Tamperelaisen Clamosumin tyylilajina on blackened death metal, jonka raivoa on yhtyeellä takana parin julkaisun ja viiden vuoden verran. Viime vuonna ilmestynyt promo esittelee kaksi intensiivistä kappaletta, jotka taipuvat vahvasti black metallin suuntaan. Kuoloa on mukana lähinnä satunnaisten hidastelujen kautta. Bändi korostaa musiikissaan aggressiota, synkkyyttä ja melankoliaa. Lopputulos on kiistatta ahdistava, mutta painopiste on kylmässä vihassa, joka tuntuu huokuvan joka nuotista.
Tyylilajin kuningas Belphegor heijastuu tunnelmasta, mutta Clamosumin ulosanti on astetta tylympää ja suoraviivaisempaa. Vokalisti Tarmo kähisee messuaan repivän kyynisesti ja sanoitukset ovat samalla väkivaltaisia sekä epätoivoisia. Tuotanto survoo levyn hermostoon raskaana, avauskappale “Antikristus” jopa koukuttaa jollain merkillisellä tavalla lähinnä laulusuorituksen kautta.
Täyspitkällä murjonta saattaa koetella kuulijan kestävyyttä, mutta tiivimpänä kokonaisuutena kaksi kappaletta nousee ihmisolioon kohdistuvien energioiden yksilöä tuhoavaa tai jumaloivaa potentiaalia ylistävänä minieepoksena kuluneen vuoden demo-osaston kärkipaikoille.
3½/5
Ville Krannila
1.Antikristus
2.Sielun Kirurgia
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}