[three_fourth]Musiikki on siinäkin mielessä hieno asia, että sen avulla voi palata ajassa taaksepäin. Yksi näitä aikamatkailulevyjä on ehdottomasti Biohazardin Urban Discipline vuodelta 1992. Suuri death metal hyökyaalto oli pyyhkinyt vähän aiemmin ylitse ja perinteinenkin heavy metal eli muutosten kourissa. Jotkut jäivät sitkeästi kiinni suosikkiyhtyeittensä lahkeisiin ja toiset fanit avarsivat katseitaan, ja tulijoitahan oli vaikka millä mitalla. Yksi näistä ”vaihtoehtometalli” bändeistä oli Biohazard, jonka ”Punishment” musiikkivideo pyöri aktiivisesti MTV:llä. Biohazardin muodustivat neljä Brooklynista kotoisin olevaa nuorta: laulaja / basisti Evan Seinfeld, kitaristi /laulaja Billy Graziadei, valmiiksi rosvon näköinen kitaristi Bobby Hambel sekä rumpali Danny Schuler. Jo ulkoisesti bändin jäsenet erosivat perinteisemmästä osastosta. Biohazardin jätkät olivat kuin suoraan kadulta revitty (niin kuin todellisesti olikin), pukeutuminen oli rap-tyylisesti rentoa ja myös esim. Punishment-videon hiphop-tyylinen meininki sai osan katsomaan bändin touhuja silmät pyöreinä.
Urban Discipline on yhtyeen toinen albumi, jossa heavy metal, hardcore punk, rap metal sekä groove metal yhdistyivät varsin toimivaksi kokonaisuudeksi. Levyn yleisilme on kumminkin aggressiivinen ja tiukkoja riffejä poljetaan aina kun siihen tarjotaan mahdollisuus. Lukuisat temmon vaihdot ja laulajakaksikko Seinfeld / Graziadein erilaiset laulutyylit monine taustahuutoinen tuovat levylle mielenkiintoisen asetelman. Seinfeldin laulu on lähellä räppäystä kun taas Graziadei vetää korkeammalta ja välillä huutaen. Kitarat ovat raskaat ja yleisestikin musiikki on erittäin tasapainoista.
Levyn tunnetuin kappale ”Punishment” alkaa legendaarisella introlla Dolph Lundgrenin elokuvasta The Punisher. Biisi käynnistelee hitaasti itseään kunnes Seinfeld avaa pelin jonka jälkeen isketään tapporiffiä, joka käynnistää yhden vuoden 1992 parhaimmista kappaleista. Biisin lukuisat tahtilajimuutokset saavat kuuntelijan pään nykimään, moshaamaan tai jopa tanssimaan. ”Shades of Grey” sekä musiikkimaailman kieroista puolista kertova ”Business” jatkavat levyn vahvaa linjaa. Vaikka Biohazardia alkuaikoina syytettiin rasistiseksi bändiksi niin kappale ” Black and White and Red All Over” kumoaa väitteet ja kuulostaakin ehkä liian läpinäkyvältä kosiskelulta eri rotujen välille. Kappaleena kumminkin levyn parhaimmistoa taustalauluineen ja groovavine riffeineen.
Jos levyn alkupuoli on erittäin vahvaa niin ”B-puolella” tapahtuu tason laskua ja sieltä löytyykin suoria fillereitä. Yksi näitä väliinputoajia on ”Disease”, joka kuulostaa suoraan sanottuna väkisintehdyltä. Onneksi nimibiisi palauttelee levyä tasolleen, jonka jälkeen erittäin hieno ja koskettava Graziadein tulkinta ”Loss” kappaleen alussa. Biisi ei hienon alun jälkeen mikään erikoinen ole, mutta tästä alun akustisesta osasta olisi voinut kehittää huomattavasti paremman kappaleen. Ehdoton kohokohta levyn loppupäässä on Bad Religion coveri ” We´re Only Gonna Die (From Our Own Arrogance), joka kuulostaa samaan aikaan hyvältä ja naurettavalta. Biisistä tulee hyvällä tuulelle, mikä varmaan kappaleen tarkoituskin on ollut.
Tämä levy oli yksi suosikeistani ja edelleen sillä on iso merkitys peilatessa elämääni taaksepäin. Vaikka musiikillisesti se ei ole täysosuma, niin kokonaisuus on kumminkin hyvän puolella. Biohazard avasi katseitani myös muihin suuntiin ja etenkin sinne hc-puolelle. Täytyy myöntää, että tänä aikana tuli käytyä myös tutustumassa rap-musiikkiin, joten perspektiiviä löytyy myös sieltä. Biohazard jatkoi kohtuullisia esityksiä myös tämän jälkeen, kunnes katosi harmaaseen massaan. Yhtye on vielä tänäkin päivänä pystyssä, mutta pornotähtenäkin esiintynyt Evan Seinfeld ei ole enää mukana kuvioissa.
8+ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
”Chamber Spins Three” – 3:41
”Punishment” – 4:44
”Shades of Grey” – 3:27
”Business” – 4:04
”Black and White and Red All Over” – 4:04
”Man With a Promise” – 3:20
”Disease” – 4:01
”Urban Discipline” – 5:34
”Loss” – 5:20
”Wrong Side of the Tracks” – 3:37
”Mistaken Identity” – 4:32 (Biohazard, Mick Devitt)
”We’re Only Gonna Die (From Our Own Arrogance)” – 2:19 (Bad Religion cover) (Greg Graffin)
”Tears of Blood” – 4:52
”Hold My Own” – 2:51[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
