Amorphis jatkaa vahvaa suorittamistaan uudella ylistäviä arvioita keränneellä mestariteoksellaan ”Under The Red Cloud,” joka ilmestyi perjantaina. Metalliluolan arvion mukaan yhtyeen esiintyminen levyllä on: ”omien lähtökohtiensa sekä historiansa tunnustavan ja tiedostavan metallibändin arvokasta kypsymistä uudenlaiseen ilmaisuun.” Laulaja Tomi Joutsen ja kitaristi Esa Holopainen istuivat julkaisun kynnyksellä alas kertomaan Metalliluolalle uuden albumin taustoista, kappaleiden syntyprosessista sekä bändin tulevista kiertuesuunnitelmista.
Tomi, ”Under The Red Cloud” on kuudes albumisi Amorphiksen keulilla, miten mielestäsi bändi on musiikillisesti ja persoonina kehittynyt tai muuttunut verrattuna vuoden 2006 ”Eclipseen”?
Tomi Joutsen: Kokoonpanohan on pysynyt samana koko ajan, joten soittajien keskuudessa ei paljoakaan muutosta ole tapahtunut. Henki on pysynyt hyvänä ja olemme tehneet helvetisti duunia. Jos ajatellaan Amorphis-bändiä tuotteena, muutosta on kyllä havaittu tapahtuneen hitaasti mutta varmasti. Esimerkiksi kun soitettiin ensimmäisiä yhteisiä keikkoja, meillä oli vain yksi teknikko ja miksaaja. Tällä hetkellä mukana on viisi teknikkoa. Se kertoo siitä, että olemme panostaneet hommaan ja nykyisin pystymme tarjoamaan kokonaisvaltaisesti paremman kokemuksen. Oman suorituksenkin osalta olo on itsevarmempi, kun on esittänyt levyjä, joita on ollut itse mukana tekemässä. Onhan se vähän eri asia, kuin promotoida jotain, jossa ei ole laulanut alun perin nuottiakaan. Amorphis-urani alussa vedetty ”Far From The Sun”- jenkkirundi olkoon hyvänä esimerkkinä tästä.
Uusin levynne ”Under The Red Cloud” sisältää ajoittain progressiivisempaa materiaalia, millainen kappaleiden syntyprosessi oli tällä kertaa, kuinka paljon biisit muuttuivat matkan varrella alkuperäisestä ideasta valmiiseen lopputulokseen?
Esa Holopainen: Kyllähän ideoita väännetään ja käännetään. Yhtenä esimerkkinä näissä sessioissa esituotantovaiheessa kahdesta biisistä muodostui yksi biisi. Sovitettiin koko homma uudestaan.
Joutsen: Tuo kappale oli kuitenkin poikkeus. Yksikään biisi tuon lisäksi ei muuttunut niin, että punainen lanka jollain tavalla olisi uudistunut täysin. Toki jokin C-kohta saattaa tulla lopullisessa versiossa eri tavalla tai kertosäe olla lyhennetty. Kyllä alkuvaiheesta nytkin jonkin verran kappaleet muuttuivat, mutta perusidea säilyi silti aina samana.
Miten yleensä tuleeko musiikki Amorphiksella ennen sanoja vai toisin päin?
Joutsen: Kyllä musiikki tulee ennen laulua ja sanoitukset katsotaan sitten viimeiseksi. Toki ollaan mietitty erilaisia vaihtoehtoja, mutta tuo on ollut meille luontevin tapa toimia joten miksi muuttaa toimivaa kaavaa?
Sanoitusten osalta tuleeko koskaan biisejä valmistellessa laulajalle tunnetta, että tätä sanoittaja Pekan (Kainulainen) tekstiä ”en allekirjoita” tai tämä kohta tulisi muuttaa ja miten sellaisessa tilanteessa toimit?
Joutsen: Itseasiassa kyllä tulee mieleen eräs levy, jossa haettiin mukaan vähän erilaista teemaa ja tarinaa. Tapahtumapaikkoina Pekan sanoituksissa oli sitten jotain satamaa ja kahvilaa. Tuntui vähän oudolta laulella jotain juttuja satamasta, jossa hengaillaan jätkien kanssa. Ideana oli kaiketi tuoda vanhoja mystisiä juttuja nykypäivään, mutta se ei vaan tuntunut riittävän modernilta. Asiasta juteltiin Pekan kanssa ja vaikka idea oli hyvä, itselleni tuntui vain paremmalta liikkua ajattomassa maailmassa. Muuten totta kai sanoitukset Kalevalasta ovat aina olleet selkeitä ja ne levyt joissa Pekka on tehnyt omia tarinoitaan, ei siellä ole koskaan ollut mitään liian korkealentoista tai kantaaottavaa. Suomalaista sielun- ja luonnonmaisemaa noissa lyriikoissa kuvataan ja se sopii hyvin meidän folk-poljentoon.
