New Yorkista lähtöisin olevan Anthraxin kolmas studioalbumi ”Among The Living” julkaistiin kolmekymmentä vuotta sitten vuonna 1987. Yhtyeen edellinen levy ”Spreading The Disease” (1985) oli jo kohtuullinen menestys, mutta lopullisen läpimurron voi sanoa tapahtuneen vasta Among the Livingin saattelemana. Anthrax erottui suurimmista kilpailijoistansa positiivisella ja humoristisella asenteellaan. Kun Metallican, Slayerin ja Megadethin jäsenet olivat valokuvissa kuolemanvakavia, niin Anthraxin jätkät olivat naamat virneessä, lippikset vinossa ja bermuda – shortisit (lue kalsarit) jaloissaan. Anthrax oli myös ensimmäisiä metallibändejä joka otti vaikutteita rap – musiikista. Tämä oli 80-luvulla piristysruiske heavy metallin yleistilaan ja näytti suuntaa monille myöhemmin perustetuille yhtyeille.

Vaikka albumin hitit ”Indians” sekä ”I Am The Law” siivittivätkin yhtyettä aina vain suurempaa suosioon, niin jotenkin Anthrax on jäänyt big fourin muiden yhtyeiden varjoon. Jos vastapuolelle isketään edellisvuonna (1986) ilmestyneet ”Master Of Puppets”, ”Peace Sells… But Who`s Buying?” sekä ”Reign In Blood”, niin hyvästä kappalemateriaalista huolimatta ”Among The Living” tuntuu olevan liian kovassa seurassa. Ei käy kumminkaan kieltäminen etteikö Anthrax olisi ollut oikeassa paikassa vuonna 1987. ”Indians” sai hienosti soittoaikaa Music Televisionissa ja Anthrax hiipi kuin vaivihkaa nuorten elämään. Jälkikäteen ajateltuna Anthrax olikin luomassa täysin omaa polkuansa raskaamman musiikin historiassa, mikä näkyi myös hevareiden pukeutumiskulttuurin kehityksessä.

Ensimmäisen kappaleen ”Among The Living” alkumelodiat luovat vahvan mielleyhtymän albumin klassiseen kansikuvaan jossa Poltergeist – elokuvista tuttu Henry Kane tervehtii kuuntelijaa. Biisi itsessään on edellisen levyn ”A.I.R:n” tavoin älyttömän kova avaus, joka edustaa ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Heikommaksi ei jää myöskään seuraava thrash – veto ”Caught In A Mosh”. Riffit ovat teräviä ja niille annetaan riittävästi tilaa. Frank Bellon bassoa ei ole jätetty miksauksessa sivuun vaan soitto kuuluu läpi levyn riittävän selkeästi. Riffien toistoista ja kappaleiden laajuuksista kertoo myös sävellysten pituudet. Yhtään alle neljän minuutin raitaa levyltä ei löydy ja suurin osa biiseistä huitelee siellä viiden minuutin nurkilla.

Jos ”Among The Living” kappaleena edustaa levyn tummasävyisempää puolta, niin ”I Am The Law” kääntää viimeistään kelkan humoristisemmalle osastolle. Judge Dredd sarjakuvahahmoon perustavuvasta biisistä on riisuttu pois kaikki vakavamielisyys. Ei siinä etteikö biisi potkisi hyvin riffien ja kertosäkeen saattelemana oikeuden oppilaita leukaperiin. Seuraava biisi ”Efilnikufesin (N.F.L)” vie positiivisen elämänvirran seuraavalle tasolle. Belladonnan laulu on jo siinä rajoilla, että ärsyttääkö se vai ei. Kertosäe kumminkin pelastaa paljon. Jos ”nise fukin life” kiemurtelee keskitason molemmin puolin, niin seuraava biisi ”A Skeleton i The Closet”  painuukin levyn heikoimmaksi esitykseksi. Viiden puolen minuutin mitallaan biisi tuntuu ylipitkältä ja tylsähköltä.

B-puolen avaus palauttaakin levyn omalle paikalleen. Jos edellisissä biiseissä oli aistittavissa turhaakin rönsyilyä, niin ”Indians” on Anthraxin yksi kaikkien aikojen parhaimpia kappaleita. Asiapitoiset sanoitukset yhdessä tiukkojen riffien kanssa toimivat kerrassaan mainiosti.

Respect is something that you earn
Our Indian brother’s getting burned
Original American
Turned into, second class citizen

Levyn loppupuoli ei enää tarjoa sen suurempia yllätyksiä. ”One World”, ”A.D.I. / Horror of It All” sekä ”Imitation Of Life” ovat perushyviä kappaleita jotka jäävät väkisinkin levyn suurimpien hittien varjoon. Kappalejärjestystä muokkaamalla loppuun olisi voitu iskeä väkevämpiäkin sävellyksiä.

Soundeiltaan ”Among The Living” on hyvin tasapainoinen julkaisu. Vaikka yleinen äänimaailma edustaakin huomattavasti kevyempää ilmaisua kuin kilpailijoiden levytykset, niin riffit ja yleisestikin kitarasoundi ovat mairittelevan hyvän kuuloisia. Charlie Benanten soitto rummuissa on tarkkaa ja nopeata. Joey Belladonnan vokaalisuoritukset tuntuvat jakavan mielipiteitä. Itse pidän hänen persoonallisesta äänestä, mutta ns. ylisuorittaminen ja puheenomainen laulu pistää välillä ärsyttämään.

Among The Living on pienistä puutteista huolimatta erittäin hyvä albumi. Levyn positiivinen yleisilme ja klassikoiksi muodostuneet thrash-vedot pitävät puolensa yhä 30 vuotta julkaisunsa jälkeen.

Albumi on omistettu traagisesti vuonna 1986 menehtyneelle Metallican basisti Cliff Burtonille.

8½/ 10

Juha Karvonen

1. Among the Living 5:16
2. Caught in a Mosh 5:00
3. I Am the Law 5:53
4. Efilnikufesin (N.F.L.) 4:54
5. A Skeleton in the Closet 5:29
6. Indians 5:41
7. One World 5:55
8. A.D.I. / Horror of It All 7:49
9. Imitation of Life 4:21