Ruotsalaislaulaja Tommy Karevik on tullut tunnetuksi Kamelot– ja Seventh Wonder -yhtyeiden vahvana äänenä.
Kamelot on ollut tuttu keikkavieras maassamme, mutta Seventh Wonderia on ollut mahdollista nähdä huomattavasti harvemmin. Toukokuun alussa tarjoutui ilahduttavasti tilaisuus tämän progressiivisen metalliyhtyeen todistamiseen ja Tampereen Klubin keikan yhteydessä Tommylla oli aikaa myös juttutuokioon.
Haastattelun pääpaino pidettiin Seventh Wonderissa, mutta mukaan mahtui toki myös hieman Kamelotia sekä laulajan muita projekteja.
Millainen yhtye Seventh Wonder on?
Kaikki alkoi kaveriporukasta, jotka alkoivat soittaa metallia sekä hard rockia ja tästä sitten kehkeytyi bändi. Itse liityin mukaan vuonna 2005 ja tämän jälkeen yhtyeestä muotoutui käytännössä se Seventh Wonder, mikä tunnetaan nyt. Ainoana muutoksena rumpali Johnny jätti yhtyeen vuonna 2010 ja siitä lähtien Stefan Norgren on kuulunut Seventh Wonderiin. Olemme demokraattinen bändi, kaikkien mielipide merkitsee paljon ja vaikuttaa tasavertaisesti. Tämä yhtye ei ole olemassa rahan, vaan hauskanpidon takia.
Kuinka löysit bändin, vai löysikö Seventh Wonder sinut?
Seventh Wonder löysi minut, kun vanha laulaja Andi jätti yhtyeen ja he tarvitsivat uuden laulajan. He saivat käsiinsä tukholmalaiskitaristi Stefan Lindholmin demonauhan, jolle minua oli pyydetty laulamaan. Tuohon aikaan en edes ollut metallilaulaja, sillä olin tehnyt aiemmin vain pop-musiikkia.
Olin kuitenkin jo aiemmin kuunnellut suomalaisia bändejä, esimerkiksi Sonata Arcticaa ja opettelin laulamaan kuten vastaavien bändien laulajat. Fanitin siis Sonata Arcticaa jo ennen kuin liityin Seventh Wonderiin. Pidän edelleen paljon heidän ensimmäisistä levyistään, kuten ”Eclipticasta” ja ”Silencesta” – kaunista. Stefanin kanssa tehtyjen nauhoitusten jälkeen bändi pyysi minut koe-esiintymiseen. Tästä se sitten lähti.
Ensimmäinen albumisi Seventh Wonderissa oli vuonna 2006 julkaistu ”Waiting In The Wings”. Mitä muistoja tuo albumi herättää?
Tuolloin olimme nuoria ja asioiden tekeminen oli helpompaa. Sain käytännössä vapaat kädet omiin suorituksiini ja minulla oli kymmenen päivää aikaa nauhoittaa osuuteni studiossa. Nykyään työskentelemme hieman eri tavalla. Varmistamme, että meillä on riittävästi aikaa, jotta kaikki saadaan kuulostamaan juuri sellaiselta kuin haluamme.
Mitkä yhtyeet ovat vaikuttaneet Seventh Wonderin musiikkiin eniten?
Koska bändissä on viisi ihmistä, meillä on viisi täysin erilaista näkökulmaa. Mainitsen ensimmäisinä Symphony X:n ja Dream Theaterin. Niiden bändien ansiosta aloimme tehdä musiikkia. Myös AOR-musiikki on vaikuttanut meihin, kuten esimerkiksi Mr. Big, Europe, Harem Scarem, ynnä muut. Kitaristimme Johan tykkää paljon edellä mainituista ja minä taas kuuntelin esimerkiksi Michael Jacksonia, Totoa sekä Queenia. Stefan tykkää Panterasta ja muista raskaammista bändeistä.
Oliko heti täysin selvää, että jatkat myös Seventh Wonderissa, vaikka sinut nimettiin Kamelotin viralliseksi jäseneksi vuonna 2012?