Miten Pekan sanoitukset syntyvät, annatteko hänelle aiheita tai kuuleeko hän lainkaan musiikkianne etukäteen?
Joutsen: Ei kuule. Se on älyttömän kiehtovaa, ja tavallaan täysi hyppy tuntemattomaan. Laitetaan kaksi täysin erilaista pakettia yhteen ja katsotaan mitä tapahtuu. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta tuodaan pientä yllätyselementtiä mukaan toimintaan. Toki varmasti olisi helpompaa jos meillä olisi sanat ja lähdettäisiin tekemään soundtrackia siihen. Tai sitten sanoittava taiteilija kuulisi musiikin ja luottaisi niihin inspiraatioihin mitä siitä syntyy. Pekkahan tekee sanat suomeksi, ja ne käännetään englanniksi eli se etu mikä siitä saataisiin vaikkapa etukäteen musiikin antamassa rytmityksessä menetetään joka tapauksessa kun kieli vaihtuu. Järjetön palikka, mutta on kiva silti luottaa siihen, että aina sieltä syntyy hyvää jälkeä.
Miten koitte yhteistyön tuottaja Jens Bogrenin kanssa ja onko tarkoitus tehdä myöhemminkin hommia yhdessä?
Holopainen: Mielellään tehtäisiin toinenkin levy yhdessä – varsinkin nyt kun tunnetaan toisemme henkilöinä ja tiedetään miten osapuolet toimivat. Jensillä on niin vahva visio, että meillä ei ole kuin hyviä muistoja edellisistä sessioista.
Joutsen: Jensin kanssa on haastavaa tehdä hommia, koska kyseessä on todella haluttu mies. Kaveri tekee vuodessa vain noin kahden bändin kanssa töitä suuremman produktion merkeissä. Enimmäkseen vain miksailee. Aikataulujen yhteen sovittaminen on siis vaikeaa. Tehtiin ennakkokuuntelusessio Suomenlinnassa kesällä. Kuulin ohimennen Jensin kertovan siellä haastattelussa, että Amorphis on kummallinen bändi siinä mielessä, että kaikki bändin jäsenet ovat ok ja oli mukava tehdä yhteistyötä meidän kanssa. Se kuulosti mukavalta ja on vaikea tavallaan kuvitella miten jossain toisessa yhtyeessä voi olla niin vaikeita henkilökemioita. Yleisempää tuntuu olevan se, että on ongelmia kuin se, että hommat sujuvat. Moni meidän teknikkokin on sanonut samaa; harvinaisen hyvä meininki tässä bändissä. Yleensä on aina joku, joka kiukuttelee tai joku mastermind joka kyykyttää koko muuta yhtyettä. Sitä vain pitää itse asiaa itsestään selvyytenä; miksi joku järkevä ihminen tekisi jotain vittumaista jollekin toiselle? Nähtävästi sitä vain tapahtuu.
Miten koette musiikin tekemisen muuttuneen Amorphiksen alkuajoista nykyhetkeen?
Holopainen: Onhan se muuttunut ja paljon. Alussa treenikämpällä soiteltiin ja ihmeteltiin toistemme biisiaihioita, piti vain jotain tehdä ja laittaa ulos jotta päästiin keikoille. Nykyään teknologia mahdollistaa kappaleen perusrakenteen tekemisen kotona ja lähettämisen sitten muille etukäteen. Joskus sitä kaipailee vanhoja aikoja, mutta kyllä näen aika mahdottomana enää sen ajatuksen, että mentäisiin pussikaljat kädessä treenikämpälle säveltämään ja asumaan. Nykyään kun bändin jäsenillä on perheitä, treenitkin lyödään lukkoon hyvissä ajoin ja harjoitusaika käytetään tehokkaasti hyväksi.
Joutsen: Ja nuorena sitä tuli vietettyä enemmän aikaa treeneissä yksinkertaisesti siksi, että oli opeteltava soittamaan.
Amorphis keikkailee aktiivisesti; onko meininki muuttunut pitkän uran aikana? Miten perheellisiltä setämiehiltä onnistuu tiukka rundaaminen?
