[three_fourth]Hospital metal? Pilleripurkki esiin ja suoraan pehmustettuun huoneeseen vai verisenä halailemaan steriilejä sairaalankäytäviä? Voin olla väärässäkin, mutta bändin itsensä määritteltelemä musiikkigenre hospital metal ei ole kiinnostusarvoa lisäävä tekijä. Noh spekuloinnit sikseen ja itse asiaan. Vuonna 2008 perustettu Amanita Virosa (suomeksi valkokärpässieni) iski keväällä ulos ensimmäisen täyspitkänsä Inverse Recordsin toimesta. Aikaisempi demo vuodelta 2012 jo näytti suuntaa useita metalligenrejä sekoittavalle yhtyeelle. Muutosta demon ajoista tuli sen verran, että täyspitkälle koskettimet tulivat mukaan, mikä oli selkeästi yhtyeen kannalta hyvä asia.
Amanita Virosan musiikki liikkuu melodisen death- sekä black metallin välimaastoissa, jota väritetään pienillä thrash-vaikutteilla. Varovasti voisi vertauskuvia hakea Dimmu Borgirista kuin myös Göteborgin melodisen death metallin pioneereiltä. Oikeastaan Amanita Virosa on luonut oman cocktailinsa eri genreistä, joita se tehokkaasti musiikissaan hyödyntää. Erottavana tekijänä useista kilpailijoista yhtye käyttää koskettimia, jotka sulautuvat bändin monipuoliseen ulosantiin kuin valelääkäri Mikkelin keskussairaalaan.
Lyhyen intron jälkeen lähdetään iloisessa lääketokkurassa liikenteeseen varsin vakuuttavalla kappaleella ”My Slighest Hope”, joka piirtää selkeät ääriviivat koko albumille. Koskettimet tukevat pirteää kitaratulitusta ja laulaja Clamors sylkee lauluosuudet monipuolisella äänenkäytöllään. Kappaleen puolivälissä lääkemäärää lisätään kun rumpali Torsoholocaustin fillin jälkeen isketään grovaavampaa tykitystä kieron riffin johtaessa näytössä. Biisin loppupuolella kuultava soolo on yllättävä varsin perinteisessä merkityksessä. Hieno lopetus.
Albumin kovin tykitys on laulettu poikkeuksellisesti suomeksi. ”Valuta Vereni Tähän Maahan” on sekoitus modernia metallia squaeleineen kuin myös groovaavaa perinteistä death metallia raskaampine osineen. Suomenkielen käyttö tuntui aluksi oudolta ratkaisulta, mutta jotenkin sairaalla tavalla se istuu sävellyskokonaisuuteen. Levyn tasainen kappalemateriaali saa oikeastaan ainoan särön biisistä ”No Life King”, jonka thrash-tyylinen revittely kertosäkeineen ja taustahuutoineen saa käden hapuilemaan lääkepurkkia.
Vaikka levy onkin päällisin puolin nautittavaa kuultavaa, niin olisin kaivannut yhtyeeltä vieläkin rohkeampaa otetta, jossa uppouduttaisiin kunnolla ihmismielen syövereihin. ”Dead Inside”-biisin maalailevat osiot, kuin myös ”pianolla” väritetyt riffit- sekä soolot ovat juuri niitä elementtejä mitä näinkin taitavan yhtyeen tulisi rohkeammin musiikissaan käyttää. Ei käy kumminkaan valittaminen, koska Asystole on moninkin osin erittäin onnistunut debyytti. Bändi soittaa tiukasti yhteen ja biisit ovat tunnistettavia. Tuotannollisesti levyn terävä soundimaailma soi selkeästi ja yksityiskohdille on annettu riittävästi tilaa. Ehdottomasti tutustuminen arvoinen levy kaikille raskaamman musiikin faneille.
8- / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Vita a Mortam
02. My Slightest Hope
03. …Of Failing
04. Valuta Vereni Tähän Maahan
05. No Life King
06. Dead Inside
07. Mental Failure
08. Suck The Poison
09. Dead Body Love[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
){kind=link}