Cardinals Folly – Deranged Pagan Sons (2017)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja
MAINOS:




Jostain kumman syystä Suomessa perinteisempi doom metal ei ole koskaan saavuttanut niin suurta harrastajoukkoa kuin esimerkiksi black metal tai melodinen death metal. Se näkyy myös paikallisten doom-yhtyeiden määrässä, joita on vähän, mutta jotka ovat silti laadukkaita sekä kansainvälisesti arvostettuja. Reverend Bizarren hajoaminen jätti skeneen suuren tyhjiön, jota onneksi ovat olleet ansiokkaasti paikkaamassa mm. Lord Vicar sekä Spiritus Mortis. Uutena tulokkaana käsittelyssä on helsinkiläinen Cardinals Folly, jonka uusin albumi ”Deranged Pagan Sons” onnistuu yllättämään erittäin positiivisesti.

Hyvä doom metal on parhaimmillaan tarttuvia riffejä ja hämyisiä olotiloja, joita lyriikkapuolella ryydittävät yleensä vanhojen myyttien sankarihahmot, uskonnolliset aiheet sekä musta magia. Näistä perusasioista pitkälti myös Cardinals Follyssa on kyse. Tuore levy nimittäin tempaisee mukaansa erittäin tehokkaasti eikä tylsiä hetkiä albumilla ole juuri lainkaan. ”Deranged Pagan Sons” ei kuitenkaan ole pelkkää Black Sabbathin riffien palvontaa vaan melko ripeätahtinen taidonnäyte.

Albumin aloittavan ”Worship Her Fire” -kappaleen autotallirockmaisesta temposta välittyy aidosti tekemisen ilo. Laulusta ja bassosta vastaava Mikko Kääriäinen yhdistelee vokaaleissaan mahtipontisuutta ja lemmymäistä raspia, joka tuo persoonallisuutta yhtyeen kokonaissointiin. Levy ei ole läheskään niin raskas ja hidas kuin monet muut kyseisen tyylilajin alla kulkevat julkaisut, mutta silti materiaali on arkaaisen uskollista esikuvilleen. Yhtyeen kolmeen aiempaan pitkäsoittoon verrattuna myös soittotaidoissa on tapahtunut selkeää kehitystä.

Levyn kohokohta tulee ”The Island Where Time Stands Still” -kappaleessa, joka muistuttaa Count Ravenin alkuaikojen materiaalia. Loppua kohden on pakko hämmästellä, miten näin yksinkertaisista elementeistä huolimatta Cardinals Folly kannattelee kuulijaa sitäkin vaivattomammin. ”Suicide Commando” käy niin ikään hyvästä esimerkistä, jossa kyseessä ei ole mikään geneerisellä hidastelulla tai jumittelulla pelaava doom-yhtye vaan aidosti biisintekotaidot hallitseva voimakolmikko. Albumilta löytyy kyllä pari melko unohdettavaa kappaletta, jotka eivät ole aivan muun materiaalin tasoisia. Silti ei voi muuta kuin suositella tätä jokaiselle, jolle 1970-luvun heavy metal on kaiken A ja O.

8+/10

Joonas Hynninen

1. Worship Her Fire
2. Dionysian
3. Deranged Pagan Sons
4. The Island Where Time Stands Still
5. Three-Bladed Doom
6. Suicide Commando
7. I Belong In The Woods
8. Secret Of The Runes

+ artikkelit

Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.