Hippusen mystisyyttään kadottanut Ghost jatkaa saatanallisen ektoplasmansa tuottamista. Kolme levyä ja yhden aikaisemman EP:n tarjonnut kummituskopla täräytti ennen talven pimeyttä tiskiin “Popestar” EP:n, joka koostuu yhdestä uudesta kappaleesta ja neljästä lainabiisistä. Aiemmin Ghost on coveroinut loistavasti muun muassa Roky Ericksonia ja Army of Loversia.
Pelin avaa tumma ja tulinen “Square Hammer”, joka on Ghostia parhaimmillaan. Biisi on suvereenisti kulkeva, järjettömän koukuttava ja takuulla päähän jäävä korvamato. Kaupallinen potentiaali on kova jopa Ghostin mittapuulla. Ajan mittaan tämä voi jopa kääntyä itseään vastaan, mutta juuri nyt se kuuluu bändin materiaalin kärkikastiin. Jaksaako sitä enää toistaa vuoden päästä, jää nähtäväksi. Kiertueelle “Square Hammer” on jo otettu mukaan keikan avausbiisiksi.
“Nocturnal Me” on brittiläisen Echo and the Bunnymenin zibale, jonka alkuperäinenkään versio ei nauti arvioijan suurta kunnioitusta. Biisi on melko ponneton ja tylsä johon Ghost saa kuitenkin hieman, mutta vain vaivoin, puhkuttua lisää elämää valssahtavalla otteellaan. Ei huono suoritus, mutta jää kauas kärkikahinoista.
Kasarihitti, myöskin brittiläisen alkuperäisesiintyjän Simion Mobile Discon, “I Believe” rakentuu pääosin Papa Emerituksen komeaan tulkintaan ilman rumpuja ja kitaroita. Upeasti sovitetut kosketinmelodiat ovat tukemassa vokaaleja ja luomassa kappaleeseen odottavaa ja jännittynyttä tunnelmaa. Biisistä olisi voinut kasvattaa loppua kohden jopa melkoinen spektaakkeli, mutta nyt mennään less is more-asenteella ja “I Believe” jätetään jatkamaan elämäänsä ilman turhia koristeluja. Hyvä näin.
Eurythmics-hitti “Missionary Man” on EP:n menevämpää aineistoa, joka kulkee haamujengin ohjauksessa Papan hieman nasaalimmalla ulosannilla. Ghostin versio ei välttämättä päihitä alkuperäistä, mutta “Missionary Man” on järjettömän hyvä valinta coveriksi. The Great Discordin naisvokalisti Fia Kempe tuo upean, hivenen gospelmaisen lisän taustoihin.
EP:n päättää huikea yhteislaulu “Bible” (Imperiet), jossa veisutaan maailmanlopusta Papan virittäessä äänijänteensä harvinaisen jylhään suoritukseen. Kappale voisi helposti korvata nykyisen “Monstrance Clockin” keikkojen hurmoksellisena päättäjänä.
“Popestarin” upea kansitaide jatkaa edellisen kokopitkän “Melioran” vanavedessä maalaten Art Decomaisen kuvaelman. Papa Emeritus-patsas valaisee tähtitaivasta muistuttaen kontrapostollaan meitä edesmenneen Freddie Mercuryn ikonisesta valokuvasta. Uusgoottilaiset, korkeat ja jylhät rakennukset tuovat “Melioran” tapaan mieleen Fritz Langin vuonna 1972 ohjaaman futuristisen “Metropolis”-elokuvan visuaalisen hengen. Aukiolla on käynnissä hyvän ja pahan välinen shakkiottelu. Ilkimys pelaa tietenkin mustilla ja hyvis valkoisilla pelinappuloilla. Näkisin peliareenana toimivan aukion viittaavan myös Vatikaaniin, kuten Ghost teki “Infestissumam”-levynsä kannessa.
Biisien nimiä lukiessa ei voi kuin huvittua. Vain makaaberi ja eksentrinen Ghost voi laulaa raamatusta, uskomisesta ja lähetyssaarnaajista kääntäen viestin ironisesti täysin sekulaariseksi.
Ghost julkaisee todennäköisesti ensi vuonna taas uuden levyn. Toivon mukaan “Square Hammer” on antamassa esimakua tulevasta ja toimii viitekehyksenä tulevaan rienaukseen.
4,5/5
Pete Alander
1. Square Hammer
2. Nocturnal Me (Echo & the Bunnymen)
3. I Believe (Simian Mobile Disco)
4. Missionary Man (Eurythmics)
5. Bible (Imperiet)
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 - arvio. Pete Alander, Metalliluola.){kind=link}