Vuonna 2015 debyyttinsä julkaissut Crimson Day on palannut. Tamperelaisten ”At The Mountains Of Madness”-albumi on odotettu levy, sillä edeltäjä ”Order Of The Shadows” oli varsin toimiva tuotos. Debyytti sisälsi muutaman hienon heavy metal-viisun ja bändin vahva potentiaali tuli esiin jo tuossa vaiheessa.
Debyytin jälkeen yhtyeen kokoonpanossa tapahtui muutos, kun nykyään Celesti Alliancessa laulava Valtteri Heiskanen väistyi syrjään ja mikin varteen löytyi Lassi Landström. Uutta levyä on ehditty pohjustaa kahden singlen voimin. ”My Last Rites” ja ”Beasts Of Prey” herättelivät kuulijoita uuden täyspitkän edellä.
”At The Mountains Of Madness” lähtee lyhyen intron jälkeen vahvasti käyntiin, kun nimibiisi/”The Final Hour”/”No Hope (For Salvation)”-kolmikko lyödään pöytään ja esiin nousee heti pari eroavaisuutta debyyttiin nähden. Sooloille on nyt annettu pykälän verran enemmän tilaa ja Ari Balzarin sekä Jesse Liukkosen muodostama kitaristikaksikko pääsee näyttämään osaamistaan kunnolla. Homma pysyy kuitenkin tyylikkäästi lapasessa ja miesten yhteispeli on hienoa kuultavaa. Toisena mainittavana uudistuksena sävellyksiin on lisätty ripaus raskautta mukaan ja tämä ratkaisu toimii hyvin. Esimerkiksi viidentenä kuultava, singlenäkin kuultu ”My Last Rites” sisältää jopa thrashiin kallellaan olevaa vivahdetta yhdistettynä raskaamman asteikon power metal-poljentoon.
Kokonaisuutena albumi on vahva tekele, eikä sekaan ole eksynyt yhtään täyteraitaa. Vaikka levy on jo alkupuoliskoltaan hyvä, on kovimmat tekeleet säästetty loppupäähän. Komea slovari ”Before The Night Is Done”, rivakkaotteinen ja tarttuvan kertosäkeen sisältävä ”Beasts Of Prey”, 300-elokuvan innoittama taisteluanthemi ”Until The End” ja upeasti levyn päättävä sota-aiheinen kaksikko, ”Falling Skies”–”Crimson Shores” tarjoavat kuulijalle herkkua koko rahan edestä.
Crimson Day on ottanut useamman harppauksen eteenpäin debyytin jälkeen ja vaikka ”Order Of The Shadows” jo hyvä olikin, mennään nyt ryminällä yli. Nyt aletaan lunastaa toden teolla sitä potentiaalia, jonka pystyi kuulemaan jo vuonna 2015. Näille ”Hulluuden Vuorille” kiipeää mielellään uudestaan ja uudestaan todistamaan tamperelaisten hyvää draivia. ”At The Mountains Of Madness” on ehdottomasti yksi alkuvuoden hienoimpia heavy metal-julkaisuja.
8½/10
Miika Manninen
1. The Expedition Of Dr. William Dyer (Intro)
2. At The Mountains Of Madness
3. The Final Hour
4. No Hope (For Salvation)
5. My Last Rites
6. Welcome To The Wasteland
7. Nightwalker
8. Before The Night Is Done
9. Beasts Of Prey
10. Until The End
11. Falling Skies
12. Crimson Shores
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}