Holopainen: Aika syklimäistähän tämä homma on. Levyjä tulee ulos ja kiertueet suunnitellaan siihen ympärille, kierretään niin pitkään kuin nähdään tarpeelliseksi ja taas sykli alkaa alusta. Keikkaa toki tehdään niin paljon, ettei näillä vuosirenkailla aivan samalla ”ränttätänttämeiningillä” voi mennä kuin nuorena. Onhan se kiertäminenkin muuttunut vuosien varrella, kaikki on ammattimaisempaa, teknikoita on enemmän ja homma tavallaan meille siinä mielessä helpompaa.
Millaisin odotuksin ja suunnitelmin lähdette kiertueelle esittämään uuden levyn materiaalia, ja kuinka kattavasti uusia kappaleita aiotte ottaa mukaan settiin?
Joutsen: Totta kai yritetään änkeä mahdollisimman paljon mukaan. Saamme lämppärikeikoilla soittaa sellaiset 45 minuuttia ja meillähän on 12 levyä, joista valita materiaalia. Toisaaltahan kun ollaan avausbändi, sehän on meille positiivisessa mielessä haastajan paikka. Meillä on se etu, että voidaan tehdä siitä tiivis ja menevä paketti. Varmasti saadaan kasaan todella hyvä setti.
Onko kiertueelle tulossa uusia paikkoja, joissa Amorphis esiintyy ensimmäistä kertaa?
Joutsen: Luxemburgissa soitetaan ensimmäistä kertaa monen muun metallibändin tavoin ja monissa kaupungeissa sekä maissa, joissa olemme aiemmin konsertoineet, keikkapaikat tulevat silti olemaan uusia. Teemme tosiaan loppuvuodesta kiertueen Nightwishin ja Arch Enemyn kanssa ja siellä on meille uusia keikkavenueita. On kiva haaste päästä lämmittelemään Nightwishia. Salit ovat isoja ja siellä on paljon sellaista jengiä, joka ei varmasti normaalisti tulisi meidän keikoille. Eli siinä on iso tilaisuus saada uusia faneja. Tulee todellakin olemaan haaste, mutta sitähän me kaikki tarvitaan kehittyäksemme.
Nightwish/Amorphis/Arch Enemy, siinä tuntuu olevan hyvin toisiaan täydentävä kokonaisuus?
Joutsen: Totta, se on hyvä paketti. Tein tosin juuri eilen haastattelun ulkomaille ja haastattelija kysyi ”miltäs tuntuu kun kolme noin erilaista bändiä soittaa yhdessä?” Oli aika hämmentävä kysymys. Totta kai musiikillisesti ollaan erilaisia, mutta jos mietitään suurempaa viitekehystä, niin kyllähän nuo bändit hyvin yhteen sopivat. Kaikki ovat omassa genressään arvostettuja ja levyjä sekä kokemusta takana paljon. Suunnitellaan juuri parasta aikaa meille taustalakanaa ja visuaalista ilmettä. Luulen, että kuulijoille se ei missään nimessä tule olemaan mikään puuduttava paketti vaan kokonaisuutena viihdyttävä ja näyttävä setti.
Missä näette Amorphiksen olevan 10 vuoden kuluttua?
Holopainen: Istutaan tässä ja tehdään teille haastattelua! Ei tässä hyytymisen merkkejä ole. Kunnianhimoisesti tehdään edelleen musiikkia ja jatketaan eteenpäin.
Joutsen: Kyllä. Tässä on tehty kovasti hommia, ei ole mitään syytä lopettaa. Kymmenen vuoden päästä olisi kiva, että homma olisi yhä mielekästä ja tehtäisiin hyviä levyjä. Vaikka tehdään ammatillisesti hommaa, jalat ovat silti koko ajan maassa. Ei tässä kuvitella, että jotain suurta tapahtuisi ja yhtäkkiä soitettaisiin jossain Olympiastadionilla. Toki jos se tapahtuu, niin tervetullut juttu ei siinä mitään! Aina voi unelmoida jostain suuremmasta, mutta kyllä tässä on aika paljon tullut koettua jo.
Viimeiset sanat Metalliluolan lukijoille?
Holopainen: Kömpikäähän sieltä Luolasta ulos ja hakekaa uusi levy haltuun ja mielellään kaksi. Suomen keikat alkavat syyskuussa ja siellä nähdään.
Joutsen: Lukijoille terveisiä, jos musiikki maistuu kannattaa nyt tulla Suomen keikoille. Jos nyt missaa, seuraava sauma saattaa mennä ensi kesään.
Haastattelu: Miikka Merikoski
Kuvat: Yhtyeen promokuvat
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
