Tänä vuonna TuskaLive-konserttisarja tarjosi metalliväelle näyttävän ja kuuluvan pikkujoulujuhlan, kun Helsingin Jäähallin valtasivat viikinkimetallin lipunkantaja Amon Amarth, mustahkon kuolon veteraani Behemoth ja reippaan sankariheavyn edustaja Grand Magus.
Mustaksi laatikoksi verhoilla rajattu Jäähalli sopi tilaisuuteen näppärästi. Soundeiltaan tila oli täydellinen illan esiintyjille. Illan loppua kohden rummut ja hetkittäin bassokin kuuluivat hieman dominoivammin, mutta laulu ja kitarat olivat kuultavissa kautta linjan. Asianmukaiset tulpat korvissa ilta oli äänentoistollisesti erittäin toimiva.
Alkuillasta puolityhjänä kumottava permanto täyttyi toisena esiintyneen Behemothin aikana melko mukavasti. Pääesiintyjän aikana mikseripöydästä lavalle saakka vallitsi jo varsin tiivis tunnelma. Kuitenkaan edes loppuillan yleisömäärä ei onnistunut lämmittämään hallia fyysisesti. Hyinen pohjolan viima luikerteli verhojen välistä pitäen huolen, ettei tunnelma käynyt liian kuumaksi.
Ensimmäisenä esiintyneen Grand Maguksen aikana paikalle saapunut väki vaikutti olevan myös hieman kohmeessa. Viime toukokuussa “Sword Songs”-albuminsa julkaissut ruotsalaisbändi soitti hyvin ja ammattitaidolla, mutta laulaja-kitaristi Janne Christofferssonin motivaatiopuheista huolimatta jengi pysyi melko vaisuna setin loppuhetkille saakka.
Bändin materiaali on helposti lähestyttävää hevisankarointia ja kelpo mättöä, mutta vain muutama yleisön jäsen osoitti keikan aikana nyökyttelyä enemmän aktiivisuutta. Toiseksi viimeinen “Like Oar Strikes The Water” sai katsojiin jo hieman enemmän eloa ja päätösbiisi “Hammer Of The Northia” joku ehti väkijoukosta toivoakin.
Behemothin aloitusta odotellessa alkoi permanto täyttyä ja lavan edusta tiivistyä. Lavan tienoilla leijui vieno suitsukkeen tuoksu ja yhtyettä kannustettiin lavalle huutaen. Aloitusbiisi “Ora Pro Nobis Lucifer” otettiin vastaan ilmeisen innokkaalla metelillä. Yleisö eli mukana läpi keikan. Varsinkin “Blow Your Trumpets Gabriel” sai nyrkit pystyyn keulamies Nergalin kannustuksella.
Tunnelman luomisen kannalta erityismaininta “Messe Noiren” aloitukselle Nergalin saapuessa pimeydestä yksinäisessä valokeilassa lavalle suitsukekippoa heiluttaen chanttien soidessa. Mustalla verhoillussa Jäähallissa pimeän loistava hetki! Puolan mustat lähettiläät vetivät setin hyvällä sykkeellä, sopivalla ripauksella showta ja riittimäistä henkeä.
Amon Amarthin show oli alusta alkaen mahtipontisuudessaan viikinkimetallin veteraaneille sopien maailmanluokkaa. Rumpusetti kimmelsi valtavan, palavasilmäisen viikinkikypärän päällä ja lavalla käytiin biiseihin liittyvien tarinoiden taisteluita. Kaiken ylimääräisen rekvisiitan lisäksi Amon Amarth on kokonaisuutena viihdyttävä. Bändi soittaa ja esiintyy kokemuksen ja terveen itsetunnon tuomalla varmuudella. Varsinkin solisti Johan Hegg on lavapersoonana valtava, muutenkin kuin fyysisesti. Hän myös liikkuu isoksi ja aikuiseksi mieheksi yllättävän vikkelästi ja energisesti ympäri lavaa pitkänkin setin ajan.
Länsinaapurin metalliviikingit potkaisivat Valhallan bileet käyntiin “The Pursuit Of Vikingsillä” ja “As Loke Fallsilla”. Parin ensimmäisen kappaleen jälkeen Hegg piti tervetuliaispuheen suomeksi. Hyvä veto Helsingissä, ja onhan bändillä myös siteensä Suomeen jo alkumetreiltä.
Kiertueen promotoimalta “Jomsviking” -albumilta kuultiin heti alkuun “First Kill”, “The Way Of Viking” ja “At Dawn’s First Light”. Myöhemmin setissä soi vielä “On a Sea Of Blood” ja “One Thousand Burning Arrows” ja encorena hittibiisi “Raise Your Horns”. Edellä mainittu luonnollisesti esiteltiin juomasarvien kanssa, Heggin juomasarven ollessa noin viiden litran vetoinen.
Settilistalla yhteislauluun houkutti muun muassa “Deceiver Of The Gods”, encoreissa soitettu “Guardians Of Asgaard” ja “Death In Fire”. Viimeiseksi mainitun biisin kohdalla Hegg veti Ruotsi -kortin yleisöä huudattaessaan, muistuttaen, että seuraava keikka soitetaan länsinaapurissa ja tokihan sitä kovempaa täytyy Helsingissä huutaa.
Setti päättyi “Twilight Of The Thunder Godiin” ja lupauksiin nähdä samoissa merkeissä uudestaan.
Ruotsin metalliviikinkien jälkeen olikin hyvä lähteä joulukuiseen iltaan Raise Your Hornsia hyräillen.
TEKSTI JA KUVAT: Raisa Krogerus (c)Metalliluola
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
