Candlemass teki yllättäen paluun levytyskantaan alkuperäisen laulajansa Johan Längqvistin kanssa äskettäisellä albumilla ”The Door To Doom”. Yhtyeen studiouran piti olla jo paketissa, mutta Leif Edling löysi jostain uutta luovaa virtaa, joka mahdollisti ensimmäisen täyspitkän seitsemään vuoteen. Candlemass on luonut yli 30 vuoden aikana useita doom-kulmakiviä, mutta samalla tavalla diskografiasta löytyy heikkotasoista materiaalia sekä aliarvostettuja klassikoita. Jälkimmäisestä joukosta kärkeen nousee nyt 10-vuotisjuhlaansa viettävä ”Death Magic Doom”.
Solitude Aeturnuksesta tuttu Robert Lowe liittyi yhtyeeseen vuonna 2007 ja vaikutti mukana kolmella levyllä, nyt käsittelyssä oleva on niistä keskimmäinen. Jo edellinen ”King Of The Grey Islands” oli ollut mainio näyttö epäilijöille. Bändi pystyi liikkumaan vakuuttavasti eteenpäin ilman tunnetuinta keulamiestään Messiah Marcolinia. Kakkoslevylle tultaessa oli yhteispeli hitsautunut täydellisesti kasaan.
”If I Ever Die” on todella väkevä avaus, joka tekee pelin heti selväksi tiukalla riffittelyllään, Lars Johanssonin loistavalla kitarasoololla sekä Lowen terävällä laululla: “If I ever die, stars will drop from the sky, gods will mourn me and cry”. Seuraavaksi kuultava ”Hammer Of Doom” hidastaa menon lähes pysähdyksiin. Nyt ollaan nimen mukaisesti doomin alkulähteillä ja Janne Lindh takoo rumpuja vasaran lailla. Uhkaava tunnelma jatkuu kun vuorossa on ”The Bleeding Baroness,” jonka pehmeästi soljuvat melodiat yhdistettynä Lowen mahtavaan tulkintaan viimeistelevät mestariteoksen.
Albumin avaus saa vahvuudessaan kuuntelijan miettimään ollaanko tässä tekemässä vuoden 1986 ikimuistoisen debyytin ”Epicus Domicus Metallicuksen” veroista suoritusta. Aivan tähän ei ylletä seuraavien kappaleiden palatessa helvetistä hiukan lähemmäksi maan pintaa. Vaikka aloituskolmikon veroista tajunnanräjäyttäjää ei löydy, biisit ovat kaikki uskomattoman korkeatasoisia.
Raskaan ”Dead Angelin” kertosäe on surumielisyydessään mahtavaa kuultavaa ja varsinainen päätöskappale ”My Funeral Dreams” on nimelleen sopivasti jälleen täysosuma sisältäen sen maagisen tunnelman, joka vain Candlemassin musiikista on löydettävissä. Edlingin sävellyskynä on ollut terävänä tätä materiaalia valmisteltaessa.
Levyltä löytyy vielä piilotettu bonusraita, joka on edellisenä vuonna julkaistun ”Lucifer Rising” EP:n nimibiisi. ”If I Ever Dien” tapaan Candlemassille varsin epätyypillinen ja nopeatempoinen kappale on yksi Lowe-kauden omista suosikeistani. Biisin demoninen tunnelma sekä Johanssonin ja Mappe Björkmanin hienot kitarakuviot nostavat hymyn aina huulille.
Albumin äänimaailma on erinomainen ja erityisesti aiemmin mainittu kitarasoundi saa samanaikaisesti puimaan nyrkkiä ja kumartamaan syvään. Lowe on kiistatta yksi metallimusiikin parhaita laulajia. Mies onnistuu mainiosti toisaalta kunnioittamaan Candlemassin suurta menneisyyttä, ja samalla tuomaan jotain hienoa sekä uutta yhtyeen musiikkiin. Lowe on todella kovassa vedossa ja tekee erinomaista työtä kaikissa kappaleissa. Harmillisesti mies jätti yhtyeen tätä levyä seuranneen vaisun ”Psalms For The Deadin” jälkeen, mutta perintö elää ja voi hyvin. ”Death Magic Doom” on aliarvostettu albumi, joka yltää kirkkaasti Candlemassin ja tätä kautta koko doom metal -genren parhaiden töiden joukkoon.
9/10
Ville Krannila
1.If I Ever Die
2.Hammer Of Doom
3.The Bleeding Baroness
4.Demon Of The Deep
5.House Of 1000 Voices
6.Dead Angel
7.Clouds Of Dementia
8.My Funeral Dreams
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}