Amaranthe perustettiin Ruotsissa vuonna 2008 laulaja Jake E. Lundbergin ja kitaristi Olof Mörckin toimesta. Hetken kuluttua mukaan saapuivat myös bändin kaksi muuta laulajaa Elize Ryd ja Andreas Solveström sekä rumpali Morten Løwe Sørensen. Basisti Johan Andreassen liittyi mukaan vielä myöhemmin. Yhtyeen alkuperäinen nimi oli Avalanche, mutta lopulta vuonna 2009 nimi muuttui oikeudellisista syistä Amarantheksi, joka on kreikkalaista alkuperää ja tarkoittaa ”ei-häviävää”. Amaranthen erikoisuus on kolme erityylistä laulajaa. Jake E. vastasi puhtaista miesvokaaleista, Ryd puhtaista naisvokaaleista ja kahden ensimmäisen levyn osalta örinälaulu oli Solveströmin heiniä. Uusimmilla levyillä, eli vuodesta 2013 lähtien hänen paikkansa bändissä on ottanut Henrik Englund Wilhelmsson.
Kolme erilaista laulajaa voi olla monen mielestä erikoinen veto, mutta Amaranthe on osoittanut, että se voi parhaimmillaan toimia kuin unelma. Biiseihin saa aivan erilaista rytinää sekä syvyyttä, kun vokalistit jakavat vastuun sekä täydentävät toisiaan. Amaranthen musiikkityyli on enimmäkseen energistä power metallia/metalcorea. Mukana on hiukan pop-vaikutteita, mutta toisaalta myös melodista death metallia eli kirjo on laaja. Bändin musiikki tuskin jättää kuulijaansa täysin kylmäksi, sitä joko rakastaa tai inhoaa.
Debyyttilevy nimikoitiin simppelisti ”Amarantheksi”. Se levytettiin Tanskassa ja Ruotsin Göteborgissa vuoden 2010 loppupuolella ja julkaistiin Euroopassa huhtikuussa 2011. Albumin avausbiisi on vauhdikas ”Leave Everything Behind,” joka löytyy myös yhtyeen samannimiseltä ensimmäiseltä EP:ltä. Jo tässä kappaleessa huomaa, miten upeasti kolme laulajaa pystyvät hoitamaan omat vahvuusalueensa ja kun ne yhdistetään, jälki on loistavaa. Biisi repäisee kuulijan mukaansa, eikä hellitä otettaan koko reilun kolmeminuuttisen kestonsa aikana.
Seuraavat kaksi esitystä ovat hyvin tuttuja bändin livenä nähneille, sillä ”Hunger” ja ”1.000.000 Lightyears” soivat lähestulkoon aina Amaranthen keikalla ja mikäs siinä, kun jälki on näin hienoa. ”Hungerissa” Mörckin kitarataidot tulevat myös avauskappaletta paremmin esille, vaikka osa melodiasta on peräisin saman henkilön hoitamista kosketinsoittimista. Levyn viisi ensimmäistä raitaa ovat enimmäkseen täysillä höyryillä eteenpäin paahtamista ja vasta sen jälkeen tuleva ”Amaranthine” rauhoittaa menoa hiukan alkaen Elizen kauniilla yksinlaululla. Biisi on tempoltaan levyn rauhallisimmasta päästä. Se ei ole kuitenkaan huono asia, vaan on onnistunut balladimainen lisä levylle.
Sen jälkeen mennään enemmän tai vähemmän urut auki koko albumin loppuun saakka. Huomionarvoinen nosto loppupuolelta on ”Call Out My Name,” joka on popahtavasta jumputuksestaan huolimatta yksi levyn parhaista biiseistä.
Musiikkivideoissaan Amaranthe on saanut nauttia toisen ruotsalaisen, Patric Ullaeusin kädenjäljestä. Ullaeusin ohjaamat videot ovat lähes järjestään upeaa katsottavaa ja Amaranthen videot eivät ole tästä poikkeus. Saman herran palveluksista ovat päässeet nauttimaan myös lukuisat muut bändit, kuten In Flames, Within Temptation, Dimmu Borgir sekä Amorphis. Kun yhtye on itse voimakkaasti esillä videoissa, ei haittaa että Amaranthen jäsenet ovat miellyttäviä katsella. Varsinkin miesnäkökulmasta katsottuna Elize Ryd osaa vangita katsojan ja voin kuvitella bändistä viisi vuotta sitten poistuneen Jake E:n tehneen saman naisille.
Kuten alussa totesin, Amaranthen tapa yhdistellä pop- ja hevivaikutteita yhteen biisien sisällä herättää varmasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Itse olen päätynyt selvästi tämän persoonallisen tyylin puolelle ja nautin ryhmän energisyydestä sekä kappaleiden positiivisuudesta. Sitten kun on aika synkistellä, voi laittaa jotain muuta soimaan.
9/10
Marko Leppinen
1. Leave Everything Behind
2. Hunger
3. 1.000.000 Light Years
4. Automatic
5. My Transition
6. Amaranthine
7. Rain
8. Call Out My Name
9. Enter The Maze
10. Director’s Cut
11. Act Of Desperation
12. Serendipity
Harvinainen autoton espoolainen, kuuntelee musiikkia melko laidasta laitaan, mutta melodinen metalli, vaihtoehtometalli sekä raskaampi rock kolahtavat eniten. Keräilee käytettyjä jääkiekkopaitoja ja viettää suuren osan talvesta jäähallissa. Myös jenkkifutis osuu ja uppoaa.
 Metalliluolan arvio, Marko Leppinen.){kind=link}