Mötley Crüe julkaisi uransa viidennen studioalbumin ”Dr. Feelgood” 1989. Metalliluola päätti ottaa syyniin tämän klassikkoasemaan nousseen teoksen.
Vuonna 1989 Mötley Crüe oli uransa huipulla. Ainoa asia, mikä bändiltä puuttui, oli kriitikoiden arvostus. Alkuaikojen pahimpien sekoiluvuosien jälkeen yhtye päätti palkata uudelle levylleen tuottajaksi kanadalaisen Bob Rockin, joka tässä vaiheessa tunnettiin parhaiten yhteistyöstään Bruce Fairbairnin kanssa muun muassa Bon Jovin sekä Aerosmithin levyillä. Toki miehellä oli vyöllään jo useita menestyksiä tuottajana, kuten Kingdom Comen omaa nimeä kantanut debyytti sekä The Cultin ”Sonic Temple”.
Raitistunut yhtye joutui Rockin kovien vaatimusten alla uransa kovimpaan myllyyn studiossa, tuottajan vaatiessa muusikoilta lukuisia ottoja. Erityisesti vokalisti Vince Neil joutui studiossa todella tiukille, Rockin laulattaessa miestä tuntikausia ja useasti saaden aikaan vaan pienen pätkän säkeistöä.
Albumi starttaa lyhyellä ”T.n.T. (Terror ’n Tinseltown)” -introlla, jonka perään bändi jysäyttää kehiin ensimmäisen singlejulkaisun, eli levyn nimikkoraidan. Raskaasti jyräävä, mutta silti pirullisen notkeasti groovaava biisi oli jotain mitä Mötley Crüelta ei oltu osattu odottaa. Järkyttävän hyvältä soundaava, äärimmäisen tiukasti soitettu ja takiaisen lailla korvaan tarttuva kappale oli ensimmäinen albumin napakympeistä.
Jatkoa seurasi Mick Marsin slidekitaroinnin värittämien ”Slice Of Your Pien” ja ”Rattlesnaken Shaken” myötä. Molemmat ovat mainioita vetoja, mutta Crüe ei tällä kertaa tyytynyt ”vain” hyvään, sillä seuraavana levyllä vuorossa oli todellinen täysosuma. ”Kickstart My Heart” rysähtää käyntiin Marsin kuolemattomalla introlla ja kun mukana on tippurin tehokkuudella tarttuva kertosäe, voidaan biisi luokitella saman tien kuolemattomien hard rock -viisujen joukkoon.
Onnistuneiden biisien ketju saa jatkoa balladi ”Without Youlla” ja ”Same Ol’ Situationilla (S.O.S.)”, joista erityisesti jälkimmäinen lasketaan napakymppien joukkoon. ”Sticky Sweet” puolestaan tutustuttaa kuulijan Mötikkä-biiseistä jo aiemmin tuttuun hahmoon, eli kyltymättömään naiseen.
”Now when I’ve done good she slaps me on the ass. It takes more than ten seconds
To satisfy this lass. The way she walks, I swear Should be a crime.
Sirens scream every time you walk by.”
Samalla teemalla jatketaan seuraavassa biisissä eli ”She Goes Downissa,” joka osoittaa hyvänä kappaleena levyn tason häviten siitä huolimatta selkeästi parhaimmistolle. Kappaleen lyriikat ovat mikäli mahdollista vielä edeltäjäänsä törkyisemmät. Vuonna 1989 #metoo oli vielä jossain kaukana tulevaisuudessa, joten Mötley-leiri antoi palaa.
”Flat on my back she goes down
For backstage pass, she goes down
With all of my friends, she goes down.”
Parin törkyisemmän rokkipalan jälkeen vuorossa oli jälleen napakymppi: ”Don’t Go Away Mad (Just Go Away)”. Mötley-mittapuulla mitattuna kevyt poprock-veto on kestänyt ajan hammasta hyvin. Kolmivarttinen levy päättyy balladiin ”Time For Change”, jota yllättäen ei julkaistu singlenä. Biisi huokuu hittipotentiaalia sisältäen luonnollisesti asiaan kuuluvan kertosäkeen modulaation sovituksen loppupuolella.
”Dr. Feelgood” oli aikoinaan massiivinen menestys. Levy myi pelkästään USA:ssa yli 6 miljoonaa kappaletta ja valloitti maan albumilistan ykköspaikan. Tämän lisäksi viisi singlejulkaisua rynnistivät Hot 100-listalle, ”Dr. Feelgoodin” sekä ”Without Youn” kivutessa aina top-kymppiin saakka. Levyn myyntiluvut maailmanlaajuisesti nousevat kirkkaasti yli kymmeneen miljoonaan ja kiekko sai Crüelle aikaisemmin saavuttamattoman kriitikoiden arvostuksen.
Albumi on kiistatta Mötiköiden uran paras. Levy välttää täysin bändiä usein vaivanneen ongelman: siinä ei ole lainkaan täytekappaleita. Tähän päälle tarjolla on Bob Rockin platinaluokan tuotanto ja lopputuloksena oli yhtyeen 35 vuotta kestäneen uran huippukohta. Tarinan mukaan Metallica päätyi valitsemaan Rockin erään mustakantisen levyn tuottajaksi pitkälti ”Dr. Feelgoodin” soundimaailman takia, joten levyn vaikutus hard rockiin ja metalliin on kiistatta ollut massiivinen.
Kuten vanha klasikkolaulu sanoo, väliaikaista kaikki on vaan, toteutui myös Mötley Crüe-leirissä. Massiivisen maailmankiertueen ja kokoelmalevyn (”Decade Of Decadence 81-91”) jälkeen Vince Neil, lähteestä riippuen joko jätti yhtyeen tai sai potkut vuonna 1992, palaten toki takaisin kotiin vuonna 1997. Mutta se on jo kokonaan toinen tarina.
9½/10
Ilkka Järvenpää
1. T.N.T. (Terror ’N Tinseltown)
2. Dr. Feelgood
3. Slice Of Your Pie
4. Rattlesnake Shake
5. Kickstart My Heart
6. Without You
7. Same Ol’ Situation
8. Sticky Sweet
9. She Goes Down
10. Don’t Go Away Mad (Just Go Away)
11. Time For Change
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}