Suomen toiseksi vanhinta rockfestivaalia Ilosaarirockia juhlittiin jälleen Joensuun laulurinteellä varsin vaihtelevassa säässä. Melkoisen raskaan kattauksensa ansiosta ”rokki” houkutteli allekirjoittaneen jälleen kerran hauskanpitoon. Ohjelmassa oli etukäteen tarkasteltuna kolme orkesteria, joita en halunnut missata; Pertti Kurikan Nimipäivät, Battle Beast ja Ghost.
Kokeeneen festarikävijän pääsi jälleen kerran yllättämään portille muodostuneet jonot avajaispäivänä, joten PKN:n ollessa ensimmäisiä esiintyjiä, aamuinen suihkussa käynti oli melkoisen turhaa ajanhaaskausta, sillä juoksuksihan se meni. Löysin kuitenkin onneksi photo- ja press- sisäänkäynnin ja ennätin täpötäyteen Metelli-telttaan juuri ajoissa.
—
Lauantaina aamupäivällä soittanut Pertti Kurikan Nimipäivät on jo tuttu vieras Ilosaaressa, saaden varmasti uuttakin fanikuntaa Euroviisu-julkisuuden myötä. Todella energisesti soittanut yhtye villitsi yleisön varsin riehakkalle tuulelle, mikä onkin jopa hieman yllättävää päivän ensimmäisillä keikoilla.
Setin alkupuolella lämmiteltiin suurelle yleisölle ehkä hieman tuntemattomammilla kappaleilla, mutta viimeistään puolivälin jälkeen soitettu ”Aina Mun Pitää”-viisubiisi sai teltan räjähtämään. Tämän jälkeen tarjoiltiin ehkä kovin koskaan äänitetty punk-kappale ”Mä vihaan maailmaa,” joka taas sai erityisesti tämän metallifanin kananlihalle ja nostamaan rystyset kohti kattoa. Otsasuonet pullistelivat raivosta itse kullakin laulaja Kari Aallon karjuessa lähes täydellisellä punk-äänellään loputtomalta tuntuvaa ”mä vihaan maailmaa”- mantraa. Viimeisenä vetäisty ”Friduna Skikuna” ei itselleni liemmin pudonnut, johtuneeko siitä että yhtyeen edellä kuultu oma tuotanto on vain sen verran voimakkaampaa materiaalia. Yleisöä hellittiin vielä basisti Samin hauskalla torvisoololla, sekä rumpali Tonin hienolla rumpusoololla, jonka jälkeen aplodeille ei meinannut tulla loppua.
PKN on parantanut soittoaan selvästi viimeisten parin vuoden aikana, osaltaan varmasti aktiivisen keikkailun tuoman varmuuden myötä. En usko että teltasta postui ensimmäistäkään pettynyttä fania. Hieno alku hienolle festivaalille!
—
Lauantain iltaohjelmaksi valikoituneen Battle Beastin keikalle olin virittäytynyt asiaankuuluvasti, virvokkeita nauttien. Olen onnistunut missaamaan bändin jo kaksi kertaa Tuskassa, joten tällä kertaa en aikonut virhettä tehdä. Itsetuntoa uhkuva yhtye asteli lavalle valloittajan elkein ja heti ensikarjaisusta lähtien olin vakuuttunut laulaja Noora Louhimon ja orkesterinsa livekunnosta.
Yhtye tarjoili uutta ja vanhaa materiaalia sellaisella intensiteetillä, että oksat pois. Yleisölle näytti kolahtavan suuresti ”Black Ninja”- kappale, joka itselleni taas edustaa yhtyeen vahvaa keskitasoa. Viimeisetkin takarivin nukkujat vakuuteltiin laulajan kyvyistä kauniin ”Sea Of Dreamsin” myötävaikutuksella. Löylyä lisättiin vielä ”Unholy Saviorilla” sekä mainiolla, kuin livetilanteeseen tehdyllä, ”Iron Hand”-kappaleella. Viimeisenä eetteriin lyötiin radiosottoa runsaasti kerännyt ”Touch In The Night.” Keikka merkitään kirjoihin Noora Louhimo & The Bandin vetona, sillä sen verran suvereenia hallintaa oli tämän varsin valovoimaisen laulajan työskentely. Kaikki kunnia toki myös erittäin pirteästi soittaneelle miehistölle! Tupa oli jälleen täynnä ja hyväksyvää nyökyttelyä nähtiin yleisössä laajalti.
—
Sunnuntaina alkuillasta tapauhtui se, mitä oltiin Laulurinteella odoteltu koko viikonloppu; taivas repesi ja jääkylmä vesisade huuhtoi festivaalialuetta. Saattaa myös olla tarkoituksellista, sillä Tähtiteltassa oli juuri samaan aikaan alkamassa odotettu Ghostin spektaakkeli. Liitoksissaan natisevassa teltassa vallitsikin varsin harras kirkkotunnelma yleisön pidellessä sadetta ja odotellessa keikan alkua.
Nameless Ghouls-miehistö marssi vähäelkeisesti lavalle aiheuttaen kuitenkin hurjan huutomyrskyn. Ilmoille täräytettiin mahtava ”Genesis”-instrumentaali, jonka jälkeen Papa Emeritus III asteli lavalle ottamaan seurakuntansa haltuun – mahdollisesti vielä suuremman huudon siivittämänä. Kirkkokansaa läksytettiin alkuun lähinnä ”Opus Eponymous”-albumin siivittämänä. Messun puolivälissä soitettu ”Death Knell” tippui itselleni yllättävän kovaa, sillä levyllä sen on ollut mielestäni hieman täytebiisin asemassa. Uuden ”Cirice”-kappaleen jälkeen tarjoiltiin mahtava ”Stand By Him,” jonka jälkeen sisäinen fanityttöni pääsi tosissaan valloilleen ilmoille kajahtavan ”Elizabethin” myötä. Kyseessä on yksi hienoimpia kappaleita miesmuistiin.
Yhtye soitti kellontarkasti, välillä mielessä kävi jopa ehkä liian kliini ulosanti livetilanteeseen. Tämä korjattiin kuitenkin kun rauhallisesti alkanut kaksiosainen ”Ghuleh / Zombie Queen” yltyi loppua kohden raivoisaan rumputuleen ja kitara-iloitteluun. Kappaleiden aikana Papa Emeritus haahuili tyypilliseen tapaansa milloin morjenstelemassa ja siunailemassa yleisöä, milloin heiluttelemassa suitsukkeita.
Hauskojen välispiikkien jälkeen yleisölle annettiin encoressa makiaa mahan täydeltä ”Year Zero-, If You Have Ghosts”-, ”Absolution”- sekä ”Monstrance Clock”- kappaleiden muodossa. Taivaskin alkoi kuin taikaiskusta selkiytyä Papan poistuessa ghoul-laumansa kanssa takavasemmalle järisyttävien aplodien saattelemana. Itse poistuin tyytyväisenä myhäillen anniskeluun nauttimaan viikonlopun viimeiset huurteiset.
—
Ilosaarirock tarjosi mahtavan kattauksen niin rockia, heavyä kuin kevyempääkin materiaalia. Jo mainittujen bändien lisäksi Amorphis vetäisi varsin nautittavan ”Tales From The Thousand Lakes”- teemakeikan, joka ei tosin Tuskan esiintymisestä juuri poikennut. Itselleni ennenkaikkea liveyhtyeenä toimiva Mokoma tarjoili eittämättä viikonlopun hurjimmat tanssit pitteineen ja wall-of-deatheineen.
Teksti & kuvat: Markus Salmela
©Metalliluola 2015
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