Se oli täysin selvää, koska Seventh Wonder oli tuolloin ainoa mitä minulla oli. En todellakaan halunnut jättää bändiäni. Tietysti kaiken yhdistäminen on tullut aina vain vaikeammaksi koska Kamelotin kanssa olemme kiertueilla paljon. Ajan löytäminen on haastavaa, mutta yritän parhaani kaikella energialla mitä minulla on. Sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan on vaikea sanoa. Olemme nyt todella iloisia siitä, että saimme julkaistua albumin kahdeksan vuoden tauon jälkeen.
Kuinka muu yhtye reagoi tietoon siitä, että sinut valittiin Kamelotin laulajaksi Roy Khanin tilalle?
He olivat iloisia puolestani, mutta samalla myös huolestuneita siitä, etten pysty tekemään asioita bändissämme kuten ennen. Toki Kamelot-pestin myötä myös Seventh Wonderin oli mahdollisuus saada uusia faneja, mikä oli tietenkin positiivinen asia.
Äänesi on kerännyt kehuja ja tuntuu siltä, että laulusuorituksesi vain voimistuu levy levyltä. Tuntuuko sinusta, että satojen keikkojen laulaminen Kamelotissa tekee sinut vahvemmaksi myös Seventh Wonderissa? Uusin albuminne ”Tiara” on lajissaan mestariteos.
Voi olla. Ehkä mitä hyvänsä teen, ei ole merkitystä laulanko Kamelotissa, cover-keikoilla tai missä hyvänsä. Mitä enemmän tekee töitä, sitä enemmän kokemusta karttuu. Mitä enemmän erilaisia asioita tekee, sitä tarkemmin tietää, mitä ja miten pitää tehdä jatkossa. Opin jatkuvasti tekemällä. Kamelot on yksi juttu, Seventh Wonder toinen ja jo näissä täytyy laulaa täysin eri tavalla. Sitten on vielä live-esiintyminen. Tätä on vaikea kuvailla, mutta esimerkiksi keikkojen jälkeen itsensä nollaaminen tekemään taas jotain muuta on oma haasteensa.
Kuinka Seventh Wonder eroaa Kamelotista?
Kamelotilla on vahva historia ja pitää kunnioittaa sitä mitä yhtye on saavuttanut. Kamelotin kanssa työskennellessä on tietyt kehykset, joiden sisällä täytyy toimia, sillä bändillä on ominainen soundi, mitä ei pysty niin vain vaihtamaan toisenlaiseksi. Seventh Wonderin kanssa kaava menee niin, että mitään kaavaa ei ole. Voimme siis tehdä vapaammin sitä mikä milloinkin tuntuu hyvälle genreistä välittämättä. Kamelotin ote on hieman mollivoittoisempi, mikä tuntuu vetoavan enemmän suomalaisiin (naurua).
Siskosi Jenny Karevik laulaa Seventh Wonderin albumien taustoilla, myös ”Tiaralla”. Teettekö muuta musiikkia yhdessä?
Emme ole tehneet, aina on kysymys ajan riittämisestä. Haluaisin kyllä, koska hänellä on kaunis ääni ja hän on loistava laulaja. Jenny pitäisi myös laulamisesta kanssani, mutta hän on äiti ja hänellä on lapsia, joten aika ei riitä. Muistan, kuinka yritimme äänittää hänen osuuksiaan ”Tiaralle” – siinä oli sairaalakäyntejä lasten kanssa ynnä muita. Vasta neljännellä yrityksellä saimme kotonani hänen osuutensa nauhoitettua. Normaalin elämän yhdistäminen musiikin tekoon on hankalaa.
Olet osallistunut myös Arjen Lucassenin Ayreon-projekteihin. Millaisia kokemuksia nämä ovat olleet?
Upeita! Hän on mahtava ja hyvin kekseliäs muusikko, joka pystyy luomaan aina jotain uutta. Olen ollut mukana kahdella tuoreimmalla albumilla (”The Theory of Everything” (2013) ja ”The Source” (2017)) sekä ”Ayreon Universe” -livellä (2018). Näistä minulla on pelkästään hyviä muistoja.
