Mikko Aspan matala ääni on musiikkiin täydellisesti istuva. Aspan vokalisointi ja kuiskaava lausumistyyli pukee teksteihin pirunsarvet ja saa kristityt voimaan pahoin.
Vaikka biisit päällisin puolin puskevatkin päälle kuin helvetin joukot tulivaunuineen, niin biisirakenteet tarjoilevat kylmiä ja kauniita melodiankulkuja sekä rauhallisempia osioita, joissa yhtyeen kokonaisvaltainen musiikillinen osaaminen tulee myös hienosti esille. Tästä hyvä esimerkki on kappale “Hetoimasia” joka käynnistyy hitaasti, mutta keskivaiheille saavuttaessa helvetti on jo täysin irti. Tämä seitsemänminuuttinen taidonnäyte kuvastaa Deathspell Omegan tyyliä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Yhtye liikkuu kuin käärme eteenpäin ja iskee myrkkyhampaansa vääräuskoisten kurkkuun, jonka jälkeen luo nahkansa ja jatkaa ylväästi matkaa eteenpäin.
Levyn taidokas ja monimuotoinen linja jaksaa kantaa aivan loppuun saakka. Nimibiisi ”Si Monumentum Requires, Circumspice”, ”Odium Nostrum” sekä ”Jubilate Deo” ovat kaikki äärimmäisen kovia kappaleita, joista ei heikkoja lenkkejä löydy. Lopullinen tajunnanräjäyttäjä on kaunis, mutta äärimmäisen ahdistavia elementtejä sisältävä ”Carnal Malefactor”. Biisin keskivaiheilla kuullaan 4,5 minuuttinen kohtaus venäläisen mieskuoron hengellistä kirkkomusiikkia. Juuri kun kuuntelija vaipuu transsinkaltaiseen olotilaan niin koko homma räjäytetään palasiksi. Tämä lähes 12 minuuttinen kappale on kuuntelemisen arvoinen vaikkei tämän tyylinen musiikki ei sinua muuten puhuttelisikaan.
Deathspell Omegan ”Si Monumentum Requires, Circumspice” on yksi kaikkien aikojen parhaimpia black metal – albumeja, joka on näyttänyt suuntaa etenkin progressiiviselle ja filosofiselle black metallille. Tämän levyn jälkeen Deathspell Omega kulki musiikissaan entistä syvemmälle avantgardemaisempaan ja kokeellisempaan suuntaan. Vielä yli 10 vuotta julkaisun jälkeen voin todeta, että käsissäni on jotain elämää suurempaa, jonka ansiosta olen saanut kokea pahuuden voimien koskettavan kylmällä, mutta erityisen kauniilla tavalla.
10/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
First Prayer (5:44)
Sola Fide I (5:14)
Sola Fide II (7:53)
Second Prayer (4:41)
Blessed Are the Dead Whiche Dye in the Lorde (5:47)
Hétoïmasia (7:08)
Third Prayer (3:57)
Si Monumentum Requires, Circumspice (6:32)
Odium Nostrum (4:46)
Jubilate Deo (O Be Joyful in the Lord) (6:08)
Carnal Malefactor (11:45)
Drink the Devil’s Blood (4:32)
Malign Paradigm (3:40[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola. ){kind=link}