Battle Beastin kakkoslevyn ”Battle Beast” julkaisusta on kulunut 10 vuotta. Aika tuntuu lyhyeltä, sillä yhtye tuntuu kulkeneen jo pidemmän matkan kotimaisen heavyn keulalinjoissa.
Levy oli aikanaan muutos sekä musiikillisesti, että kokoonpanon osalta, sillä ensimmäisellä albumilla laulanut Nitte Valo vaihtui Noora Louhimoon. Louhimon mukaantulo antoi bändille sen tutun soundin ja sielun, vaikka ruuvia käännettiin eurometallisuuntaan jopa huomattavalla erolla edellisestä ”Steel”-debyytistä.
Ero on selkeä heti avauskappaleesta ”Let It Roar”, jossa Janne Björkrothin koskettimet valuvat putouksen lailla äänimaailman päällä ja Nooran räväkkää tulkintaa säestää sulava kuoro. Tuotanto kosiskelee 1980-luvun klassikkoteoksia, olematta aivan suora kopio mistään aiemmin tehdystä. Mieleen tulee enemmän Gamma Rayn tämän vuosituhannen vaihteen tyyli, selvästi kevyemmällä otteella.
Vaikeaa musiikki ei ole, ja suurin osa kertosäkeistä jää soimaan korvien väliin ilman vaikeuksia. Kohokohdat ovat ne tutut ”Out Of Control” ja single ”Black Ninja”. Koskettimien osuus kulkee hyvän maun rajalla, mutta heti kun Anton Kabanen ottaa kitarallaan ohjat, biisien sovitukset kääntyvät voitoksi. Kabasen sooloissa on osuvasti myös volyymia käännetty ylös.
On myös selvää, mikäli mikrofonin ääressä olisi esimerkiksi Rick Altzi, arvosana laskisi välittömästi. Louhimo tuo kappaleisiin pelkästään omalla tulkinnallaan raskautta sekä metallia. Parhaat laulajat osaavat tehdä myös tämän kaltaisista banaaleista sanoituksista taidetta ja tässä onnistutaan.
Osa biiseistä tuntuu viihtyvän paremmin omassa kevyessä nahassaan kuten ”In The Heart Of Danger” ja aiemmin mainitut singlejulkaisut. Toiset kappaleet kamppailevat enemmän. ”Out On The Streets” alkaa riffipainotteisesti kuin Acceptin ja Kissin oppikirjasta, kunnes tälle vuosituhannelle kuuluvat koskettimet vyöryvät yli ja sovitus poukkoilee eri suuntiin.
“Golden Age” on mielenkiintoinen instrumentaali, jollaisia harvemmin tämän tyylisuunnan pitkäsoitoilla kuullaan. Björkrothin soitto toimii parhaiten tällä raidalla, elokuvamaiset maalailut ja orkesterikuviot on sovitettu mukaan hienosti. Muilta osin albumin loppupuoliskolta löytyy heikompaa materiaalia, ja kappalejärjestystä olisi voinut säätää paremmin virtaavaksi kokonaisuudeksi. ”Fight, Kill, Die” tributoi jo turhan suorasti Judas Priestin 1980-luvun lopun ”Ram It Downia” sooloa myöten ja “Rain Man” jää vaisuksi päätökseksi.
Kokonaisuutena yhtye on löytänyt viimeisten 10 vuoden aikana paremmin musiikillisen lokeronsa, mutta ”Battle Beast” on edelleen viihdyttävää kuunneltavaa.
7½/10
Ville Krannila
1. Let It Roar
2. Out Of Control
3. Out On The Streets
4. Neuromancer
5. Raven
6. Into The Heart Of Danger
7. Machine Revolution
8. Golden Age
9. Kingdom
10. Over The Top
11. Fight, Kill, Die
12. Black Ninja
13. Rain Man
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}