Thrash metallin neljästä suuresta nimestä kolmantena debyyttinä saatiin kauppoihin ”Fistful Of Metal” tammikuussa 1984. Sen julkaissut Anthrax oli aloittanut tiensä jo muutama vuosi aiemmin New Yorkissa samaa koulua käyneiden kitaristien Scott Ian sekä Dan Lilker toimesta.
Parin kokoonpanomuutoksen jälkeen Ian sai rinnalleen kitaraan Dan Spitzin ja basson varteen siirtynyt Lilker rytmiosastolle kaveriksi rumpali Charlie Benanten. Laulajaksi oli jo aiemmin rekrytoitu Neil Turbin. Alkuvuodesta 1983 ilmestynyt demo herätti Megaforce Recordsin ja sen legendaarisen johtohahmo Johnny Z:n kiinnostuksen.
Ennen debyyttialbumia ilmoille saatu single ”Soldiers Of Metal/Howling Furies” sai hyvän suosion, jonka saattelemana täyspitkä taltioitiin Carl Canedyn valvovan silmän alla. Tuottajan roolissa kokematon The Rods -rumpali sai apua jo Metallican ”Kill ’Em All” -albumilla työskennelleeltä teknikko Chris Bubaczilta ja vaihtoehdoista kalliimpiin kuuluneilta Pyramid-studioilta. Tämä levy useiden lähteiden mukaan myös virallisesti loi termin thrash metal ”Metal Thrashing Mad” -biisin kautta.
Tuo raita sekä ”Deathrider” jyräävät edelleen vastustamattomasti. On siinä ja siinä, luokiteltaisiinko tämä enää thrash metal -kategoriaan. Riffit ovat heavy metallia ja yhtyeen itse esiin nostamat vaikuttajat Iron Maiden ja Motörhead kuuluvat sovituksissa. Erityisesti Maidenin rytmikulut nopeutettuna ovat selkeä mielleyhtymä. Bändi itse on lytännyt myöhemmin levyn soundin, ja kieltämättä äänimaailma heiluu kirkkaan ja ponnettoman välillä vaihdellen kappaleesta toiseen.
Myöhempien vuosien kieron melodista Anthraxia, joka itselle kolahtaa parhaiten, ei ”Fistful Of Metal” sisällä lainkaan ja sävellykset päätyvät väjäämättä muistuttamaan toisiaan. Harvemmin tätä debyyttiä tulee kuunneltua edes Anthrax-albumina vaan enemmän kuvana aikakauden metallimusiikin läpikäymästä murrosvaiheesta. 35 minuutissa LP on ohi hetkessä.
”Fistful Of Metalin” upottaa vokalisti Neil Turbinin tulkinta, joka ei ole kestänyt aikaa ja kova energiataso ei riitä peittämään melodioiden leviämistä eri suuntiin. Erityisesti Turbinin yrittäessä tulkita keskirekisterillä, loppputulos on pääasiallisesti vaivaannuttavaa kuultavaa. Lisäksi laulu on miksattu aivan liian alas. Ainoastaan Alice Cooper -cover ”I’m Eighteen” irtoaa kelvollisesti, ja nousee levyn kärkitasoon.
Jostain syystä Scott Ian vastusti kyseisen kappaleen taltiointia viimeiseen saakka ja kieltäytyi soittamasta siinä, mutta loppujen lopuksi kuluneesta klassikosta saatiin lähes 15 vuotta alkuperäisen jälkeen erittäin pätevä versio. Toki on huomioitava, ellei Dave Mustainen osuutta Metallican ensimmäisen levyn musiikista lasketa joukkoon, muiden suuresta nelikosta ei tarvinnut debyyteillään turvautua muiden artistien materiaaliin.
Anthrax levytti muutaman raidan tältä levyltä uusiksi John Bushin kanssa 20 vuotta sitten ilmestyneelle ”The Greater Of Two Evils” -julkaisulle. Nämä verevät otot saavat toivomaan koko debyytin uudelleen tulkintaa joko Joey Belladonnan tai Bushin kanssa.
“Fistful Of Metalin” ilmestyttyä Lilker sai kenkää ja kuukausia myöhemmin myös Turbinin kohtaloksi koitui irtisanominen. Laulaja oli kirjoittanut kappaleita debyytille ja jo joitain kappaleita seuraavalle albumille, mutta Ian sekä Benante halusivat viedä bändin omalla musiikillaan eri suuntaan. Uudeksi vokalistiksi saapui yhtyeessä edelleen vaikuttava Belladonna. Lilker sai puolestaan tehdä tilaa Benanten veljenpojalle Frank Bellolle, joka oli toiminut yhtyeen roudarina. Myös Bello on rivistössä edelleen ja tätä kautta kasarivuosien tunnettu Anthrax-kokoonpano oli kasassa.
Anthraxin debyytti on saanut kyseenalaista mainetta kantensa sekä aiemmin bändissä vaikuttaneen kitaristi Greg Wallsin väitteillä, joiden mukaan hän oli vastuussa suuresta osasta levyn musiikkia, mutta mies jätettiin kreditoimatta. Samoin yhtyeen vuonna 1985 julkaisemat EP ”Armed And Dangerous” sekä LP ”Spreading The Disease” ovat jättäneet luonnollisesti ”Fistful Of Metalin” täysin varjoonsa. Debyytillä on kiistatta hetkensä, mutta jää heikoimmaksi thrash metal -suuruuksien ensimmäisistä näytöistä.
7/10
Ville Krannila
1.Deathrider
2.Metal Thrashing Mad
3.I’m Eighteen
4.Panic
5.Subjugator
6.Soldiers Of Metal
7.Death From Above
8.Anthrax
9.Across The River
10.Howling Furies
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}