Jyväskylän perukoilta kajahtaa vanhan liiton asenteellista punkrockia. Vuonna 2010 perustetun yhteiskuntakriittisen Sisäilmaongelma-yhtyeen omakustanne “Luujauho” on yhtyeen toinen kokopitkä.
Levy sisältää 11 rallia, joista voi kuulla vanhaa Eppu Normaalia, Vandaaleja ja L.A.M.F.ia. Bändi kuulostaa myös itseltään, mutta vaikutteita 1980- ja 1990 -luvun punksoundista kaikessa rosoisuudessaan on helppo havaita. Tämähän on pelkästään positiivinen asia. Hienoa, että tällaistakin vielä tehdään.
“Luujauho” on viihdyttävä ja kelpo kuunneltava. Lievä tasapaksuus ja julistaminen kuitenkin puuduttaa äkkiä. Yhtyeen jäsenten keski-ikä (ainakin promokuvan perusteella) lähentelee… noh, keski-ikää, joten sanoma ei (onneksi) ole mitään naiivia teinihurmosta vaan lyriikoista löytyy ihan varteenotettavaa sanomaa.
Muutama helmikin mahtuu albumille. Leppoisampi “Hyytyy tai valuu” spagettiwestern-fiiliksissään on asemoitu sopivasti levyn keskivaiheille rauhoittamaan mellakointia. “Shhh… HILJAA!” jää korvamadoksi ja voittaa varmasti livenä yleisön puolelleen. Levyn päättävä “Pienenä maan” onkin ehkä pienimuotoinen klassikko. Jello Biafra -henkisellä riffittelyllä ja kaihoisalla melodialla varustettu kolmeminuuttinen on napakymppibiisi, joka kannattaa ehdottomasti kuunnella. Selvästi levyn paras kappale.
Sisäilmaongelma tekee musiikkiaan selvästi suurella sydämellä. Suuntana ei ehkä ole suuret areenat, mutta tässäkin tapauksessa asenne ratkaisee ja bändille soisi vielä pitkää ikää.
7/10
https://sisailmaongelma.bandcamp.com/album/luujauho
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