Ayreonista Avantasiaan. Olet kotoisin Tukholmasta ja toinen suuri metalliooppera, eli Tobias Sammetin johtama Avantasia konsertoi kotikaupungissasi toukokuun alussa. Olit katsomassa tämän keikan. Mitä pidit ja näkisitkö itsesi joskus myös osana tätä projektia?
Olemme Kamelotin kanssa työskennelleet paljon Avantasian kitaristina toimivan Sascha Paethin kanssa ja viimein pääsin näkemään heidät livenä! Pidin keikasta todella paljon. Tobias Sammet tietää, mistä minut löytää, jos hän haluaa minut joskus mukaan (naurua).
Vähän aikaa sitten uutisoitiin, että laulat dueton Tarja Turusen kanssa hänen tulevalla albumillaan ”In The Raw”. Mitä ajatuksia sinulla on tästä yhteistyöstä?
Olen todella innoissani! Tarja tunnetaan maailmalla ja tietenkin Suomessa niin hyvin. Kunnioitan häntä artistina ja tietenkin ilahduin tästä mahdollisuudesta. Niinpä äänitimme kappaleen hänen tulevalle levylleen. Albumi julkaistaan muistaakseni elokuun lopussa. On aina suuri kunnia, kun joku kysyy tällaisiin mukaan.
Olet aktiivinen myös sosiaalisessa mediassa. Kuinka tärkeää somen käyttö on muusikoille nykypäivänä?
Nykyään on hyvin keskeistä ylläpitää oma sosiaalinen media aktiivisena koko ajan. Minulle se ei ole kuitenkaan luonnollista, joten minun on pakotettava itseni käyttämään sitä. Yritän, koska tiedän, että se on tärkeää ja ihmiset arvostavat sitä. Rehellisesti sanottuna, jos voisin valita, en käyttäisi sitä. Fanit kuitenkin rakastavat tätä osa-aluetta saadakseen hieman enemmän vuorovaikutusta, ja se on tulevaisuutta. Yritän käyttää somea niin hyvin kuin pystyn, mutta se ei tule luonnostaan.
Olet vieraillut Suomessa useita kertoja. Millainen kuva sinulla on Suomesta?
Tästä oli juuri puhetta bändikavereiden kanssa automatkalla tänne ja tykkään Suomesta! Suomi on hyvin samankaltainen kuin Ruotsi. Maa on kuitenkin paljon harvemmin asuttu ja hiljaisempi, eikä myöskään liian kaukana kotoa. Täällä on rauhallisempaa ja rakastan sitä, koska olen introvertti. Ihmiset ovat mukavia ja nautin aina ajastani täällä.
Millaisena näet Seventh Wonderin tulevaisuuden?
Emme tiedä tällä hetkellä. Meillä on kiertue meneillään, mihin keskitymme nyt ja katsomme myöhemmin mitä muut sanovat ja miten tästä jatkamme. Se ei ole itsestään selvää. Kaikilla on perheet, minulla on tyttöystävä Kanadassa ja se minne elämä ikinä viekään vaikuttaa paljon. Lähiaikoina on taas tarkoitus istua alas keskustellaksemme asioista.
Mikä on itsellesi mieluisin musiikkiformaatti: suoratoistopalvelut, CD vai vinyyli ja miksi?
Mieluisin… Täytyy olla jotain fyysistä, CD tai vinyyli. Juuri nyt rakastan vinyylien ulkonäköä ja fiilistä. Kansikuvat ovat isompia ja ne ovat upeita vaikka seinällä kehyksissä.
Lopuksi terveisesi Metalliluolan lukijoille ja suomalaisille faneillenne?
Kiitos kiinnostuksesta bändiämme kohtaan. Teillä on kaunis maa ja toivottavasti näemme tulevilla keikoilla!
Metalliluolan Seventh Wonder –kuvagalleria Tampereelta 9.5.2019 katsottavissa linkistä. Kamelot on nähtävissä Suomessa seuraavan kerran John Smith Rock -festivaaleilla heinäkuussa.
Haastattelu: Hannu ja Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
