Lähes vuosikymmenen uran tahkonnut Dead End Finland vannoo modernin melodisen metallin nimeen tuoreella albumillaan ”Slaves To The Greed”. Niin Skid Row, kyllä. Mielleyhtymä levyn nimestä on selkeä, mutta musiikilla ei ole käytännössä mitään yhteistä Sebastian Bachin joukkioiden kanssa. ”Slaves To The Greed” merkitsee Dead End Finlandille jo kolmatta täyspitkää, joten kokemusta helsinkiläisellä nelikolla riittää.
Yhtyeen soundia ja ulosantia voi kuvailla valutetuksi 2010-lukuisen metallin muottiin metalcore- ja jopa pop-vaikutteilla höystettynä. Aivan vastaavaa kotimaista vertailukohtaa on vaikea löytää, ja soundipuolella bändi vaikuttaa löytäneen omaleimaisen otteen, jossa koskettimet soivat vahvasti jokaisella raidalla. Raidoista puheenollen niitä kerrotaan olevan yli 200 ja jokainen ääni levyllä on mietitty tarkkaan. Tämän kaltainen turboahdettu tuotantotaktiikka voi pahimmillaan johtaa melkoiseen äänten kakofoniaan.
Bändi vaikuttaa saatteen perusteella olevan tyytyväinen lopputulokseen. Äänimaailma on täyteläinen, muttei samalla ylly kuulokkeillakaan kuunneltuna liian ahdistavaksi. Avausraita ”Through The Echoes, Future & Past” esittelee myös yhtyeen sovitusten parasta ja tarttuvinta antia, myöhemmin ote on raskaampi sekä jossain määrin vaikeaselkoisempi. Kappaleet alkavat kulkea kehää, jota seuratakseen tuntuu kuulija taistelevan jatkuvien keskipakoisvoimien kanssa. Välillä sinkoudutaan väkisin ulos ottamaan henkeä. Monisyisiä kerrostumia biiseissä kieltämättä on, mutta sävellykset tarvitsisivat enemmän happea ympärilleen.
Vokalisti Mikko Virtanen hoitaa työnsä läpi levyn asiallisesti ja miehen raskaampi ulosanti yhdistyy keveämmin soiviin melodioihin mielenkiintoisella tavalla. Musiikissa on ajoittain progressiivinen ote ja erityisesti kitarasoundi tuo mielleyhtymiä lajin mestarien suuntaan, toisaalta laulumelodiat ovat tarttuvia ja ennenkaikkea mieleen jääviä. Myös Church Of The Deadin suuresti arvostamani Jukka Pihlajaniemi vierailee ”The Devil Inside Me”-kappaleessa lausuen kuitenkin ainoastaan suomeksi muutaman sanan, joten tuttua korahtelua ei tässä yhteydessä kuulla.
Usean levyn kohdalla tulee todettua niiden olevan parhaimmillaan kokonaisuutena ja yhdellä kertaa nautittuna. ”Slaves To The Greedin” kanssa tilanne on täysin päinvastainen. Yksittäisinä paloina biisit toimivat hyvin, mutta materiaali ei pitkässä juoksussa kanna koko levyn mittaa ja kuuntelukokemus muodostuu väistämättä vaivalloiseksi.
Dead End Finlandilla on tyylilajissaan vahva pohja, ja voi hyvin kuvitella näiden kappaleiden uppoavan tietyssä mielentilassa ja erityisesti livetilanteessa suurempiin massoihin. Tästä huolimatta jonkinlainen sielukkuus musiikista jää puuttumaan, ja se kipinä jota itse raskaasta musiikista etsin, jää himmeäksi.
7/10
Ville Krannila
1.Through The Echoes, Future & Past
2.Inside The Void
3.Fragments Of The Innocent
4.Messenger Of Sorrow
5.Nightfall
6.Devil’s Triangle
7.Screaming Back To Hell
8.5000 Voices
9.The Devil Inside Me
10.Slaves To The Greed
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}