Nykyään Tukholmassa majaansa pitävä Enforcer julkaisi viidennen albuminsa ”Zenith” huhtikuun lopulla. Vuonna 2004 perustettu yhtye on herättänyt vuosien saatossa laajalti mielenkiintoa 1980-luvulta tuoksuvalla ja nuoruuden intoa pursuavalla materiaalillaan. Nelikon musiikissa lyödään yhteen aineksia Iron Maidenin alkuajoilta, speed metal -hurjastelua ja on mukana ollut myös ripaus thrash-sahausta.
”Zenithin” lähtiessä soimaan ensi kertaa, oli ilmassa pientä jännitystä. Levyä oli mainostettu erilaiseksi kuin edeltäjänsä ja bändin musiikki olisi samojen lähteiden mukaan muuttunut jopa glam metaliksi. Huoli pois, kyllä tämän tunnistaa edelleen samaksi Enforceriksi, joka vakuutti vuoden 2008 ”Into The Night” -debyytillään. Uudella levyllä soittaa yhtye, joka on kypsempi kuin aiemmin ja suurin kaahausvaihde on vähemmällä käytöllä.
Levyn avaava ”Die For The Devil” on ehtaa kasariheavya parhaimmillaan. Speed metal -kohkaus on jätetty vielä toistaiseksi väijymään taka-alalle ja tarttuvilla ”woo-oo-oo”-huudoilla kuorrutettu biisi on kuin tehty radiosoittoa varten. Kyseessä on ensiluokkainen avaus, eikä helposti omaksuttavan kertosäkeen kera rullaava maltillisempi tempo kuulosta nelikon käsissä yhtään huonommalta.
Samankaltaiset juoniratkaisut värittävät myös muita alkupuoliskon sävellyksiä. Kertosäkeisiin sekä melodioihin on lyöty paljon pelimerkkejä ja kappaleista löytyy jopa popahtavia koukkuja. Parhaimmillaan meno on tarttuvaa, mutta seassa on myös tunnelmaa latistavaa tyhjäkäyntiä. Esimerkiksi ”One Thousand Years Of Darkness” jää tylsäksi täyteraidaksi ja ”Sail On” on liian erilainen muihin kappaleisiin nähden löytääkseen paikkaansa levyltä.
Albumin loppupuolella otetaan askel raskaampaan suuntaan. ”Thunder And Hell” on ”Zenithin” kappaleista eniten bändin alkupään materiaalin kaltainen speed metal -kaahaus, jota on vaikea ohittaa albumin parasta biisiä valitessa. ”Forever We Worship The Dark” on jylhä ja tunnelmallisempi sävellys, joka erottuu laulumelodiansa ja kertosäkeensä ansiosta. Eeppinen päätöspala ”Ode To Death” puolestaan flirttailee Manowarin ”Into Glory Ride”/”Hail To England” -aikakauden kanssa ja antaa levylle arvoisensa päätöksen.
”Zenith” tarjoaa parhaimmillaan hyviä ja helposti lähestyttäviä heavy metal -sävellyksiä. Heikoimmat hetket rokottavat arvosanaa alaspäin, mutta kokonaisuudesta jää kaikesta huolimatta positiivinen kuva. Ennakkoluulot voi rajun tyylimuutoksen osalta viskata syrjään ja ripauksen verran aikuistuneelle Enforcerille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus.
7½/10
Miika Manninen
1.Die For The Devil
2.Zenith Of The Black Sun
3.Searching For You
4.Regrets
5.The End Of A Universe
6.Sail On
7.One Thousand Years Of Darkness
8.Thunder And Hell
9.Forever We Worship The Dark
10.Ode To Death
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}