[three_fourth]Vuonna 2007 Mustan Kuun Lapset löi märän pyyhkeen kasvoille kertomalla bändin toiminnan lopettamisesta. Yhtyeen viimeiseksi jäänyt julkaisu ”Viimeinen Laulu Kuolemasta” oli yksi parhaista allekirjoittaneen koskaan kuulemista suomalaisista tuotoksista. Vaikka lohtua toivatkin julkaisut ”14 Talvea”, joka sisälsi mm. kappaleen ”Lilith” uusionnin sekä ”Prologin” arkuntuuletus version, oli paluun tekeminen silti kohtuullisen epävarmalla pohjalla. Kuitenkin vuosi ”Arkuntuuletus 2014” miniturneen jälkeen saatiin tärkeä postaus sosiaaliseen mediaan: MuKuLat tekevät paluun! Loppuvuodesta julkaistu demo ”Valkoinen Satama” omistettiin juuri poismenneelle legendalle Lemmy Kilmisterille ja unelmat uudesta MuKuLa-tuotoksesta olivat saaneet lihaa luiden ympärille. Vuoden 2016 kesällä saatiinkin jo nauttia tuoreesta EP:stä. Tammikuun 2017 lopulla julkaisunsa saava yhtyeen viides täyspitkä ”Saatto” onkin erittäin tervetullut tulokas heti uuteen vuoteen ryhdyttäessä.
Albumin avaava pari minuuttinen intro ”Ja toinen yötä rakastaa” on lähes anteeksipyytelevän hieno teos, joka antaa välittömästi toivon tunnistettavasta Mustan Kuun Lapset-tuotoksesta. Intro luo myös erittäin oivan aasinsillan levyn kakkosraitaan ”Peikonmieli”, joka selättääkin alun tuoman hempeyden nopeasti. Kappaleen sanoitukset sopivat myös hyvin ”tauolta” paluuseen, kutsuen siskot ja veljet koolle nostamaan maljoja. Bändille ominaiset kitarat iskevät kuulijalle välittömän niskalihasten treenin heti albumin ensi hetkiltä. Kappaleen taustalaulaja Julia Mattila hoitaa tonttinsa erinomaisesti tuoden mukaan hitusen lisää peikonmieltä.
Aiemmin ilmestyneen EP:n nimiraita ”Kuolemanvirta” toi viime kesänä monen MuKuLa-fanin kaiuttimiin erittäin vahvan tuotoksen. Kappale on levyn rauhallisemmasta päästä ja luo hyvin seesteisen mielentilan seuraavaa nopeatempoista kolmikkoa varten. ”Amor Vincit Omnia” tosin alkaa hyvin rauhallisella introlla ennen varsinaista biisiä. ”Cilice” tuo levylle myös hieman folk-vivahdetta kappaleen alkuosiossa. Kahdenlaiset lauluosiot antavat ”tuoreelle” basistille Ville Pelkoselle mahdollisuuden avata omia äänijänteitään murinaosuuksissa.
”Sudenilma” tarjoilee selkeästi levyn jalkaa nostattavimmat meiningit. Sovitus kitarasooloineen ja lyyrisesti nerokas biisi, josta tulevat mieleen alkutaipaleen kappaleista ”Viha” kuin myös vastaavasti edelliseltä täyspitkältä ”Revitty” tai ”Lumikukka”. Mikäli edellä mainitut vanhemmat mestariteokset maistuvat, niin ei tämäkään biisi varmasti jää huomiotta.
”Valkoinen Satama – Haaksi” ja ”Valkoinen Satama – Tyven” tarjoilevat kaksiosaisen nerokkuuden, joista jälkimmäisessä saadaan nauttia vierailevana artistina Sara Strömmerin erittäin kaunista ja tunteikasta tulkintaa yhdistettynä akustisen kitaran upeaan sointiin. Albumin päätös- ja nimiraita ”Saatto” varmasti yllättää monet kuuntelijat joko positiivisesti tai negatiivisesti. Itselle yllätys oli plus-merkkinen, vaikka lauluosuudet hieman poikkeavatkin tutusta Mustan Kuun Lapset-formaatista. Kappaleessa vokaaleista vastaa levyllä vieraileva Jani Rämö, jonka viime kesän Nummirockin lauteiltakin pystyi bongaamaan. Loppupuolen kitarat kuulostivat pitkän aikaa häiritsevän tutuilta. Ja kyllähän se yhteneväisyys sieltä Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen ”Elegian” muodossa sitten viimein löytyi.
Äänimaailma on levylle saatu viimeisteltyä erittäin onnistuneesti soitinten ja laulun erottelukyvyn osalta, samalla näitä ei ole kuitenkaan revitty liian kauas toisistaan. Sanoitukset kertovat pääasiallisesti viimeisistä jäähyväisistä ja kuolemasta, mutta albumin tunnelma ei käy missään vaiheessa liian painostavaksi. Yhtyeen viides täyspitkä lunastaa oman paikkansa hienona jatkumona edellisiin levyihin ja tuo varmasti bändille myös uusia faneja. Mikäli kitarapainotteinen ja tunnelmallinen dark metal iskee juuri sinuun, on tässä ehdoton suositus tutustumiselle! En tiedä vaikuttaako lähes kymmenen vuoden odotus mielipiteeseen, mutta kymmeniä kertoja kiekkoa kuunnelleena päätteeksi löytyi vain yksi arvosana ja päälle vielä se kuuluisa lintumerkki.
10/10
Jarno Saarinen
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Ja toinen yötä rakastaa
2. Peikonmieli
3. Kuolemanvirta
4. Amor Vincit Omnia
5. Cilice
6. Sudenilma
7. Valkoinen satama – Haaksi
8. Valkoinen satama – Tyven
9. Saatto[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Jarno Saarinen.){kind=link}