”Yhtye viinasta, väkivallasta ja yhteyskunnallisista epäkohdista”. Näin itsensä esittelee vantaalainen vuonna 2012 perustettu Liha. Kyseessä on groovaavaa thrashia death metal-vaikuttein paiskova nelikko ja yhtyeen nimeä kantava omakustanne on myös herrojen debyyttitäyspitkä.
Aiemmin yhden demon vuonna 2014 julkaissut bändi esittää kappaleensa pääasiassa omalla kielellämme. Sanoituspuolella meno on esittelytekstin mukaista, eli hyvin perisuomalaisissa maisemissa liikutaan.
”Lihan” alkuun on ladattu paljon. Avausbiisi ”Viinaa Luotolla” hyökkää esiin vahvan grooven voimin ja biisi on ilmava sekä tehokas aloitus levylle. ”Syrjitty, Menetetty, Kadotettu”/”Väkivalta”-kaksikko jatkaa hyvää draivia ja erityisesti jälkimmäinen erottuu edukseen hitaamman junttauksensa ansiosta.
Keskivaiheilla iskee pieni laskuhumala ja kappaleiden luovuus jää puolitiehen. Sinänsä sävellykset eivät ole sysihuonoja, mutta neliveto menee päälle ja hieman puhalluttaa. Loppupään biisit onnistuvat saamaan uuden nousun aikaan ja tasollisesti päästään jälleen jaloilleen. Erityisesti hienon ja tarttuvan riffin sekä panssarivaunun lailla vyöryvän kertosäkeen ympärille rakennettu ”Perintö” potkii kovaa. Kyseessä on ehdottomasti levyn kovin sivallus. Myös salabiisiksi säästetty, lontoon kielellä toteutettu ”Ryfo” kuuluu kovimpaan antiin. Kappale on hyvä todiste siitä, että englanniksi turpasaunan löylyissä tarkenee niin ikään.
Lihan ensi-isku tärähtää mukavasti leukaperiin ja kyseessä on jatkoa varten lupaava julkaisu. Vielä ei puhuta genren merkkiteoksesta, mutta bändillä on osaamista sekä kykyä saada kasaan laadukasta materiaalia. Tarttuvuutta on jo nyt mukana ja levy on mittansa puolesta sopivan pituinen. Keskivaiheilla koettu puutuminen rokottaa arvosanaa, mutta jatkossa ehjän, sekä onnistuneen kokonaisuuden teko on täysin mahdollista.
7+/10
Miika Manninen
1.Viinaa Luotolla
2.Syrjitty, Menetetty, Kadotettu
3.Väkivalta
4.Viha
5.Elvis Elää
6.Yhden Tähden Kuningas
7.Perintö
8.Helvetinkoira
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}