[three_fourth]Muun muassa Dying Fetusille, Belphegorille sekä Misery Indexille lauteita lämmitellyt detroitilaispumppu julkaisee debyytti albuminsa helmikuun 17.päivä. Saatekirjeen mukaan Hate Unbound seuraakin edellä mainittujen bändien jalanjäljissä. Jotain samankaltaisuuksia musiikista voi tosiaan löytää, tosin biisien terävyys ja tarttuvuus ei ole ainakaan vielä aivan samalla tasolla.
Parhaimmillaan bändi on hitaammissa, runnovissa osissa laulaja Art Giammaran ärjyessä ja muristessa soittimien rinnalla. Hyvinä esimerkkeinä tästä voisi luetella ”Soiled”, ”Puncture” sekä ”Grey Skies” – biisit jotka saivatkin allekirjoittaneen nyökyttelemään hyväksyvästi. Mainitsemisen arvoista on myös tuo levyn kesto. Reilu puolituntinen Plague on pidetty siedettävissä mitoissa toisin kuin moni nykypäivän uusista yrittäjistä jotka venyttävät biisejä turhaan. Joskus vähemmän on enemmän. Pisteet siis tästä herroille.
Muutamaa kummallista kitarasooloa lukuunottamatta Plague on erittäin väkevä ensijulkaisu ja deathin/thrashin ystäville varmasti uppoaa kuin verinen ja terävä veitsi tuoreeseen lihaan.
8/10
Marko Klingberg
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Baptized In Lies
2. Cut
3. Suffering
4. Burn Your Idols
5. Soiled
6. Puncture
7. Plague
8. I, Martyr
9. Grey Skies
10. The Fallen [/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Marko Klingberg, Metalliluola.){kind=link}