[three_fourth]Muhokselta lähtöisin oleva tekninen / melodinen death metal – orkesteri Casket Soil iski pihalle debyyttilevynsä nimeltään ”In The Gardens Of Vermin” pari viikkoa sitten. Bändin edellinen EP ”Reptilian Verses” viime vuodelta oli nuoren yhtyeen taidonnäyte, joka nosti osakkeita tulevaisuuteen.
Casket Soilin vaikutteet ovat varsin moniulotteisia, joten pelkkään yhteen genreen kategorioiminen voi olla turhaa. Musiikista voit kuulla progressiivisia sävyjä kuin myös mustan metallin vaikutteita. Riffit ovat teknisiä ja biisit ovat suhteellisen monimutkaisia kokonaisuuksia jotka tekevän kuuntelun aavistuksen vaikeaksi. Voisi sanoakin, että kappaleet ovat kuin limaisia käärmeitä joista ei tahdo saada otetta, mutta myrkkyhammasta tulee sitäkin enemmän.
Vaikka yhtyeen soittotaso onkin kiitettävää, niin lieviä ongelmia löytyy sovitus- ja sävellyspuolella. Jotenkin tuntuu, että bändillä on kiire esitellä taitojansa kuin että paneuduttaisiin itse kappaleen ytimeen. Taiteellisille ja hulluuden partailla oleville visionääreille tämmöinen musiikki voisi antaa enemmän, mutta peruskuuntelija kaipaa tiiviimpää sisältöä ja yhtenäisempää tarttumapintaa.
Levyn parasta antia tarjoillaan kappaleessa ”Welcome Inhumanity” jonka sahausriffit melodioineen sekä lauluvaihteluineen ovat kerrassaan hienoa kuunneltavaa. Tämä kun kuorrutetaan sopivalla tunnelmoinnilla, niin Casket Soil on vahvuutensa ytimessä. Toinen esille nostattava kappale on myös levyn nopeampaa materiaalia edustava ”Axis Mundi”. 7 minuuttinen ”Bestial Hours” on myös kelpo kuultavaa rauhallisimpien osioiden tuodessa tasapainoa raskaampaan vyörytykseen.
Vaikka Casket Soil mielestäni sortuukin paikoittain liian suuriin kokonaisuuksiin, niin yhtyeen ulosannissa ja tyylissä on jotain mikä erottaa sen muista. Lauluosuuksien jakaminen toimii hienosti, joka tuo rutkasti elinvoimaa biiseihin. Basisti Petri Viinikanojalla on kultainen kosketus bassoon ja hienoja kuvioita kuullaan pitkin levyjä. Kitaristikaksikon soitosta voi poimia lukuisia yksityiskohtia aina hienoihin squealeihin sekä tilutuksiin asti. Soitannallisesti paketin kruunaa Marko Halosen rumpujen soitto, joka on soundillisesti myös miellyttävää kuultavaa.
In The Gardens Of Vermin tarjoilee pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Vaikka harharetkiä yhdeksän kappaleen kokonaisuudessa ilmeneekin, niin kokonaisuutena aavistuksen vaikeasti lähestyttävä levy jaksaa haastaa kuulijansa. Tuotannollisesti lisävoimaa ja levylle muutamat todelliset ”killeribiisit”, niin nämä taiteelliset vaellukset sulautuisivat kokonaisuuteen huomattavasti paremmin.
7½/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. The Blood and the Sun
2. Axis Mundi
3. Snakes & Slaves
4. Welcome Inhumanity
5. Bestial Hours
6. Gone with the Blastwave
7. The Garden
8. Vermination
9. Sarastus[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola. ){kind=link}