Maailman suurin Rock-mammutti ja -dinosaurus AC/DC saapui Hämeenlinnan uuteen Kantolan Tapahtumapuistoon 22.07.2015 osana “Rock Or Bust”-maailmankiertuettaan. Väkeä oli saapunut paikalle n. 55 000, joten voidaan puhua Suomen mittakaavassa megaluokan tapahtumasta, mikä kyllä näkyi Hämeenlinnan kokoisen pikkukaupungin katukuvassa pitkin päivää. AC/DC on sen luokan nimi ja Rock-maailman instituutio, että se oli houkutellut alueelle jengiä vauvasta vaariin, hard core-faneista tavallisiin kaduntallaajiin ja julkkiksiin. Kyseessä oli myös mahdollisesti viimeinen mahdollisuus nähdä ja ennen kaikkea kokea AC/DC livenä Suomen maaperällä, vaikka edelliset kiertueet huomioiden ensi vuonna voi koittaa vielä seuraava mahdollisuus. (TV)
AC/DC:n keikka oli myös ensimmäinen Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuistossa järjestetty megakonsertti, joten tästä johtuen pieni epäilys järjestelyjen toimivuudesta oli ilmassa. Kantola sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta ja matka keikka-alueelle sujui massiivisesta yleisömäärästä huolimatta varsin leppoisasti, sillä mitä lähemmäs itse keikka-aluetta tultiin, sitä paremmin ns. huolto toimi. Matkan varrelle oli pystytetty melkoinen määrä myyntipisteitä, joista sai ruokaa ja juomaa. Alueelle tullessa oli turvatarkastus, joka ei ainakaan meidän kohdalla ollut mallia kumihanska, vaan kyseessä oli perinteinen taputtelu-tarkistus.
Itse Kantolan alue oli massiivinen. Anniskelualue oli vähintään puoli kilometriä säteeltään ja alueelle oli pystytetty lukuisia myyntipisteitä, joissa ei tarvinnut pitkään jonottaa, että sai janonsa tyydytettyä. Jos jotain negatiivista hakee, niin anniskelu puolelta olisi ollut kiva ostaa jotain ruokaa kaljan seuraksi. Ruokamyynti oli nimittäin sijoitettu anniskelualueen ja lavan väliin. Kaljajonot olivat tapahtuman kokoluokka huomioon ottaen hämmentävän nopeasti vetävät, samoin vessoja oli riittävästi ja jonotusaika niihin oli varttuneempi keikkaväki huomioiden varsin armelias. (IJ)
Varsinaisen musiikillisen annin osalta pääesiintyjän AC/DC:n osuus alkoi n. puoli tuntia virallisesta aikataulusta myöhässä, mutta se tuskin väkeä juuri harmitti, sillä paikalla oli 2 kelvollista lämppäriä, Santa Cruz ja Vintage Trouble. 50- ja 60-lukujen hengessä soittava Blues Rock-yhtye Vintage Trouble sai toimittajalta pisteet railakkaalla ja energisellä meiningillään, mutta Santa Cruz jäi näkemättä kiitos porttien ulkopuolisten paitakojujonojen… Alkupäivän Hämeenlinnaa riivanneet ajoittaiset vesisateet väistyivät onneksi H-hetken lähestyessä taivaanrantaan ja konserttielämyksestä päästiin nauttimaan mukavassa säässä.
AC/DC:n setti räjähti käyntiin maata tärisyttävällä intro-videolla, jossa astronautit törmäävät kuussa laavaa ja tulenlieskoja puskevaan Angus-meteoriittiin, joka nousee ja syöksyy kohti maapalloa iskeytyen lopulta sen kamaraan räjäyttäen pyrot ja valot lavalla sekä tietysti koko Kantolan yleisömeren liekkeihin uusimman albumin nimibiisin ”Rock or Bust” saattelemana. AC/DC on jälleen täällä!
AC/DC tarjoili Hämeenlinnassa jo hyvin tutuksi tulleen hittikavalkaadinsa vain joillakin muutoksilla viime kiertueilla tutuksi tulleeseen settiinsä. Uusimmalta julkaisulta setissä mukana olivat nimibiisi ”Rock or Bust”, ”Play Ball” ja ”Baptism by Fire” sekä yksi harvinaisempi live-veto, ”Back in Blackilta” tuttu ”Have a Drink on Me”, joka mahtoi olla kunnianosoitus yhtyeen riveistä poistuneille jäsenille Malcolmille ja Bonille. Vaikka AC/DC:n setti ei juuri ole vuosien varrella juurikaan muuttunut yksittäisiä biisejä lukuunottamatta, kyseessä on niin kokonaisvaltainen musiikillinen ja visuaalinen elämys, ettei moiseen asiaan viitsi tarttua. AC/DC on muutenkin aina ollut bändi, jolta on saanut aina sitä, mitä on odottaa voinut eli helvetin nautinnollisen show:n. AC/DC:n alkukantainen ja hypnoottinen Rock-rytmi valtaa jokaisen kuulijan ja vaivuttaa transsin kaltaiseen tilaan, jossa ei ensimmäiseksi tule biisilista mieleen. Suurimpia yleisön mylvähdyksiä aiheuttivat totuttuun tapaan ”Thunderstruck”, ”Hells Bells”, ”You Shook Me All Night Long”, ”Let There Be Rock:n” perinteinen Angus:n soolo-show sekä encoret ”Highway to Hell” ja ”For Those About to Rock”.
