[three_fourth] Suomalaisen black metallin kovimpaan kastiin lukeutuva Behexen julkaisi uuden albuminsa nimeltä ”The Poisonous Path” ranskalaisen Debemur Morti Productionsin toimesta. Vuodesta 1994 saatanallisen alttarinsa takaa sanomaansa levittävän yhtyeen edellinen albumi ”Nightside Emanations” jakoi fanikuntaa kahteen leiriin. Oliko death metal – vaikutteinen rymistely sitten liikaa primitiivisen mustan metallin kannattajille? Allekirjoittaneen mielestä ”Nightside Emanations” oli oikein hyvä levy ja odotukset olivatkin sen johdosta erityisen korkealla uutta tuotosta kohtaan.
Uudella albumilla Behexen on ottanut selvästi taka-askelia kahden ensimmäisen albumin suuntaan. Ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen levystä jääkin primitiivinen, synkkä ja erityisen raskas mielikuva. Biisit eivät ole missään tapauksessa puuduttavan samankaltaisia, vaan niihin on upotettu sopivasti melodioita ja tarttumapintaa. Vauhtiakin on jaettu tasaisesti kovemman tykityksen sekä painavien laahauksien välille. Jos kappaleita ei aleta tarkemmin viiltämään auki niin päällimmäisenä kappaleista puskevat ulos saarnamies Hoath Torogin mureat vokaalit. Jotkut ovat kritisoineet hänen yksipuolista äänenkäyttöänsä, mutta mielestä se on juuri Behexenin vahvuus. Mitään kirkumisia tai muita eläimellisiä ääntelyjä en jää kaipaamaan. Puheosuuksia olisi voitu tuoda levylle lisääkin, koska nämä vähäisetkin saarnaushetket tuovat albumiin syvyyttä juuri rituaalimaisessa muodossa.
Levyllä kuultava soundimaailma on erityisen vahva. Rummut hakkaavat tuomiopäivän lailla sanomaansa peittäen välillä lähes kaiken allensa. Kuunteluelämystä tämä ajoittainen epäharmoninen jyrinä vain rikastuttaa. Erittäin säröiset kitarat ja basso iskevät viimeiset naulat paksuun tammiarkkuun. Riffit kuulostavat aivan helvetin kovilta, vaikka mitään teknisiä hienouksia ne eivät tarjoilekkaan. Suoraviivaisia, raskaita ja paikoin laahavia riffiä toisensa perään. Vaikka kriittisimmät pilkunviilaajat voivat soundeista havaitakin epäkohtia, niin kokonaisuutena Behexenin ”The Poisonous Path” on äärimmäisen hyvin tuotettu black metal – albumi, joka takaa kuuntelijalle täydellisen nautinnon. Hyvälaatuisilla kuulokkeilla elämys nousee korkeimmalle tasolle, mutta myös muilla äänentoistolaitteilla oppi menee perille.
Levy on vahva kokonaisuus ja mielestäni yhtyeen paras tuotos. Tässä yhdistyvät edellisen albumin murskaavuus ja tarttuvuus sekä ensimmäisten levyjen suoraviivainen lähestymistapa pimeyden ytimeen. Biiseistä voi nostaa esille kovan avauskolmikon lisäksi painavaa julistusta sisältävän ”Umbra Luciferin” joka kulkee eteenpäin kuin panssarivaunu kolonna – kaikki eteen tuleva jyrätään, eikä mitään säästetä. Vielä brutaalimpi meno jatkuu heti seuraavassa kappaleessa ”Tyrant Of Luminous Darkness”, jonka pääriffiä voisi kuunnella loputtomiin. ”Chalice of The Abyssal Water” sekä ”Pentagram Of The Black Earth” ovat myös erittäin painavia sävellyksiä. Viimeinen kumarrus alttarille suoritetaan ”Rakkaudesta Saatanaan” kappaleen aikaan. Tämä suomeksi laulettu päätösseremonia kuulosti alkuun hieman irralliselta ja vieraalta. Kuuntelukertojen edetessä biisi tekee tehtävänsä ja luikertelee mielensyövereihin päättäen albumin kunniakkaalla tavalla.
Behexenin ”The Poisonous Path” nousee ehdottomasti vuoden 2016 parhaimpien black metal – albumien joukkoon.Lähes 60 minuuttisesta rituaalista olisi voinut tiputtaa biisin tai pari pois tuoden albumille vieläkin yhtenäisemmän tunnelman. Taidokas ja jopa ”metalliluolamainen” kansikuva kutsuu varovasti sinuakin liittymään pimeyden joukkoihin. Jos musiikilliseen antiin on katsominen, niin en epäröisi hetkeäkään… Ole hyvä ja tartu kannessa näkyvän hahmon käteen. Hän johdattaa sinut Behexenin luomaan maailmaan jossa huolet voi heittää hetkeksi pois. Jäljelle jää vain musiikki, ja sen voimakas sanoma.
8+ / 10
JUHA KARVONEN
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. The Poisonous Path
02. The Wand of Shadows
03. Cave of the Dark Dreams
04. A Sword of Promethean Fire
05. Umbra Luciferi
06. Tyrant of Luminous Darkness
07. Chalice of the Abyssal Water
08. Pentagram of the Black Earth
09. Gallows of Inversion
10. Rakkaudesta Saatanaan[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Metalliluola, Juha Karvonen.){kind=link}