Kolmen vuosikymmenen rajapyykin kunniaksi on jälleen aika viettää 53 minuuttia Panteran myydyimmän ja tunnetuimman levyn ”Vulgar Display Of Power” parissa. Albumilta lohkaistut singlet soivat julkaisun jälkeen ahkerasti radiossa ja MTV:llä nostaen bändin nimen lopullisesti kaikkien tietoisuuteen. Nimi otettiin Manaaja-elokuvasta ja kansikuva on väkivaltaisuudessaan legendaarinen.
Levyn hitit soivat tarttuvasti edelleen. Koko albumin ensimmäinen puolisko on lähtemättömästi ja syystä painautunut hevifanien mieleen. ”This Love,” ”Mouth For War,” ”Fucking Hostile” sekä ”Walk” ovat aikansa kunnialauluja, ja saivat vanhan kaartin ryhdistäytymään. Ne jotka eivät siihen pystyneet vajosivat unohduksiin. On syytä todeta myös, ettei levyn loppupuoli häviä lainkaan vertailussa, vaan sieltä löytyy hitaammin selkärankaan uppoavia kappaleita kuten ”Live In A Hole” sekä suoraan suoneen iskeviä vetoja ”Rise” tyyliin. Kiekon päättää eeppisiin mittasuhteisiin kohoava ”Hollow”, jonka alun tunnelmointi tuo yhä kylmät väreet selkärankaan. Vokalisti Phil Anselmon tulkinta on tässä kohdin erilainen kuin muissa biiseissä, ja osoittaa hänen omistaneen monipuolisia laulutaitoja.
Levyä on niputettu thrash metal -osastoon, ja yksittäisiä tähän genreen kuuluvia hetkiä löytyy materiaalista. Varsinaisesti kyseessä ei silti ole thrash-levy, vaan sen sisältävää musiikkia voisi osuvammin luonnehtia raskaaksi groove metalliksi, jota tyylilajina Pantera oli vahvasti muovaamassa. Myöhemmin lukuisat yhtyeet ovat ottaneet yhtyeen sovituksista mallia ja hioneet niitä eteenpäin. Uusia esimerkkejä kuulee nykyään säännöllisesti.
Dimebag Darrellin kitara on levyn keskipisteessä ja miehen soittoa kuunnellessa voi hyvin ymmärtää miksi Pantera aikanaan vaikutti niin moneen uuteen ja vanhaan metallibändiin. Toki Anselmon aiempaa raaempi laulutyyli ja rytmiryhmän tiukka poljenta ovat myös olennainen osa soundia. ”Vulgar Display Of Powerin” odellinen tähti on tästä huolimatta Darrell, jonka kitara soi kylmän raskaasti ja samaan aikaan melodisesti. Hänen soittonsa täyttää äänikuvan hienosti ja kappaleessa ”Hollow” kuullaan jopa kolmea eri kitararaitaa. Myös miehen soolotyöskentelyä on ilo kuunnella, soolot ovat erittäin hyvin sävellettyjä ja ”This Lovessa” Darrellin kitara tuntuu kuin itkevän tuskissaan.
Pantera oli aikansa edustaja sekä hyvässä, että pahassa. Bändi jäi ikuisiksi ajoiksi 1990-luvun ilmiöksi, eikä kyennyt viemään soundiaan enää seuraavalle vuosituhannelle. Yhtye hajosi sisäisten ristiriitojen ja huumeongelmien saatellessa 2000-luvun alkupuolella. Anselmo on vaikuttanut myöhemmin lukuisissa eri kokoonpanoissa, mutta Panteran suosiota hän ei ole kyennyt toistamaan. Darrell oli erittäin lahjakas soittaja, joka olisi saattanut tehdä vielä lukuisia merkittäviä levytyksiä, mikäli häntä ei olisi viety keskuudestamme liian aikaisin. Myös tunnistettavalla tyylillä rumpuja takova kitaristin veli Vinnie Paul menehtyi muutamia vuosia sitten.
”Vulgar Display Of Power” julkaistiin sen 20-vuotisjuhlan kunniaksi 2012 uudelleen masteroituna tuplalevynä, jossa mukana on DVD sisältäen live-pätkiä sekä musiikkivideoita. Albumi on edelleen merkkipaalu metallimusiikin historiassa, ja sen vaikutus kuuluu selkeästi nykypäivän raskaammassa musiikissa. Mikäli et ole sitä vielä kuullut, kannattaa virhe korjata viimeistään nyt.
9/10
Ville Krannila
1.Mouth For War
2.A New Level
3.Walk
4.Fucking Hostile
5.This Love
6.Rise
7.No Good
8.Live In A Hole
9.Regular People
10.By Demons Be Driven
11.Hollow
Lue myös Metalliluolan artikkeli Panteran vuonna 1996 ilmestyneestä ”The Great Southern Trendkill”-albumista.
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}