Candlemass – Epicus Doomicus Metallicus (1986)

[three_fourth]”Please, Let me Die In Solitude”

Ruotsalainen doom veteraanin Candlemassin debyytti on ehtinyt jo lähes 30 vuoden ikään. Doom-metalli on monille ihmisille kuin punainen vaate, joka kielletään ennen kuin tarkistetaan mistä on kysymys. Olen kuulunut ihan samaan ryhmään ja onnistuin välttelemään Candlemassia, kunnes vasta aikuisiällä kuulin sattumalta muutaman biisin ja mietin, että eihän tämä ole sellaista miksi kuvittelin. Minulle doom-metalli tuo heti mieleen Saint Vituksen hidastempoiset synkistelyt tai death metal vaikutteiset My Dying Briden tai Anatheman ensimmäiset levyt. Epicus Doomicus Metallicus on kuitenkin omassa genressään yhtä merkittävä julkaisu kuin samana vuonna ilmestynyt Slayerin Reign In Blood tai Metallican Master Of Puppets. Yhtye on perustettu vuonna 1984 Leif Edlingin toimesta, joka on toiminut myös pääasiallisena säveltäjänä sekä sanoittajana.

Levyn kansi on klassinen ja varmasti suurin osa on sen jossain yhteydessä nähnyt. Seivästetty pääkallo ja musta tausta toimivat ja kuvaa albumin yleistä tunnelmaa paremmin kuin hyvin. Albumi sisältää vain kuusi kappaletta ja pituutta on yhteensä 43 minuuttia. Pituutta siis löytyy, mutta Candlemassin käsittelyssä ne eivät tunnu puuduttavilta, eikä doom-metallille tyypillisiin venytyksiin tai turhiin väliosiin juuri sorruta. Biisirakenteet ovat suhteellisen yksinkertaisia ja raskaat riffit pitävät kappaleet koossa. Levyn ahdistava ja painostava tunnelma kulminoituu albumille sessiolaulajaksi palkattuun Johan Längqvistin lauluun. Seuraavalla albumille Nightfallille (1987) laulajaksi tuli Messiah Marcolin, joka on varmasti tunnetuin Candlemassin äänenkäyttäjä. Längqvistin panos levyllä on ehdottomasti huomionarvoisin ja hänen eläytyminen kappaleisiin puhuttelee suoraan tunteisiin.

Levyn avaa yksi yhtyeen tunnetuimmista kappaleista ”Solitude”, joka näyttää levylle suuntaa. Raskas tunnelma ja Länqvistin hienot laulusuoritukset jättävät varmasti jälkensä kuuntelijaan. Leif Edlingin oma suosikki ”Demons Gate” kolisuttelee taivaan tai helvetin portteja vielä vakuuttavammin. Biisiä suunniteltiin aluksi levyn avausraidaksi, mutta ehkä se toimii paremmin ”Solituden” jälkeen iskien kuuntelijan mielen jonnekin hämärän rajamaille. 9 minuutin kappale pitää tiukasti otteessaan ja voisi kuvitella, että tämän paremmaksi ei Candelmass levyllä tule pääsemään. ”Crystal Ball” jatkaa kumminkin vähintään yhtä vakuuttavasti ja nousee omaksi suosikiksi levyltä. Jälleen kerran Länqvistin laulut raapivat tunnetiloja ja raskaat riffit repivät sielusi palasiksi. Levyn vahva linja jatkuu myös kappaleissa ”Black Stone Wielder” sekä ”Under The Oak”, mutta lopullisen tyrmäyksen levylle antaa herkkä ”A Sorcerer`s Pledge”. Biisin alun balladimainen tunnelma kasvaa eeppisiin mittasuhteisiin ja doomahtavaan raskauteen. Kappaleen lopussa meno rauhoittuu ja kaunis naislaulu päättää levyn paratiisin rauhanomaiseen tunnelmaan.

Tämä on ehdottomasti yksi parhaita metallialbumeita 80-luvulta, ja ehdoton suunnannäyttäjä koko genrelle. Soundillisesti albumi on erittäin hyvä eikä aika ei ole syönyt terävyyttä pois. Albumin kappaleita on jälkeenpäin nauhoitettu Messiah Marcolinin laulamana, mutta samaan tunnelmaan näissä ei kyllä päästy. Candlemassin seuraava albumi Nightfall on myös erittäin vahva kokonaisuus, jota voin myös varauksetta suositella kaikille.

10 / 10

Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
candlemass
Solitude – 5:37
Demons Gate – 9:13
Crystal Ball – 5:23
Black Stone Wielder – 7:36
Under the Oak – 6:56
A Sorcerer’s Pledge – 8:17[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here