Tuntuu uskomattomalta ajatella, että Cannibal Corpsen debyyttialbumin ”Eaten Back to Life” julkaisusta on jo 27 vuotta aikaa. Muistan vieläkin tuoreesti kylmän ja syksyisen illan, kun levykaupasta kotiin tullessa ihailin itseään syövää zombieta. Vuonna 1990 Cannibal Corpse oli brutaaleinta tavaraa mitä oli saatavilla, ja tämähän sopi nuoren pojan testosteronia uhkuvaan mielenkuvaan paremmin kuin hyvin. Nyt käsissämme on yhtyeen 14. studioalbumi nimeltä ”Red Before Black”. Kansikuvassa verenhimoinen murhamies tuijottaa silmät punaisena juuri rajan taakse siirtyvää kuivaksi valuvaa uhriaan.
Heti alkuun täytyy todeta, että Cannibal Corpse ei päässyt yllättämään tuoreimmalla julkaisullaan. Ensimmäiset pyöräytykset menivät käytännössä suoraan ohitse. Vaikka avauskappale ”Only One Will Die” esitteleekin yhtyeen nopeana ja aggressiivisena, niin tappamisen maku hyytyy mitä pidemmälle levy etenee. Vaikka bändi onkin lahdannut suhteellisen kapealla sektorillaan pian 30 vuotta laadukasta tavaraa, niin nyt sävellykset tuntuvat todellakin kiertävän ympyrää, eivätkä biisit saa entisiä murhamiehiä tarttumaan moottorisahaan tai muuhun kidutusvälineeseen.
Levyn parasta antia tarjoileekin avauskolmikko ”Only One Will Die”, nimibiisi ”Red Before Black” sekä videonakin julkaistu ”Code For The Slashers”. Tämän jälkeen vasta seitsemäs kappale ”Heads Shovelled Off” saa käden hapuilemaan lähintä kirvestä. Muuten tasaisesta materiaalista on vaikea löytää omien perversioiden toteuttamiselle sopivaa seurustelukumppania. Tässä yhteydessä on todettava, että Cannibal Corpsen perusosaaminen on jo itsessään niin vahvalla tasolla, ettei yhdenkään biisin voi sanoa suoranaisesti olevan huono. Kappaleet ovat täynnä sitä itseään, mutta yhtyeen uraa mukaillen kierrätys alkaa olemaan kuluttavaa.
”Red Before Black” on tuotannollisesti kovaa tekoa. Erik Rutanin palattua tuottajaksi yhtye on löytänyt soundeihin lisää voimaa sekä raakuutta. Bändin jäsenet ovat oman alansa taitavampia työvälineittensä käyttäjiä ja etenkin basisti Alex Websterin kuvioita on hieno seurata, vaikka miksauksessa basson osuutta olisi voitu korostaa. Rumpali Paul Mazurkiewicz hakkaa kannuja lähes viisikymppisenä todella vakuuttavalla tavalla. Corpsegrinder vetelee örinät takuuvarmasti, mutta näinkin tasaisessa materiaalissa niskamiehen äänenkäyttö tuntuu paikoin hukkuvan musiikin sekaan.
Tuntuu pahalta sanoa, mutta ”Red Before Black” valuu laadullisesti yhtyeen diskografian häntäpäähän. Sairaimmat psykopaatit tulevat saamaan levystä sen verran irti, että veri ja eritteet lentävät. Muiden kuuntelijoiden on toteutettava tekonsa esimerkiksi edellisen levyn ”A Skeletal Domainin” tai 90-luvun klassikoiden parissa.
7+/10
Juha Karvonen
01 Only One Will Die
02 Red Before Black
03 Code of the Slashers
04 Shedding My Human Skin
05 Remaimed
06 Firestorm Vengeance
07 Heads Shoveled Off
08 Corpus Delicti
09 Scavenger Consuming Death
10 In the Midst of Ruin
11 Destroyed Without a Trace
12 Hideous Ichor
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}