Monien mielessä varmasti liikkui etukäteen, kuinka dementian nujertaman Malcolm Youngin ja rötöstelyyn sortuneen Phil Ruddin poissolo vaikuttaisi bändin esiintymiseen ja yleensä livekuntoon. Kävi kuitenkin nopeasti selväksi, että asiasta ei tarvinnut olla huolissaan, sillä Angusin ja Malcolmin veljenpoika Stevie Young ja ”The Razors Edge” levyllä ja sitä seuranneella kiertueella bändissä kannuttanut Chris Slade hoitivat rytmiryhmän tonttinsa mallikkaasti. Stevien ja Chrisin näyttäytyessa screeneillä kävi väkisinki mielessä, että siinä pitäisi olla Malcolm ja Phil.
Päälle 6-kympin ikä alkaa toki jo äijissä näkyä ja kuulua, mutta miehillä on niin paljon karismaa, rutiinia ja kokemusta, että homma hoidetaan purkkiin joka tapauksessa mallikkaasti, vaikka välillä tempo tahtoi heilua ja sormet olla hiukan kankeita kitaran kaulalla. Angus jaksoi edelleen juoksennella energisesti ja ottaa yleisön suvereenisti haltuunsa ja Brian oli jälleen oma karismaattinen itsensä, eikä hänen äänensä ollut juuri edellisiltä Suomen keikoilta juuri muuksi muuttunut. Normaaliin tapaan staattisesti paikallaan beatin tahdissa hytkyvä ja taustoja laulava rytmiryhmä teki sen, mihin on aina totuttu eli hoiti hommansa eleettömästi antaen lavan ja mylvivän yleisön nokkamiesten Angusin ja Brianin haltuun.
Kun kanuunat laukaistiin viimeisen kerran ilotulitteiden kera ”For Those About to Rock:n” päätteeksi ja valot pimenivät satojen ellei tuhansien punaisten pirunsarvien vilkkuessa vellovassa yleisömeressä, tuli haikea ja tyhjä olo. ”Tässäkö se nyt oli? Tähänkö se nyt päättyi?” Oli miten oli, AC/DC antoi vastinetta rahalle jälleen kerran tarjoten vertaansa vailla olevan elämyksen ja show:n, jonka omatkin mukana olleet skidini toivottavasti muistavat lopun elämäänsä. Ja eihän sitä koskaan tiedä. Kyllä herroilla on vielä virtaa yhden levyn ja kiertueen verran. Näin ainakin toivotaan. (TV)
Keikalta poistuminen tapahtui yleisömäärä huomioiden varsin helposti, toki ruuhkilta oli mahdoton välttyä, mutta sopu antoi sijaa ja alueelta poistuminen tapahtui ainakin lähtömme aikaan varsin rauhallisesti.. Kantola toimi alueena mainiosti, joka ainakin allekirjoittaneelle herätti toiveen uusista jättikonserteista. Jos jostain pitää tässä kohden valittaa, niin se oli roskakorien puute. Anniskelualue ja Kantolan lähistö oli keikan jälkeen melko törkyinen eli pieni lisäsatsaus tähän puoleen olisi mielestäni kannattanut. Kokonaisuutena tapahtuma oli Suomen mittakaavassa melkoinen jättiläinen, mutta järjestelyt toimivat siitä huolimatta hämmentävän hyvin. (IJ)
AC/DC setti:
1.Rock Or Bust
2.Shoot To Thrill
3.Hell Ain’t A Bad Place To Be
4.Back In Black
5.Play Ball
6.Dirty Deeds Done Dirt Cheap
7.Thunderstruck
8.High Voltage
9.Rock’n’Roll Train
10.Hells Bells
11.Baptism By Fire
12.You Shook Me All Night Long
13.Sin City
14.Shot Down In Flames
15.Have A Drink On Me
16.T.N.T.
17.Whole Lotta Rosie
18.Let There Be Rock
encore:
19.Highway To Hell
20.For Those About To Rock (We Salute You)
Toimittajat: Tomi Väänänen & Ilkka Järvenpää
(c)Metalliluola
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
