Amorphis julkaisi vuonna 2015 menestysalbuminsa ”Under The Red Cloud”. Levy oli kaikilla eri suoritusmittareilla mitattuna jäätävän kova suoritus, puhumattakaan kahden vuoden keikkarupeamasta aina jenkkirundia myöten. ”Queen Of Time” oli ennakkoon kovan paikan edessä ja odotukset olivatkin jo kohtuuttoman korkealla. Helpotukseksi täytyy todeta, että uran monipuolisin albumi ei tuota pettymystä ja jatkaakin menestyskulkua lähes yhtä loistokkaana kuin ”Under The Red Cloud”.
Amorphiksen kehityssuunta ”Queen Of Timella” on luonnollinen. Yhtyeen tunnusomaiset elementit ovat läsnä, mutta nyt mukana on sinfonisia- sekä orkestraalisia tehokeinoja. Tuntuu ehkä absurdilta sanoa, että on hetkiä kun Amorphis ei kuulosta itseltään. Tämä ei missään tapauksessa ole heikkous, vaan enemmänkin yhtyeen vahvuus monistaa musiikillisia piirteitään yhä vain laajempaan muotoon. Biiseistä löytyy edelleen tuttuja itämaisia kaikuja, kuin myös alkuaikojen raakuutta, mikä tulee parhaiten esille Tomi Joutsenen aivan mahtavissa vokaalisuorituksissa. Örinät ja murinat lähtevät paremmin kuin koskaan! Yhtyeellä tuntuu muutenkin olevan maaginen kosketus sovittaa kaikki eri palaset musiikissaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Vielä kun tuotannollisesti levy soi kirkkaana ja erottelevana, jää kuuntelijan tehtäväksi jäädä vain musiikin vietäväksi.
”Queen of Time” koskettaa kuin keijukainen, viettelee ja repii palasiksi kuin seireeni sekä moukaroi isolla vasaralla kuin ukkosen jumala Thor. Albumin 10 kappaletta kellottavat ajaksi mittavat 58 minuuttia. Levy on pitkä ja vaatii kuuntelijalta suhteellisen paljon. Kertosäkeistä löytyy jopa radioystävällistä tarttuvuutta, mutta musiikilliset kiemurat vaativat kuuntelua avautuakseen. Progressivisuutta on mukana entiseen tapaan ja vokaaleissa puhtaiden sekä matalien vokaalien vuorottelut toimivat saumattomasti yhteen. Ehkä tästä paras esimerkki on samaan aikaan herkkä ja raskas ”Grain Of Sand”. Samaa hyväksi todettua kaavaa edustaa myös ennakkoon julkaistu ”The Bee”, ”Message In The Amber” sekä ”Heart Of The Giant”. Viimeiseksi mainitun kuoro-osuudet saavat koko kehon tärisemään salamaniskun tavoin. Aivan mahtavan kuuloista!
Albumi on kauttaaltaan vahvaa tekoa. Levyn ainoa keskikastiin putoava kappale on videobiisinäkin julkaistu kevyempi ”Wrong Direction”. Mutta kun vastapuolelle isketään hienosta demppausriffistä korkeuksiin kasvava, jopa aggressivinen ”Daughter Of Hate” tai selvä livebiisi ”The Golden Elk” ei voi kuin myhäillä tyytyväisenä. Miten näin tarttuvia kertosäkeitä voi tehdä peräjälkeen? Levyn lopussa voi ihailla myös Anneke van Giersbergenin persoonallista ääntä kappaleessa ”Amongst Stars”.
Amorphis on jälleen onnistunut. Edelliseen levyyn nähden ”Queen Of Time” on monipuolisempi ja etenkin massiivisempi kokonaisuus. Albumilla kuultavat orkesteriosuudet, huilut, jouset sekä perinteiset metallityövälineet lyövät sopuisasti käsiä yhteen. Yllätysmomentteja ja tutkiskeltavaa riittää. Vieraileehan levyllä myös sanoittaja Pekka Kainulainen. Tuottaja Jens Bogrenin vaikutusta ei voi väheksyä. Kaikki kunnia kumminkin Amorphikselle, joka on tehnyt lähes mahdottoman tehtävän ”Under The Red Cloudin” jälkeen. ”Queen Of Time” hohkaa yhtyeen diskografiassa kirkkaana timanttina suoraan yhtyeen parhaimpien albumien joukossa!
9- / 10
Juha Karvonen
01. The Bee
02. Message In The Amber
03. Daughter Of Hate
04. The Golden Elk
05. Wrong Direction
06. Heart Of The Giant
07. We Accursed
08. Grain Of Sand
09. Amongst Stars
10. Pyres On The Coast
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}