Amorphis @The Circus 23.9.2017

Tekijä

26.9.2017

MAINOS:

Amorphis päätti kaksivuotisen ”Under The Red Cloud” – kiertueen kunniakkaasti The Circukseen.

Vuonna 1990 perustettua Amorphista voi kutsua kotimaisen metallin yhdeksi suurimmaksi yhtyeeksi. Amorphis ei ole noussut nykyiseen asemaansa yhden hitin tai onnenkantamoisen kautta. Yhtyeessä on virrannut hiki ja veri. Perkelettä on huudettu ja elämää on katsottu sumeisen pullonpohjan läpi. Suomalainen periksiantamattomuus, kova työmoraali sekä ammattitaito ovat vuosien saatossa nostaneet yhtyeen sijoille minne se ansaitusti kuuluu. 12 studioalbumia ja sen pohjalta tehdyt lukemattomat kiertueet kotimaassa sekä ulkomailla ovat jättäneet jälkensä. Amorphis on vuonna 2017 parempi kuin koskaan. Tämä saatiin todistaa yhtyeen kaksivuotisen ”Under The Red Cloud” – kiertueen päätöskeikalla Helsingin The Circuksessa.

Tällä kertaa lava oli omistettu vain illan sankareille. The Circus ei ollut aivan loppuunmyyty, mutta ihmisiä oli saapunut paikalle kiitettävästi juhlistamaan pitkän kiertueen päätöstä. Lähes täsmällisesti klo 22 ”Under The Red Cloud” – kappaleen alkumelodiat pistivät shown käyntiin. Ensitahdista oli selvää, että nyt annetaan kaikki irti mitä koneesta on saatavilla. Ja helvetin hyvin se kone kävikin. Erityisesti vokalisti Tomi Joutsen oli energisessä vedossa. Ammattimainen ja rutinoitunut yhtye ei näyttänyt väsymystään ja soitto kulki erinomaisten soundien saattelemana kiitettävällä tasolla. Toinen biisi ”Sacrifice” räjäytti yleisön sananmukaisesti liekkeihin. Joutsenen matalat örinät tuntuivat rintalastassa asti. ”Sampo” sekä ”Silver Bride” toimivat yllättävänkin hyvin vahvan alkukaksikon jälkeen. Yleisö mylvi tyytyväisenä ja veti happea. Lisää oli tulossa.

The Circus osoittautui jälleen hyväksi keikkapaikaksi. Yleisössä riitti lauantai-iltana iloista fanikuntaa. Katsomon puolella oli juuri verran väljää, että janoisimmat hakivat keikan aikana täydennystä ja palasivat kiltisti omille paikoilleen ihastelemaan suosikkiyhtyeensä edesottamuksia. Kauniimpaa osapuolta Amorphis on aina osannut vetää paikalle, mutta nyt sitä tuntui olevan yleisön seassa normaalia enemmän. Volumetaso oli maltillinen ja soundit tasapainossa. Basistin paikalle palanneen Olli-Pekka Laineen eläytymistä oli hieno seurata. Hänen tyylinsä liikkua lavalla on perinteisempää rokkari-tyyliä, mikä toi muuten suhteellisen eleettömään soittajakuntaan mukavasti lisäväriä. Tomi Joutsen oli kumminkin illan kuningas. Vokaalit olivat viritetty kaksivuotisen rupeaman aikana huippukuntoon. Jos puhtaat osuudet saivat ihokarvat pystyyn, niin örinät ja korahdukset pistivät nyrkit sojottomaan kohti kattoa.

Illan odotetuimpien biisien joukossa olivat ”Tales From The Thousand Lakes” – albumin ”Into The Hiding” sekä ”Drowned Maid”. Etenkin jälkimmäisen kohdalla odotin Tomi Koivusaaren vokaaleja. Valitettavasti äänentoistolliset ongelmat löivät päin kasvoja ja herra Koivusaaren kuiskaavasta korinasta ei kuulunut kuin ne kuiskaukset. Tässä yhteydessä on mainittava, että Koivusaaren laulusuoritukset yhtyeen debyytillä hakevat vieläkin vertaistaan. Mutta biisithän toimivat muuten komeasti ja veivätkin ajatukset hetken ajaksi kultaiselle 90-luvulle. Aikamatka kruunattiin loistavalla ”Against Widowsilla”.

”My Kantele” toikin ilmoille jo haikeuden tuntua. Vaikka kyseessä on iso palanen yhtyeen historiaa, niin mielestäni tämä oli myös illan heikoin veto. Encoren jälkeen ”Death Of A King” sai pirunsarvet jälleen kohoamaan ja tunnelman kattoon. Kertosäettä huudettiin yleisön seasta ja olut läikkyi naapurin rinnuksille. ”Black Winter Dayn” jälkeen yhtye palasi vielä kerran ja huudatti yleisöä ”House Of Sleepin” sekä loistavan ”The Four Wise Onesin” voimin.

Klubit, jäähallit, festarit ja jälleen klubit. Amorphis on päättänyt uransa ehkä ikumuistoisimman matkan. Kaksi vuotta on pitkä aika. Nyt on aika päästää mestarit lepäämään ja keräämään voimia studiotyöhön. Uusi albumi julkaistaan ensi vuoden aikana, ja tämän jälkeen voimme jälleen odottaa uutta kiertuetta.

Teksti: Juha Karvonen
Kuvat: Ville Krannila